14 heinäkuuta 2018

Viikko Romanian koiratarhoilla – sylikoiria ja villejä vinttareita Cosoban tarhalla

Taannoisesta Romanianreissusta on enää käsittelemättä matkan viimeinen tarha: Cosoba. Cosoban tarha on yksityinen Kulkurien yhteistyökumppanin, Onevet-klinikan eläinlääkäri Adina Vladutin ylläpitämä tarha, jossa asuu jatkuvasti noin 200 koiraa. Paitsi Adinan itse pelastamat koirat, tarhalla asuu myös eläinsuojelija Ioana Bodean koirat, sekä usean muun eläinsuojelijan koiria vuokrahäkeissä. 

Onevet on yksi Kulkurien pääyhteistyökumppaneista ja iso osa Kulkurien adoptio-ohjelman koirista onkin Cosoban tarhan asukkeja. Tämän vuoksi jokaisella yhdistysmatkalla Romaniaan Cosobassa vietetään yhteensä kaksi kokonaista matkapäivää, välillä tosin tuntuu, ettei sekään ole tarpeeksi... Koiria on päivitettävänä noin 100 ja uusia adoptio-ohjelmaan otetaan 20-40. Siinä meinaa kokeneemmallakin reissaajalla helposti mennä pää pyörälle. 

Iloinen Controluta aloitti kodinetsinnän Kulkurien adoptio-ohjelmassa.

Nämä pienet pennut oli jätetty emonsa kanssa muovipussissa tarhan porteille. Kunhan ne vähän kasvavat ne pääsevät etsimään sitä omaa kotiaan Kulkurien adoptio-ohjelmaan.

Belles etsii sisaruksiensa Bellasin ja Donasin kanssa kotia Kulkurien adoptio-ohjelmassa.

Aloitimme ensimmäisen Cosoba-päivän päivittämällä Ioana Bodean koirat, sekä ottamalla uusia koiria adoptio-ohjelmaan. Esimerkiksi valkoinen kaunotar yllä on yksi Ioanan koirista. Belles sisaruksineen ovat kaikki kerrassaan mielettömiä koiria, enkä millään voi ymmärtää, miksei sisaruksista kukaan ole saanut vielä kotia. Ne kun ovat olleet adoptio-ohjelmassa marraskuusta asti. Iloisia, reippaita, ihmisrakkaita, koirasosiaalisia – kaikin tavoin valmiita kotikoiria. 


Kuumuus oli keskipäivän auringossa pyöriessä aika hurja: hiki virtasi purona otsaa pitkin ja vesipullon vesi oli hetkessä ällöttävän kuumaa. Onnekkaat koirat saivat polskia pienissä vesialtaissa häkeissään ja melkein teki mieli pulahtaa itse mukaan :-D

Ioana Bodea on omistanut elämänsä Romanian kodittomille koirille. Kuvassa hänen kanssaa poseeraa Kulkurien adoptio-ohjelmassa kotia etsivä Percy.

Tämä upea narttu ei ihan vielä ole valmis adoptio-ohjelmaan, mutta kunhan se vähän saa kerättyä rohkeutta, senkin oman kodin etsintä vihdoin saa alkaa. 

Tämä upea hevonen asuu Cosoban tarhan niityillä.

Ioanan koirien jälkeen kävimme Adina Vladutin koirien kimppuun (kuulostaapa omituiselta :-D). Aloitimme työt tarhan perällä olevasta ladosta, jossa tällä hetkellä asuu suurin osa tarhan koirista. Adina on tehnyt kyseissä ladossa valtavasti työtä ja muuttanut ennen pelkkää heinää täynnä olleen rakennuksen oivaksi asuinpaikaksi monille kymmenille koirille. 

Lato on jaettu pariin kymmeneen suureen häkkiin ja avaraan oleskelutilaan, jossa koiria voi pitää vapaana. Kussakin häkissä asuu 3-7 koiraa, vähän riippuen koirien koosta ja persoonasta. Vietimme ladossa nelisen tuntia ja vaikka se asuinpaikkana onkin koirille mainio, ei se todellakaan ole ihmisille optimaalinen paikka viettää aikaa. On pimeää, ilmassa leijuu miljardi paskahiukkasta ja kaikki häkit on pohjustettu heinällä. Heinäallergikon pahin painajainen, siis... 

Ihana King Kong (jep... :-D) on pelastettu pentutehtaasta ja se etsii nyt kotia Kulkurien adoptio-ohjelmassa.

Koirien ulkoilualue Cosoban tarhan ladossa.

Kerrassaan upea Corinna, joka tuli matkaltamme uutena etsimään kotia Kulkurien adoptio-ohjelmassa. Corinnan kauniilla naamalla ei kyllä ole yhtään ihme, että joku ihastui tyttöön heti ja nyt Corinnaa odottaa Suomessa oma koti.

Ihana Essi ja ihanat koira Nasse, Nino ja Nieta. Nino on jo löytänyt sen oman kotinsa, mutta upeat Nieta ja Nasse vielä etsivät omiaan Kulkurien adoptio-ohjelmassa. 

Adina Vladut tekee käsittämättömän paljon työtä Romanian koirien eteen ja hänen energiansa ja päättäväisyytensä on ihailtavaa. Adinan sylissä on pieni Nicoleta, joka myös etsii kotiaan Kulkurien adoptio-ohjelmassa. 

Latovierailun jälkeen aurinko alkoi laskea ja meidän voimavaramme hiipua, eli oli aika päättää ensimmäinen Cosoban päivä kauniiseen ilta-aurinkoon. Tässä kohtaa matkaa alkoi kyllä jokaöiset todella lyhyet yöunet verottamaan oman osansa ja jaksaminen varsinkin iltaisin kärsi. Vaikka olisin joka ilta halunnut käydä läpi sen päivän aikana ottamani kuvat, energia ei vaan millään riittänyt käymään läpi montaa tuhatta kuvaa pitkän, kuuman tarhapäivän jälkeen. 

Seuraava, ja matkan viimeinen, päivä aloitettiin kymmenen aikaan aamulla taas Cosoban tarhalla. Ensimmäisenä hommana oli Adinan ulkohäkkien koirien läpikäynti. 

Suloiset (ja aivan ihanat!) Hubert ja Hollie etsivät kotejaan Kulkurien adoptio-ohjelmassa.

Adina Vladut ja vinttaripentueen Venus ja Veronique, jotka löytyvät Kulkurien adoptio-ohjelmasta. Nämä tytöt ovat täyttä kultaa. 

Ulkohäkkikoirien jälkeen suuntasimme takaisin latoon päivittämään muutamat edellisenä päivänä tapaamatta jääneet koirat, jonka jälkeen pääsimme vielä viettämään aikaa tarhan pihalla vapaana pyörivän koiralauman kanssa. Tarhan sosiaaliset pikkukoirat saavat liikkua pihalla vapaana, mikä tietysti on niille aivan mahtavan ihanaa. Ja kuvitelkaa sitä ihanuutta myös koirahullun ihmisen näkökulmasta: istahdat nurmikolle ja samalla sekunnilla kymmenen pikkukoiraa ryntää syliisi, kaikki vaatien osan huomiostasi. Siinä kaikkoaa suru, ahdistus ja stressi hetkessä.

Cosoban tarhan jälkeen reissusta oli enää jäljellä kotiinpaluu. Matkakumppanini matkasivat kotiin aikaisin seuraavana aamuna, kaksitoista koiraa mukanaa. Minä lensin yksin (tai no, kuuden koiran kanssa :-D) kotiin illalla. Oli todella hauska huomata, miten paljon yksin koirien kanssa matkaavana saakaan huomiota. Kävin lentokentillä ja koneessa monta mielenkiintoista keskustelua koirista, tapasin muita eläinsuojelijoita ja taksissa lentokentältä kotiin pääsin vielä kertomaan vastuullisesta rescuetoiminnasta erittäin epäileväiselle taksikuskille!

Toinen matkani Romanian tarhoille oli aaivan yhtä ihana, kuin ensimmäinenkin. Tai ehkä hiukan parempikin, ensimmäisellä reissulla marraskuussa podin nimittäin keuhkokuumetta... Jokainen matka koirien luo motivoi kuitenkin niin hurjasti jatkamaan työn tekoa täällä Suomessa, jatkamaan kamppailua Romanian paremman tulevaisuuden puolesta. Ja jokainen matka myös saa ikävöimään takaisin koirien luokse enemmän ja enemmän. 

Cosoban tarhan ihana pikkukoiralauma eli haukkuva vastaanottokomitea.

Ihana Unelma jätti pysyvän tassunjäljen sydämeeni jo edellisellä Romanianmatkallani marraskuussa. Onneksi tämä ihana tyttö vihdoin eilen pääsi lentämään omaan kotiinsa Suomeen! <3

Matkan muina etappeina oli Carpen tarhaLuiza Mandrun kotitarha ja Roxana Deissiman koirat yksityisellä tarhalla maaseudulla. Klikkaamalla linkkejä pääset lukemaan postaukset eri tarhoilta.

Lisää tietoa kuvien koirista löydät Rescueyhdistys Kulkurien nettisivuilta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti