Rally-tilannekatsaus

Meidän rally-tokon alkeiskurssi päättyi viime viikonloppuna. Nyt on kahdeksan viikkoa opiskeltu lajin perusteita ja opit alokasluokassa kisaamiseen pitäisi joten kuten olla hanskassa. Ajattelin tehdä pienen tilannekatsauksen siitä, kuinka pitkälle ollaan päästy.  

Rally-tokon alkeiskurssi käsittelee lajin alokasluokan (ALO) liikkeitä, eli lajin perusteita. Alokasluokassa liikkeet tehdään hihnassa, selkeätkin käsimerkit ovat sallittuja ja suullisia ohjeita saa ladella mielin määrin. Rally-tokon paras puoli on mielestäni muutenkin rento asenne ja hauskanpidon tärkeys. 

Rally-tokon liikkeet ovat periaatteessa kaikki tosi käytännöllisiä ihan tavallisessa arjessa. Peruskurssin aikana Lucky oppi periaatteessa nollasta seuraamaan lähes täydellisesti, jopa hankalissa tilanteissa lenkillä. Toinen arkea todella paljon helpottava taito tuli vähän niinkuin kurssin kylkiäisenä, nimittäin odottaminen. Lucky on aika malttamatona energiapakkaus joka niin treeneissä, kuin kotona, aina haluaisia olla mukana siellä, missä tapahtuu. Nykyään, kun rauhassa istuen/maaten odottamista on täytynyt harjoitella enemmän, huomaan Luckyssa selviä rauhoittumisen merkkejä. Kiihdyttävät tilanteet eivät enää aina saa aikaan kiljumis/vinkumis/haukkumiskohtausta ja Lucky jaksaa odottaa pitkempiäkin aikoja vapautuskäskyä esim autosta poistuttaessa. Kyllä niistä sekoamishetkistä edelleenkin saa nauttia ihan riittämiin, mutta suunta on selvästi oikea :-)

Muita rally-tokon alokasliikkeitä ovat erilaiset käännökset, kiertäminen, pujottelu, istuminen ja maahanmeno liikkeestä. Esimerkiksi istumista on meidän kohdalla jouduttu harjoittelemaan vähän eri tavalla. Luckylla istuminen on todella vahva liike jota olen vahvistanu paljon eri tilanteissa, jotta esimerkiksi odottelu ja rauhoittuminen Luckya stressaavissa tilanteissa olisi helpompaa. Minusta on tärkeää, että koiralla on se jokin juttu, jonka se osaa ja pystyy suorittamaan missä tilanteessa vain ja jolla se huomion voi kääntää pois pelottavasta/kiihdyttävästä asiasta. 

Rally-tokossa saatiinkin sitten supervahvan istumisen takia alkaa harjoitella seisomista :-D Lucky tahtoi istahtaa liian usein ja esim kesken seuraamisen, eli oli vain yksinkertaisesta palkittava seisomisesta ja liikkumisesta istumisen sijaan. Aika nopeasti saatiin tuloksia, mutta edelleen joudutaan kyllä keskittymään tuohon liikkumiseen. 

Meillä haastavimpia liikkeitä ovat olleet koiran itsenäinen kiertäminen minun ympäri ja liikkeestä maahanmeno. Kiertämistä ei ennen rally-tokoa koskaan oltu harjoiteltu missään muodossa, joten se oli aloitettava ihan nollasta. Nyt ollaan harjoiteltu myös esineiden ja puiden kiertämistä ulkona ja treenit ovat tuottaneet tulosta. Maahanmeno taas aiheuttaa haastetta, koska, itse sitä sen enempään koskaan miettimättä, olen opettanut Luckyn menemään maahan istumisen kautta, mikä ei tietenkään liikkeessä onnistu. 

Kokonaisuudessaan tällä hetkellä kyllä tuntuu, että rally-tokon alkeet sujuvat meiltä tosi hienosti. Laji on meille kummallekin tosi mieleinen, ja varsinkin Lucky on rally-radalla kyllä ihan parhaimmillaan. Haluan kyllä ehdottomasti jatkaa lajin parissa! Myöhemmin keväällä ehkä jopa uskaltauduttaisiin joihinkin vähän epävirallisiin kisoihin... 

Kiireisiä kuulumisia

Aika on vähän kortilla edelleen, eikä ylimääräisiä tunteja liiemmin vuorokauteen jää. Kiireiden ohella yritän viettää sitten laadukkaampaakin laatuaikaa Luckyn kanssa ja ollaankin mielestäni hyödynnetty vähäinen yhteinen aika suhteellisen hyvin.

Muutaman viikon takainen metsälenkki toimikoon esimerkkinä. Oli perjantai, ihanan aurinkoista ja lämpötila mukavasti plussan puolella. Lenkit päivänvalossa ovat tällä hetkellä harvinaista herkkua ja silloin valaistus on tottakai hyödynnettävä valokuvaukseen. Ylläoleva on ehdottomasti yksi lempparikuviani Luckysta – niin onnellisen näköinen hurtta! 

Tänään aurinkoa ei näy, ja ulkona on harmaatakin harmaampaa, märkää ja tuulista, mutta ajattelin kuitenkin että lähdettäisiin pistäytymään Sipoon koirametsässä. Metsässä kirmatessa ikävä keli ei ehkä tunnu ihan niin ikävältä. Hyvää viikonloppua!

Ystävänpäiväiset

Me vietimme helmikuun neljättätoista aika eläimellisessä seurassa, nimittäin rescue koirien hyväntekeväisyys-yhteislenkillä. Lähdettiin ison porukan kanssa lenkkeilemään Lehtisaaresta ja kierrettiin vähän tienoon rantoja ja kävelyteitä. Ei oltu Luckyn kanssa vielä koskaan käyty yhteislenkillä koiraporukassa, joten itseäni etukäteen vähän jännitti, miten se sujuisi. Luckyhän yleisesti tulee hyvin juttuun koirien kanssa, mutta hihnassa helposti jännittää enemmän, kuin vapaana. Kun siihen lisättäisi ihmispaljous ja outo ympäristö tilanne olisi tosi mielenkiintoinen.

Kaikki sujui kuitenkin tosi hienosti. Ihan yli odotusten. Vaikka alussa vähän jännittikin outo tilanne, haukkuvat koirat ja ostoskeskus mistä lenkille lähdettiin, jännitys laski nopeasti. Kun sitten lähdettiin liikkelle, Lucky olikin jo ihan hirmuisen innoissaan. Koirat kulkivat kaikki tosi hienosti yhdessä ja itse yllätyin, kuin ne kaikki kävelivät rinta rinnan hyvässä sovussa! Itselläni ei ole paljoakaan kokemusta useamman koiran kanssa oleskelusta, joten tällaiset tilanteet tuntuvat tosi mielettömiltä.

Lenkin jälkeen palattiin Lehtisaaren ostarilla sijaistsevaan Dog Force One ryn hyväntekeväisyysliikkeen yhteyteen kahville ja koiranmakkaroille. Lucky oli innoissaan kun nameja satoi ja lelut ja härpäkkeet ympärillä oli niiiin mielenkiintoisia.

Pari paikalla ollutta lasta lisäsi päivään vähän lisätreeniä ja olikin ihan kiva nähdä pitkästä aikaa, miten Lucky suhtautuu pienten lasten läsnäoloon. Edelleen pelottaa, mutta verrattuna aiempiin reaktioihin ollaan kyllä menossa todella paljon parempaan suuntaan. Lucky jopa uskalsi mennä ihan lähelle, kun pieni tyttö syötti toiselle koiralle makkaraa! Rohkeden koirien läsnäolo selvästi auttaa :-)

Kokonaisuudessaan päivä oli tosi kiva. Tilanne myös vahvisti, että tulevaisuudessa mahdolliset kisat ja muut koiratapahtumat kyllä varmasti sujuvat siinä missä muukin. Taas yhtä hyvää kokemusta rikkaampana!

Tänään...

Äkkiä ennen simahtamista ajattelin päivitellä vähän päivän kuulumisia. Odotettavissa ei siis ole mitään maailmaa mullistavaa, vaan ihan tavallisia arjen kiemuroita. 

... on ollut hyvä päivä. 

... jokapäiväinen lyhyt aamukierros ulkona oli tosi rentouttava. Koiran omistamisen samalla paras ja ikävin asia on ne pakolliset lenkit joka säässä. Myönnän etten ole joka aamu kello seitsemän pirteänä peipposena iloisena lähdössä lenkille, vaan että se usein arkiaamuina tuntuu rankkaakin rankemmalta tehtävältä. Tänään ulkona kuitenkin oltiin vähän normaalia aiemmin ja kaikkialla oli vielä ihan hiljaista ja rauhallista, lämpömittari näytti mukavia plussa-asteita ja näköjään oltiin kummatkin Luckyn kanssa noustu oikealla jalalla ylös sängystä. Yhteinen hyvä fiilis. 

... lenkkeiltiin illalla isäni luo. Reitti sinne kulkee vilkkaiden alueiden läpi, jotka ovat aina olleet Luckylle aika vaikeita. Paljon ihmisiä, lapsia, kauppoja ja risteyksiä joka suuntaan. Yleensä Luckyn on saanut enemmän tai vähemmän raahata puoli matkaa - mutta ei enää tänään. Naksuteltiin ja hassuteltiin ihmisvilinässäkin ja treenailtiin dogparkouria tietä vierustavilla lumikinoksilla. Lucky oli iloinen ja avoin eikä pelosta näkynyt pilkahdustakaan. Lenkki oli ihan mahtava ja siitä jäi niin hyvä fiilis. 

... herkuteltiin. Minä pizzalla ja Lucky nakeilla. Ja juustolla. Ja lihalla. Ei kyllä ihmetytä että Lucky meinaa haljeta ilosta sillä sekunnilla kun astumme isäni pihaan - selkeästi joku osaa yhdistää gourmet-tarjoilut ja paikat... 

... tehtiin kahden tunnin iltalenkki parhaassa tyttöseurassa. Lenkkeilijät 1 – jäinen lenkkipolku 0, hyvä me! 

Kerrassaan kiva tiistai! 

Välineurheilua

Kun minulla kerrankin perjantaina oli vapaa iltapäivä, päätin, että oli korkea aika käydä ostamassa Luckylle kunnon peti. Suurimman osan ajasta Lucky nukkuu sängyssä tai sohvalla, joten sen omana petinä on koko talven toiminut vain taiteltu peitto. Nyt kun palkkarahoja vielä oli vähän tilillä, ostosreissu Mustiin ja mirriin oli kuitenkin paikallaan. 

Mukaan tosin tarttui muutakin...

Kuten esimerkiksi keltainen led-panta. Koska kaikki arkilenkkimme tällä hetkellä tapahtuvat pimeässä, on minulle erityisen tärkeää, että koira näkyy. Ostin hiljattain valjaisiin tai kaulapantaan kiinnitettävän pienen led-valon, joka onkin toiminut hienosti, mutta koin että esimerkiksi pimeässä metsässä se ei riittänyt. Kaulapanta toimii tähän tarkoitukseen erinomaisesti. 

Pedin kohdalla päädyin pitkän mietiskelyn jälkeen tähän tekonahkaiseen versioon, joka vaikuttaakin löytyvän harvinaisen monen koiranomistajan kotinurkista. Itse tykästyin siinä täydelliseen kokoon, kulmikkaaseen ulkomuotoon ja helppouteen. Lucky myös tykkää, kun ympärillä on vähän reunaa, joten pelkkä tyyny tuskin olisi ollut kovin suosittu. 

Hyvin näkyy!

Myös peti taisi saada hyväksytyn arvosanan ;-)

Naureskeltiin tässä joku päivä äidin kanssa, miten koira muuttaa tärkeysjärjestystä. Olen käyny puolisen vuotta ihastelemassa leo-kuvioista villakangastakkia Hennesillä, mutta jopa 25 euron alehinta on tuntunut liian isolta panostukselta opiskelijabudjetissa. Perjantaina kaupassa käydessäni takin hinta kuitenkin oli tiputettu vaivaisieen kahteentoista, josta minunkin jo lopulta oli hellyttävä. Aletakki minulle ja 50 euron hintainen koiranpeti ja 14 euron kaulapanta Luckylle - ilman minkäänlaista epäröintiä. Tervetuloa mammamaisuus!

Luminen lauantai

Tänään on vietetty varsinaista lepolauantaita. Nukuttiin pitkään, ulkoiltiin monta tuntia Rajasaaressa ja ilta onkin mennyt asuntoa siivoten ja löhöten. Pitkien viikkojen jälkeen tällaisia vapaapäiviä osaa todellakin arvostaa - astiavuoren tiskaaminen kun tahtoo itselle olla aika ylitsepääsemätöntä hommaa iltaisin koulupäivien jälkeen. 

Rajasaaressa on tosiaan tänään taas vaihteeksi riehuttu koko rahan edestä. Jengiä riitti, ihania pentuja vilisi jaloissa ja Lucky sai juosta hulluna ympäri saarta. Tuolla kyllä vain itselläkin aina on hurjan hauskaa.

Luckyssä on viime aikoina alkanut näkyä aiempaa enemmän teinimäisiä piirteitä. Arvion mukaan neidillähän on ikää jo lähemmäs kahta ja puolta, mutta kehitys tietysti tapahtuu tarhakoiralla vähän eri tahtiin, kuin pennusta asti turvallisessa ympäristössä eläneellä kotikoiralla. Kun itsevarmuuttaa tulee lisää, pitää niitä rajojakin vähän testailla. Se on tietysti kaikin tavoin vain hyvä juttu, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei teinin ennakoimaton käyttäytyminen välillä aiheuttaisi harmaita hiuksia... :-D

Mainio maanantai

Tällä tulevalla journalistilla alkoi tänään viiden viikon harjoittelujakso. Tuotamme koulusta käsin omaa radiota, lehteä ja nettiuutisia, eli toisin sanoen edessä on monta mielenkiintoista ja varmaan suhteellisen rankkaa viikkoa. Ensimmäinen päivä kuitenkin oli oikein kiva aloitus ja mielenkiinnolla odotan, millaisia työtehtäviä saan huomenna! 

Harvinaisen mukava maanantai jatkui myös kotiin päästyäni. Keli oli tänään mitä kamalin, märkää kaikkialla ja räntää lappasi taivaalta ihan loputtomasti. Niitä harvoja päiviä, kun koiran omistaminen ei tunnu kovin juhlalliselta. Mutta koska lenkille vain on lähdettävä, sinne me myös mentiin. Ajattelin huonon sään takia tekeväni lyhyemmän kierroksen, mutta mitä vielä - loppupeleissä riehuttiin pihalla yli tunti! 

Lucky on viimeviikkoina muuttunut ihan toiseksi koiraksi lenkeillä. Se on tapahtunut aika yhtäkkiä, niin odottamattomasti, etten itsekään oikein ole hahmottanut, kuinka suuri muutos on. Kodin ulkopuoleista elämää arastelevasta Luckysta on tullut pentumainen riehuja, joka kirmaa iloisena niin metsissä, kuin katukäytävillä. Kun sen kehityksen näkee omassa hännänheiluttajassaan, tunne on aika sanoinkuvaamaton. Oma onnellinen koira. Treenailtiin myös dogparkouria, riehuttiin märässä lumessa ja päädyttiin koirapuistoon monen koirakaverin seuraksi. Sielläkin Lucky näytti tänään pelkästään parhaimmat puolensa, sai ujon nuoren ranskanbulldoggineidon leikkimään ja oli kaikin puolin esimerkillinen puistoilija. 

Välillä tällaisen stressaajan ja hermoilijan on hyvä pysähtyä muistelemaan, kuinka paljon kuukausien saatossa on saatu aikaan. Välillä on hyvä muistella, miten puoli vuotta sitten Lucky loikki paniikissa puskiin, kun tiellä tuli vastaan mikään elävä olento. Joskus on tärkeää palata muistelemaan kaikkia voittamiamme haasteita, epätoivon hetkiä ja elämää silloin ja nyt. Koska tällä hetkellä vieressäni makaa ihana oma kotikoira, jonka kanssa yhteiselo on juuri sopivan mutkattoman haasteellista.