Katsaus taannoiseen Romanianreissuun jatkuu! Ensimmäisen päivän virailusta Carpen tarhalla voit lukea täällä ja toisen päivän ensimmäisestä seikkailusta eläinsuojelija Luiza Mandrun luona täällä.
Luiza Mandrun luota matka jatkui puolen päivän jälkeen autolla kohti etelää. Päämääränä oli yksityinen tarha Bukarestin ulkopuolella, josta Kulkurien yhteistyökumppani Roxana Deissima vuokraa häkkejä koirilleen. Kukaan yhdistyksestä ei ollut koskaan käynyt kyseisellä tarhalla, eli esimerkiksi sen sijainnista ei tiedetty Roxanan ajo-ohjeiden lisäksi mitään. Bucharestista noin 45 minuuttia etelään, kuului ohjeistus. Eikun osoite navigaattoriin ja menoksi. Helppoa! Tai sitten ei...
Kyseinen automatka luokitellaan kyllä varmuudella vuoden pahimmaksi eksymiseksi. Juututtuamme ensin jäätävään ruuhkaan tuntikausiksi, navigaattorimme (joka ei kyllä muutenkaan Romaniassa todistanut luotettavuuttaan...) ohjasi meidän tuntemattomaan kylään lähellä Bulgarian rajaa. Vasta, kun seisoimme keskellä tietä ihmettelemässä, missä me oikein olimme ja tuntematon paikallinen mies tarjoutui neuvomaan, tajusimme olevamme täysin väärässä kaupungissa – 80 kilometriä väärässä suunnassa. Olen suunnattoman kiitollinen aina positiivisesta ja ihanasta matkaseurastani, joiden kanssa stressaavan tilanteen pystyi harmituksesta huolimatta ottamaan huumorilla – varsinkin, kun samaisella reissulla meidät pysäytti myös poliisi. Millin päässä ylinopeussakoista, mutta onnekseni sain naureskelevalta poliisilta kuitenkin lopulta matkaan vain huomautuksen. Ehdottomasti yksi elämäni kuumottavimmista automatkoista ikinä...
 |
| Ihana Kory tulee etsimään kotia Kulkurien adoptio-ohjelmaan. |
 |
| Matkaseuralaisena Rosanna ja ilopilleri Jaggeri, joka löytyy Kulkurien adoptio-ohjelmasta. |
 |
| Toinen matkaseuralaiseni Essi, jonka seuraa arvostivat myös uutena adoptio-ohjelmaan tulevat Harry ja Dori. |
Mutta uskokaa tai älkää, me pääsimme perille. Kolme tuntia myöhässä, mutta kuitenkin onneksi vielä valoisaan aikaan, jolloin kuvaamisesta ei tullut liian haastavaa. Kyseinen tarha oli Luizan paratiisimaisen pihan ja kauniin Carpen tarhan jälkeen aikamoinen palautus maan pinnalle. Koiria asui tarhan sisätilojen häkeissä kymmenittäin, jollei sadoittain. Kun kapeilla käytävillä käveli, koirat sekosivat stressistä ja haukkuminen oli loputonta. Marraskuun matkalta tuttu valtava pala kurkussa palasi ja sain hetkittäin vetää syvää henkeä, jotta työn teko onnistuisi ilman kyyneleitä.
Me vietimme onneksi suurimman osan ajasta tarhan ulkoaitauksessa, jonne tarhan työntekijät toivat koiria muutama kerrallaan. Koirat saivat pyöriä vapaina pihalla, haistella ja merkkailla nurmikkoa. Itse hiivin taas koirien perässä kamera kourassa, kun taas matkakaverini hoitivat kirjoitustyöt ja koirien kanssa seurustelun.
 |
| Roxana Deissima tekee paljon työtä antaakseen Romanian koirille paremman elämän. |
 |
| Aivan käsittämättömän ihana tarhalla koko elämänsä viettänyt sisarusnelikko, jonka me nimesimme Adventure-teamiksi, tulevat kaikki aloittamaan kodinetsinnän Kulkurien adoptio-ohjelmassa. |
Roxanan koirat olivat kaikki kerrassaan upeita persoonia. Erityisen tassunjäljen sydämeen jättivät Adventure-teamin nelikko, josta näettekin kuvia yllä. Tahalla Harryksi, Koryksi, Doriksi ja Soriksi nimetyt koirat ovat nykyään noin kolmevuotiaita ja ovat viettäneet ihan koko elämänsä tarhaympäristössä. Sisarusten geenien onkin oltava jotain täydellisen luokkaa, niin uskomattoman sosiaalisia, kauniita, reippaita, hyvätapaisia ja fiksuja (katsokaa nyt tuota kuvaa yllä, täysi treeni menossa!) ne ovat. Ei koskaan uskoisi, että nämä tyypit muka olisivat huonosti sosialistettuja ja alivirikkeistettyjä, ja asuisivat stressaavassa koiratarhassa minimaalisin ihmiskontaktein. Joko haluatte adoptoida ne kaikki? Hyvä! :-D
Päivitettyämme suurimman osan koirista ja otettuamme ohjelmaan kymmenisen uutta tyyppiä, suunnistimme tarhan sisäpihalle, jossa kaksi adoptio-ohjelman koirista asustelivat isomman porukan kaverina.
 |
| Tarhan sisäpihalla tapasimme monta aivan upeaa koirapersoonaa. |
 |
| Komea Zazou etsii kotia Kulkurien adoptio-ohjelmassa. |
 |
| Tarhan häkit pullistelivat uskomattoman suloisia pentuja. Kunpa olisimme voineet ottaa ne kaikki ohjelmaan. |
Vaikka mutkia oli päivän aikana matkassa useampia, oli lopputulema kuitenkin paras mahdollinen: näimme kaksi eri tarhaa ja kymmenittäin upeita koiria, tapasimme ihania ihmisiä, jotka ovat omistaneet elämänsä koirien auttamiselle ja pienenä ekstrana pääsimme vielä kiertoajelulle Romanian maaseudulle. Aina pitää ajatella positiivisesti, eikö? :-D
Luvassa on vielä yksi matkapostaus Onevetin Cosoban tarhalta. Se tulee takuuvarmasti olemaan todella kuvapainoitteinen, koska vietimme tarhalla kokonaiset kaksi päivää ja kameran laukaisinta paineltiin sellaiseen tahtiin, että heikompaa hirvittäisi. Mutta päätetään reissun toinen päivä seuraavien kuvien tunnelmaan:
 |
| Sydän särkyy. |
 |
| Mutta onneksi pusutyttö-Caboulla on Kulkurien adoptio-ohjelmassa hyvät mahdollisuudet päästä omaan kotiin. |
Lisää tietoa kuvien koirista löydät Rescueyhdistys Kulkurien nettisivuilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti