Me vastaan paha maailma

Aran koiran kanssa arki ei aina suju suunnitelmien mukaan. On kulman takaa yhtäkkiä esiin juoksevia pikkulapsia, on pyöräilijöitä jotka ajavat liian läheltä, on irti juoksevia koiria jotka tunkevat iholle. Aran koiran omistaja yrittää ja haluaa suunnitella elämänsä niin hyvin, kuin mahdollista, jotta vaaratilanteilta vältyttäisiin hinnalla milla hyvänsä. Hieno suunnitelma sinänsä, joka usein helpottaa elämää huomattavasti. Lenkkien tekeminen rauhallisimpina vuorokaudenaikoina, lapsikatraiden kiertäminen kaukaa, liian vaikeiden tilanteiden välttäminen. Aina elämää tosin ei vain voi suunnitella viimeistä yksityiskohtaa myöten, koska asioita vain sattuu. Ikävä kyllä. 

Kuten eilen. Oltiin Luckyn kanssa liikkeellä bussilla. Lucky matkustaa yleisissä tosi hienosti ja enää hyvin hyvin harvoin reagoi ympärillä hyöriviin ihmisiin, korkeintaan katselee ja tutkii heitä kiinnostuneena. Jopa lapsien läsnäolon Lucky pystyy bussissa käsittelemään. Olen tottunut siihen, että Luckyn kanssa on helppo matkustaa, ja osaan nykyään jo yleisisssä rentoutua, kun tiedän, että Lucky pärjää. En enää tarkkaile tilannetta hysteerisenä. 

Eilen sitten täyteen bussiin sattui kotimatkalla kukas muukaan, kuin perinteinen suomalainen känniääliö jääkiekkopaidassaan. Klassista. Aikansa tämä henkilö örvelsi penkiltään, eikä Lucky ollut tästä moksiskaan. Mutta kun herrasmiehen oli aika nousta bussista pois, tämä tuli kovaäänisesti kaatuillen vaarallisen lähelle meitä ja Lucky tietysti pelästyi ja alkoi haukkua. Yritin sitten rauhoitella koiraa samalla, kun tuo idiootti päättää poistumisen sijaan tulla meitä kohti ja tunkea kättänsä Luckya kohti koiran muristessa tälle. Ainoa asia mielessäni sillä hetkellä oli, että tämä ei saa olla se tilanne, missä Lucky puree ensimmäisen kerran. Sitä ei saa tapahtua. 

Niinpä tönäisin kovakouraisesti miehen käden pois ja käskin poistua. Tämä ei asiaan kuitenkaan reagoinut, vaan yritti vain uudestaan koskea selvästi panikoivaan koiraan. Niinpä suutuspäissäni ja paniikissa kirjaimellisesti huusin miehelle käskyn painua *ittuun. Ruuhkabussissa. 

No. Vaikka joku kukkahattutäti takanani ääneen voivottelikin rumaa sanavalintaani, toimi tämä vihainen taktiikka erinomaisesti. Hetken hämmenyksen jälkeen känniääliö poistui suoraa tietä bussista ja meidän matka jatkui, järkytyksestä huolimatta, rauhallisissa merkeissä. Itse olin niin vihainen, ihmisyydelle, kukkahattutädille ja tuolle totaaliselle idiootille, etten tiennyt huutako, itkeäkö, jäädä bussiin vai lähteä. 

Lopulta jäin bussiin ja rauhoituin, kävelin kotiin ja päätin, ettei joku kännikala saa määrittää meidän elämäämme. Edistysaskeleet Luckyn kanssa ovat tällä hetkellä niin suuria joka päivä ja yhteiselo on päivä päivältä vähemmän mutkatonta, hauskempaa ja kaikin tavoin helpompaa. Välillä asioita sattuu, kaikkeen en voi minäkään vaikuttaa. Mutta kuitenkin voidaan jatkaa eteenpäin positiivisella asenteella, matkustaa bussilla vaikka joka päivä, rauhassa ja pelkäämättä. Koska tätähän ei yksikään idiootti tule pilaamaan. 

Ratkaisu sairaspäivien varalle

Kurkku kipeä, räkä valuu, kuumeväristykset kulkevat kehon läpi. Jokainen koiranomistaja tietää, kuinka vaikeaa voi olla koiranomistaja, kun kevätflunssa pääsee yllättämään. Samalla, kun koira tylsistyy ja huono omatunto kalvaa, olo on kuin traktorin alle jääneellä. Miten selviää koiran yksinhuoltaja, kun sairaus kaataa sängynpohjalle?

Meillä kysymys oli harmittavan oleellinen juuri tänään. Koska vielä kaiken lisäksi vietin sairaspäivän töissä, tuntui täysin epäoikeudenmukaiselta, että koko päivän yksin oleskellut koira joutuisi pärjäämään pelkällä lyhyellä pissatuslenkillä. Samalla omat jalat kuitenkin muistuttivat enemmän spagettia ja jo pelkkä matka töistä kotiin tuntui maratonilta (jopa autolla!). Siksi päädyttiinkin tänään lopulta erilaiseen lenkkeilyratkaisuun. 

Käveltiin rauhalliseen tahtiin tuttu korttelilenkki, mutta kotiin palaamisen sijaan asetuttiin istumaan nurmikolle kodin läheisyyteen. Minulla oli päivän pitkän lenkin tapaan Luckyn iltaruoka mukana taskussa ja aloin sitten heitellä nappuloita nurmen sekaan. Sopivaa häiriötreeniä, aktivointia ja vielä kivaa yhteistä tekemistä, jonka aikana omistaja ei kuukahda ojaan. 

Häiriöitä oli ympärillä mukavasti, autotie, bussipysäkki, sopivasti pyöräilijöitä (Luckyn kevään kauhistuksia), ihmisiä ja erilaisiä ääniä. Aluksi Luckya selvästi jännitti, se napsi nameja samalla ympärillensä tähyillen ja oli levoton. Kuitenkin jatkaessani namien viskomista, Lucky selvästi alkoi keskittyä etsimiseen kunnolla, ja pian se ei edes reagoinut ympärillämme olevaan hälinään. Hengailtiin nurmikolla ehkä 15-20 minuuttia ja oli tosi kiva huomata, kuinka paljon ollaa edistytty viimekesäisestä puistopanikoinnista. Silloin syöminen tällaisessa paikassa ei ikinä olisi tullut kysymykseenkään. 

Kun namit oli syöty, piti haukkua pari pyöräilijää ja hämärän näkäinen mieshenkilö, ennen kuin lemuava sonta nurmikolla vei mukanaan. Oli niin kiva nähdä oman varautuneen ja aran lemmikkinsä kierivän nurmella, kuin mikä tahansa onnellinen koira, etten edes viitsinyt puuttua tilanteeseen. Saatoin ehkä vähän katua kotona, kun eteisen täytti ripulimaisen etova lemu... :-D

Noh, sitä saa mitä tilaa. Tämä suihkunvihaaja joutui suoraa päätä pesulle! Nyt maataan vieretysten leveästi sohvalla ja koira on kuin pitkän metsälenkin jäljiltä. Haistelutreeniä aktivointina ei turhaan hehkuteta! 

Luckyn hassuimmat tavat

Meillä kaikilla on kai omituisia tapoja, joita muut ihmiset aina kummastelevat. Minun oudoimmat tapani taitavat olla ketsupin syöminen vihannesten kaverina, pakottava tarve saada pelata Candy Crush Sagaa ennen nukkumaanmenoa, avainten kaivaminen taskusta monta sataa metriä ennen kotiovea ja omaamani suuri käsialaongelma, jonka takia joudun pakokauhun valtaan joutuessani kirjoittamaan esimerkiksi syntymäpäiväkorttia kuulakärkikynällä. 

Myös noilla karvakuonoilla on paljon hassuja tapoja. Ajattelin paljastaa teille pari Luckyn hassuinta tapaa, jotka aina saavat minut kummastelemaan, minkä ihmekoiran olenkaan itselleni hankkinut. 

En aina ensinnäkään ole ihan varma, että Lucky tosiaan on nelijalkainen eläin. Luckyn mielestä kaiken kommunikoimisen voisi nimittäin paremman puutteessa hoitaa läpsien. Jos huomiota ei liikene turhan pitkään aikaan sohvalla, on hyvä käydä lyömässä mammaa naamaan. Jos syli ei meinaa aueta isohkolle sylikoiralle, on sitä paras käydä kynsimässä villisti. Ja sus siunatkoon, jos ruoka-aika on päässyt venymään liian myöhäiseksi. Silloin Luckyn mielestä täytyy ottaa kummatkin tassut käyttöön. Tämän neidin seurassa kyllä sietää varoa, ettei yläfemma yllätä ja tee naamaan katu-uskottavia taistelunjälkiä.

Lucky on myös oikea kukkulan kuningas. Mitä korkeammalle pääsee, sen parempi. Penkit, tuolit, pöydät, ikkunanlaudat, kivet, kannot, puut - you name it. Kaikki, mikä on lattiatason ylöpuolella, on aina parempi. Lucky on myös hämmästyttävän ketterä hyppelijä ja kiipeilijä ja välillä meinaan ihan unohtaa, kuinka pienikokoinen se oikeastaan on. Vähintään yhtä hämmästyttävää on myös, että Luckya ei kuitenkaan koskaan ole kotona löytynyt ruokapöydän tai keittiöntasojen päältä. En itsekään voi ymmärtää, miten se tietää, ettei niille saa hyppiä, vaikka kaikki koirapuistojen pöydät ovatkin parhaita tähystysmestoja.

Luckyllä on hauska päälle jäänyt tapa toimia arkiaamuisin. Ensin se nousee innokkaana kanssani, kun siirryn vessaan aamupesulle. Sekunnin sadasosassa se kuitenkin on hiippaillut takaisin sänkyyn, tällä kertaa ottaen minun paikkani tyynyjen seassa. Sieltä sen sitten saa kutsua aamulenkille, jonka jälkeen ja aamiaisen sytötyään se sitten palaa lempimestaansa minun laittautuessani koulua tai töitä varten. Se myös nukkuu tyynymeressä koko yksinoloaikansa ja palatessani kotiin tyynyjä löytyy usein niin lattialta, kuin myllättyinä erikoisiin asetelmiin. Tämä tyttö osaa ottaa kaiken irti siitä, etten ole paikalla :-D 

---

Mitens teillä muilla, onko kenenkään muun koirilla hauskoja tapoja? 

Mökkeilyn riemua - video

HEI. Nyt olisi tarjolla amatöörimäistä kuvaamista sekä yhtä amatöörimäistä videon editointia, heiluvaa kamerakättä, sekopäistä tv-tähteä ja puutteellista puhelimen kuvanlaatua. Mutta videotapa kuitenkin.

Yritän parantaa videonmuokkaustaitojani, eli treenit tulevat tarpeeseen. Lähdin nyt kuitenkin liikkeelle tästä yksinkertaisesta best of Lucky -pätkästä muutaman viikon takaisen mökkireissun videomateriaalista koottuna. Eli tässä nyt Luckyn ehdottomat lempparipuuhat parin minuutin videopätkään koottuna! Valmiina vuosisadan elokuvaelämykseen? :-D

Tehdään maanantaistakin hieno päivä

Maanantaimasennus. Tuttu tunne? Itselleni ainakin on. 

Tänään ei tosin ole aihetta masikseen, koska täällä kulkaas alkaisi nyt virallisesti kesäloma. Joo, pari esseetä on edelleen kirjoitettavana ennen kuun loppua ja kesätyötkin alkavat jo parin viikon päästä, mutta kuitenkin. Fiilis on huipussaan. Ylihuomenna suuntana on muutaman päivän opiskelijareissu Vilnaan ja se pieni matka jos mikä nostaa mielialaa. Tänään ei siis erityisemmin masenna. 

Olen normaaliarjessa kuitenkin todennut, että pahimpaankin maanantaifiilikseen löytyy parannuskeinoja. Niitä ovat esimerkiksi velvollisuuksien hoitaminen pois päiväjärjestyksestä ja siitä seuraava mahtifiilis. Niitä ovat esimerkiksi lemppariasioiden tekeminen vain koska kivoja juttuja voi harrastaa myös viikon ikävimpänä päivänä. Niitä ovat myös raikkaat ja rennot metsälenkit keväisenä iltana. Kuten tänään.

Tässä pari kuvaa kertomaan, miksi maanantaimasistelu ei ole kannattavaa. 

Koska voi katsoa koiransa rajatonta onnea juostessaan vihreässä kevätheinikossa. Koska ennen niin harmaassa rannassa tänään kasvoi keltaisia kukkia. Koska voi vaikka huomata, että korastaan on tullut helpoin vapaana pidettävä ikinä. Koska kevät on liian lyhyt ja jokaisesta hetkestä kannattaa jopa maanantainakin ottaa kaikki ilo irti. Ja koska metsälenkeillä voi siirtyä omaan pikku maailmaansa ja unohtaa kaiken sen ulkopuolella olevan hetkeksi. Sen jälkeen todellisuuteen on huomattavasti ihanampi palata. Jopa maanantaihin. 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaverit! 

Temppuilua toisesta kuvakulmasta

Pari viikkoa sitten vietettiin aurinkoista retkipäivää Rajasaaressa hyvässä seurassa. Samalla treenailtiin vähän dogparkour-juttuja kantojen ja kivien avulla ja kun kerrankin mukana kulki myös yksi ylimääräinen valokuvaaja, ikuisti Katarina temppuiluhetken sivustakatsojan näkökulmasta. 

Ensimmäisessä kuvassa treenaillaan ihan vain istumista pienellä ja suhteellisen korkealla kannolla. Luckylle tällaiset temput ovat aika perusjuttuja, mutta se tekee kuitenkin aina kaiken innoissaan. Toisessa kuvassa annetaan tassua ja kolmannessa seistään kaikki neljä tassua kannon yläosan pienellä pinnalla. Tosi hyvää tasapainotreeniä. 

Mielestäni kuvista tuli ihanan iloisia. Yhteiskuvat Luckyn kanssa ovat aika harvinaista herkkua, varsinkin onnistuneet sellaiset! Täytyy pakottaa porukkaa useamminkin kameran taakse :-D

Blogihaaste! Yksitoista kysymystä

Nyt olisi tarjolla vastauksia yhteentoista kiperään kysymykseen, nimittäin Dog Warrior De Malaga blogista pukkasi blogihaastetta toteutettavaksi! Kiitos hauskoista kysymyksistä! :-)

1.  Mitkä ovat 5 suosikkirotuasi?

Koska ensimmäinen reaktioni kysymystä lukiessani oli voi ei apua liikaa ihania koirarotuja, valitsin viisi ensimmäisenä mieleen tulevaa rotua. Dalmatialaiset, whippetit, pinserit, labradorinnoutajat ja cirnecot ovat kaikki erityisen lähellä sydäntäni. Ja sitten tietysti nuo espanjalaiset podencot. 

Rotuja yhdistänee iloisuus, energisyys, helppo koulutettavuus ja tietty jääräpäisyys. Teoriassa tykkään enemmän isoista koirista, käytännössä tämänhetkinen 12kg on ihan maksimi mihin omat rahkeet riittävät. Minulla ei ole ollenkaan kokemusta paimenkoirista ja vierastan kaikkia paimenkoirarotuja sen verran, etten koskaan voisi kuvitella omistavani paimenkoiraa. Sama koskee useimpia terrierejä. Vaikka perheessämme eli 15 vuotta ihana, rakkas, pieni terrieri, ei terrierin tempperamentti vain loppupeleissä ole minua varten. 

2. Mitä koiraharrastuksia olet kokeillut? Mitä haluaisit kokeilla?

Tällä hetkellä harrastetaan Luckyn kanssa rally-tokoa. Ollaan käyty alkeiskurssi ja nyt kesällä aloitetaan jatkokurssi. Ajatuksena olisi myös mahdollisesti osallistua johonkin möllikisaan tai muuhun vähemmän viralliseen kilpailuun kesän aikana ihan vain testiksi, miten Luckylta ja minulta sujuisi kisaympäristö. 

Tykkään itse rally-tokosta, koska lajissa on hyvä fiilis ja siinä treenataan kontaktia, mutta se ei ole niin jäistä, kuin toko. Rally-tokossa tehdään koiran ehdoilla ja kaikista tärkeintä on aina, että kaikilla on hauskaa. 

Lenkeillä ja muuten kotosalla harrastetaan myös dogparkouria ja sen ohella vapaamuotoista agilityä omin avuin. Agilityä voisi harrastaa enemmänkin tulevaisuudessa. Itselleni on ehdottomasti tärkeintä löytää lajit, jotka sopivat juuri omalla koiralle. Tosin Lucky on semmoinen energiapakkaus jolla riittää intoa ja kiinnostusta ihan kaikkeen treenaamiseen, joten meillä varmaan jokainen harrastus saisi Luckyltä hyväksynnän :-D 

3. Jos koirasi olisi joku piirrettyjen hahmo, mikä se olisi?

Kyllä se olisi siivekäs hevonen Pegasos Disneyn Herkuleksesta. Pegasoksen tavalla Lucky on suhteellisen jääräpäinen oman tiensä kulkija, jonka sydämen voittaakseen saa tehtä töitä. Mutta kun sen luottamuksen kerran on ansainnut, on Lucky uskollisin seuraaja ikinä. Iloinen, energinen sekopää kuvailee sekä Pegasosta, että Luckya, melko osuvasti.

4. Mitkä ovat koirasi parhaat puolet?

Sen mieletön rakkaus, ihailu ja uskollisuus tuntemiaan ihmisiä kohtaan. Vaikka Lucky aristelee uusia tuttavuuksia, on se heti tutustuttuaan kyseisten ihmisten suurin fani ja luottaa heihin täysin. Luckyn parhaita puolia on myös ehdottomasti, että se on fiksu ja oppii ihan suhteettoman nopeasti uudet jutut, temput, säännöt ja tavat. Lucky on myös hirmuisen taitava muiden koirien kanssa, osaa rauhoitella muita ja ymmärtää, milloin muiden tulee antaa olla rauhassa. Sanottakoon myös, että olen todella onnellinen, ettei Lucky koskaan räyhää lenkillä millekään. 

5. Mitä mieltä olet raakaruokinnasta?

Vähän kaksipiippuinen juttu. Omasta mielestäni täydellinen raakaruokinta menee vähän överiksi, ja kyseenalaistan esimerkiksi, kuinka paljon luita on hyvä syöttää koiralle. Itse en koskaan lähtisi totaalisesti raakaruokkimaan omaa koiraa, mutta periaate lihan lisäämisestä on mielestäni hyvä. Tosin raakaruokinta menee itselläni samaan kategoriaan, kuin ihmisten trendiruokavaliot - turhaa, kallista ja loppupeleissä tulokset tuskin eroavat "tavallisesta", terveellisestä ruokavaliosta. Kaikkea kohtuudella ja oma pää käyttöön, kun kyseessä on, mikä on koiralle parasta. Jos täysi raakaruokinta tuntuu olevan juuri omalle koiralle parasta, miksei se sitten voisi olla hyvä juttu?

6. Jos ottaisit jonkun tai joidenkin rotujen risteytyksen, mikä se olisi ja mitä ominaisuuksia toivoisit siinä olevan (ts. miksi juuri ne rodut)?

Nyt on kyllä vaikea kysymys. Labradorinnoutajan ja podencon sekoitus voisi kyllä olla todella kiinnostava ja omaan makuun! Labbiksen helppo, miellyttämisenhaluinen ja avoin luonne voisi sopia hyvin yhteen rasavillin, energisen, sekopäisen ja enemmän varautuneen podencon kanssa. Itseasiassa uskon tavanneeni aika pitkälle näistä aineksista sekoitetun tapauksen koiratarhalla Espanjassa ja ihastuin tyyppiin täysin. 

7. Onko koirasi ns. värikoodattu, eli ostatko tietoisesti kaikki sen tarvikkeet, pannat, hihnat sun muut tietyn värisiksi? Miksi?

Katsokaa vain näitä blogin kuvia, kuka täällä värikoodaa? :-D Haha, no joo, kyllä itselläni taitaa olla tietty taipumus katsella koiran tarvikkeita sillä visuaalisella silmällä. Olen tarkka väreissä myös omissa vaatteissani ja sisustuksessani, joten se koiran värikoodaus taitaa vain olla osa samaa pakettia. Ei itseäni millään tavalla haittaa, jos vaikka valjaat ja hihna ei sovi yhteen, mutta jos nyt itse ne ostan, niin tottakai ostan omaa silmää miellyttävät ja yhteensopivat varusteet :-) Ei ehkä tarvitse mainita, että tykkään pinkistä... 

8. Milloin olet ollut koirastasi erityisen ylpeä?

Ihan joka päivä, kun Lucky uskaltaa jotain, mikä vielä eilen oli pelottavaa. Kun se uskaltaa tulla istumaan penkille viereeni bussipysäkin katoksen alle, kun se uskaltaa kävellä päiväkodin ohi, kun se itse uskaltaa käydä moikkaamassa vierasta ihmistä koirapuistossa. Yleisesti ottaen olen myös ylpeä aina koiraohituksissa, kun toinen koira räyhää ja Lucky kävelee lungisti ohi. Sama pätee koirapuistoissa, kun Lucky aina tulee salamana luokse kutsuttaessa. 

9. Mitkä ominaisuudet koet tärkeimpinä koirassa? Voit kuvailla esim. luonteenpiirteitä, ulkonäöllisiä sekä koulutuksellisia seikkoja.

Jos aloitetaan ulkonäöstä. Itselleni on ehdottoman tärkeää, että koirani on suhteellisen lyhytkarvainen, koska turkinhoito kuuluu inhokkipuuhiini. Nykyinen elämäntilanne myös rajoittaa kokoa ja tykkäänkin tosi paljon juuri Luckyn mallisesta isosta koirasta pienessä paketissa. Luonteenpiirteistä tärkeimpiä ovat itselleni miellyttämisenhaluisuus, motivoitavuus, ilo ja energisyys. Haluan, että koirassa on virtaa ja intoa tehdä asioita yhdessä. Mikäli kasvattaisin itse kennelistä ostetun koiran, pidän tärkeänä, että pentu ei osoittaisi arkuutta ja olisi rohkea, sosiaalinen ja reipas. 

10. Nimeä joka FCI ryhmästä joku rotu, joka miellyttää eniten ko. ryhmässä. (Esim. FCI 3 - Brasilianterrieri)

FCI1 - Australiankelpie

FCI2 - Pinseri

FCI3 - Valkoinen länsiylämaanterrieri

FCI4 - Mäyräkoira mikä mäyräkoira :-D

FCI5 - Cirneco dell'etna 

FCI6 - Dalmatialainen

FCI7 - Pointteri

FCI8 - Labbis tai novascotiannoutaja 

FCI9 - Kääpiövillakoira

FCI10 - Whippet

Tajusin juuri kuinka monesta eri luokasta kaikki ylempänä mainitsemani 5 lempparirotua ovat! 

11. Kerro paras/hauskin/mieleenpainuvin muistosi koirasi kanssa!

Lucky vietti viime kesänä paljon aikaa mökillä perheeni kanssa ollessani töissä leirillä saaristossa. Aina vapailla kävin tietysti sitten mökillä viettämässä aikaa Luckyn kanssa ja viikonlopun päätteeksi, kun oli aika palata töihin, äitini ajoi minut bussipysäkille. 

Yhtenä sunnuntaina olimme taas kerran lähdössä ajamaan pysäkille. Luckyllä on välillä ollut tapana lähteä juoksemaan auton perään, jos joku on lähtenyt ajamaan ilman koiraa. Asiasta tietoisina sidoimme koiran kiinni terassin kaiteeseen odottamaan isäpuoleni kanssa, että äitini palaisi takaisin heitettyään minut pysäkille. 

Luckyn kanssa asiat eivät vain aina suju niin kätevästi. Kun käynnistimme auton ja lähdimme ajamaan pihatietä poispäin, tämä kaksitoistakiloinen tapaus riuhtaisi peräämme niin kovaa, että terassin kaidehan siinä sitten meni menojaan. Onneksi isäpuoleni tajusi soitella perään ja varoitella perässä juoksevasta koirasta, jotta tajusimme pysähtyä. Avasin oven pelkääjän paikalle ja iloinen hauvahan sieltä heti hyppäsi syliin.

Mitä tästä opimme? Aina koira odottamaan sisätiloihin. Tai nykyään, kun Lucky ei enää voi pahoin autossa, koira mukaan. Tuo jääräpää kyllä keksii keinot saavuttaakseen haluamansa :-D

---

Minä vuorostani haastan blogin Karvapuusti vastaamaan laatimaani yhteentoista kysymykseen!

1. Mikä sai sinut hankkimaan ensimmäisen koirasi?

2. Kerro 5 koirasi parasta puolta.

3. Jos saisin muuttaa yhden asian koirassani, minkä muuttaisit?

4. Mikäli sinun pitäisi valita seuraava koirasi toisesta rodusta kuin nykyisesi, mikä rotu se olisi? Perustele.

5. Mitä viittä ominaisuutta (luonne tai ulkonäkö) et koskaan haluaisi oman koirasi omaavan?

6. Mikä on ollut suurin oivalluksesi koiranomistajana?

7. Mitkä ovat 3 koiranomistajuuden parasta asiaa?

8. Nimeä rotu, jota ihailet, muttet itse haluaisi omistaa. Perustele. 

9. Kerro 5 koirasi sinua vähiten miellyttävää puolta.

10. Mikä on koirasi lempipuuhaa? Milloin se on onnellisimmillaan?

11. Mikä on koirasi hassuin tapa?

Landekausi korkattu!

Mistä tietää, että kohta on kesä? No mökkeilykauden avajaisista tietenkin. 

Meillä se tehtiinkin erittäin kosteissa merkeissä vappuviikon päätteeksi. Lähdettiin perheen voimin laittamaan mökkiä kuntoon kesää varten, siivoamaan, grillaamaan ja korkaamaan uusi sauna. Ja hei! Tietysti heittämään se talviturkki lammen jäätävään veteen! 

Luckylle mökkikauden avaus tarkoitti kuukauden parasta päivää. Tuo aropupu on mökin suurella tontilla vapaana juostessaan ehdottomasti onnellisimmillaan, juoksee ja hyppii puiden välissä korvat lepattaen. Tehtiin tietenkin myös monen monta metsälenkkiä, treenailtiin, heiteltiin keppiä ja touhuiltiin kaikkea muuta kivaa. Lucky olisi myös ylemmän kuvan mukaan mielellään lähtenyt soutelemaan lammelle.

Ensimmäinen yö landella on aina tunnelmallinen. Oli ihanan rentouttavaa poistua takavasemmalle vapun rientojen jälkeen ja lekottelu (lue: tenttiinluku...) hiljaisessa mökissä oli enemmän, kuin rentouttavaa. Kohta uudestaan!

Kevätterveisiä

Täällä ollaan, vaikka kiirettä pitääkin. Itseäni painaa tällä hetkellä opiskelujen keväinen loppurutistus, esseetä pukkaa esseen perään ja tenttikirjoja kasautuu keittiön pöydälle pelottavaa vauhtia. No, ei enää kuin muutama viikko ja kaikki on ohi! Sitten vain kesän työhajoittelua odotellessa.

Samalla, kun tietone kotona kutsuu naputtelemaan sivukaupalla tekstiä mediayritysten tulevaisuudesta, kelit ulkona muuttuvat yhä keväisemmiksi ja lämpimämmiksi. Puut alkavat vihertää, nurmikot tihentyä ja lämpöasteet pysyttelevät päivisin jo visusti kymmenen asteen kieppeillä. Siellä on kuulkas kevät! Ja tietysti tästä vuoden tunnelmallisimmasta vuodenajasta haluaa ottaa kaiken irti.

Onneksi ollaankin onnistuttu siinä vallan mainiosti, kiireistä huolimatta. Ollaan päivittäin tehty pitkiä iltalenkkejä, oltu metsässä juoksemassa ja koirapuistoissa riehumassa. Viime viikonloppuna vietettiin myös ensimmäinen yö mökillä ja voi sitä Luckyn riemua! Se onnen määrä, kun tuo pääsee mökin pihalle vetämään tuhatta ja sataa ympäri, on ihan sanoin kuvailematon. Mökkiviikonlopusta tulee kasapäin kuvamateriaalia vielä myöhemmin!

Nyt täytyykin taas palata esseen ääreen. Puhelimen muistio kyllä nyt jo pursuaa postausideoita ja tietokoneen kuvakansiot täyttyvät julkaisemattomista kuvista kovaa vauhtia, joten palailen varmasti pian uusien juttujen kera! :-)