Neljäs päivä kotihoidossa: tämän tiedämme Tarzanista

Tarzan on nyt neljättä päivää kotihoidossa ja hänestä on kuoriutumassa aivan kertakaikkisen mieletön tyyppi! Miten paljon Tarzan onkaan jo muuttunut siitä ensimmäisen päivän mytystä, joka ei  sisätiloissa uskaltanut tulla kevythäkistä askeltakaan ulos. Juuri, kun olin tänään aamulla lähtenyt töihin, avomies soitti innoissaan ja kertoi, että Tarzan oli kiivennyt ensimmäistä kertaa sohvalle tutkimaan, josko sitä kautta voisi kavuta eteiseen ja pääsisi lenkkeilemään, haha.

Tarzan uskaltaa jo sisätiloissa liikkua olohuoneessa melko rennosti, mutta vielä käytävän käveleminen keittiöön on ollut liian jännää. Tähän vaikuttaa varmasti se, että Lucky ei ihan vielä ole lämmennyt Tarzanin steppaaville askelille ja hiukan epäileväisenä on kyttäillyt tämän puuhia makuuhuoneesta koiraportin takaa. Uskon kuitenkin, että jääprinsessakin pikku hiljaa alkaa heltyä, ainakin pieniä merkkejä sen suuntaan on jo näkynyt. Tänään aamulla esimerkiksi Lucky oli jopa ihan rauhassa portin takana, vaikka Tarzan pyöri teisen matolla silitettävänä.

Ulkona yhteislenkeillä menee myös jo oikein kivasti, eli toivoa varmasti on! :-)

Mutta takaisin ihanaan Tarzaniin! Nämä asiat olemme oppineet tästä sympaattisesta jätkästä tähän mennessä:

Tarzan rakastaa lenkkeilyä. Siis oikeasti rakastaa. Se voisi seikkailla pusikoissa ja kaduilla loputtomiin. Se myös rakastaa haistelua ja tosimiehen tavoi, merkkailua. Tänään aamulla oli hauska huomata, miten ensin Tarzanin kanssa kuljettu peruslenkki kesti reilun puoli tuntia ja sama lenkki Luckyn kanssa sen jälkeen noin vartin haha. On niin mielenkiintoista huomata, miten erilaisia koirat voivat olla!

Koska Tarzan rakastaa ulkoilua ja on selvästi fiksu koira, Tarzan on jo oppinut, että hihnan esiin ottaminen tarkoittaa ulkoilua ja menee ihan sekaisin onnesta kun eteisen ovi avataan. Tänään aamulla töihin lähtiessä tuli pieni pettymys, kun Tarzan tunki kanssani eteiseen, mutta ei sitten päässytkään mukaan.

Tarzan on kuitenkin tähän mennessä hienosti osannut olla yksin työpäivän ajan ja on nämä ekat päivät vain nukkunut rauhassa avonaisessa kevythäkissään, josta heti alkuun tuli tyypin turvapaikka ja peti.

Tarzan on ollut ja on edelleen täysin sisäsiisti. Se pidätti matkatessaan Romaniasta Suomeen ties kuinka kauan ja teki hädät vasta nurmikolla taloyhtiömme pihalla.

Tarzan tykkää herkuista, varsinkin nakista ja kanasta, mutta kuivaruoan ja semmoset omituiset maitohappobakteeripulverit voisi Tarzanin mielestä jättää tarjoilematta.

Tarzan on tosi hiljainen tyyppi. Se on kerran haukahtanut, kun Lucky haukkui jollekin äänelle, mutta silloinkin oli selvää, ettei Tarzanilla ollut aavistustakaan, mille tilanteessa haukuttiin. Ihmeissään se katsoi Luckya ja sitten ikkunaa, selvästi tajuamatta mitään :-D

Tarzan on ihmisrakas ja ei voisi saada tarpeekseen ihmisen huomiosta ja silityksistä. Sitä kiinnostaa myös muut koirat ja se olisi jo valmis tekemään tuttavuutta Luckyn kanssa. Ehkä senkin aika pian koittaa...

Tarzan on hassu, hauska ja sen häntä heiluu aina, kun ihminen puhuu tai edes vilkaisee sen suuntaan. Se ottaa myös jo meidät vastaan häntä heiluen, kun tulemme kotiin töistä. 

Tarzan on ehkä lempein koira, jonka olen koskaan tavannut.

www.kulkurit.fi/lucky-tarzan

Ensimmäinen kotihoitolainen: Lucky-Tarzan etsii kotia!

Meille on saapunut kotihoitolainen! 

Lucky-Tarzan on hänen nimensä ja hän on kotoisin Romaniasta. Rescueyhdistys Kulkurit ry:n kautta hän on etsinyt omaa kotia jo yli kaksi vuotta, odottaen eläinsuojelija Luiza Mandrun takapihan aitauksessa, koirankopissa asustaen. Viime lauantaina hän vihdoin sai elämänsä mahdollisuuden ja lensi Suomeen kotihoitoon, opettelemaan kotikoiran tärkeitä taitoja. Meidän luoksemme.

Tarzanin tarina on aika erikoinen. Eräänä helmikuisena iltana Luiza havahtui siihen, kun koirat hänen pihallaan metelöivät. Syy selvisi pian. Pihalta löytyi nuorehko uroskoira, joka oli ilmeisesti paennut jotain ja päätynyt jollain konstilla parimetrisen aidan yli Luizan pihalle. Laiha koira hytisi maassa hengästyneenä ja peloissaan.  Erikoisen saapumisensa takia se sai nimen Lucky-Tarzan.

Nyt Tarzan kuorsaa olohuoneemme kevythäkissa kovempaa, kuin yksikään tuntemani koira. Meillä on nyt takana kaksi yhteistä vuorokautta ja jo nyt voimme kyllä kummatkin avomieheni Axelin kanssa todeta, että olemme saaneet kotiimme todellisen kultakimpaleen.

Tarzan on rauhallinen. Tarzan on herkkä. Tarzan on mietteliäs. Tarzan on ulkona uskomattoman reipas. Tarzania jännittää vieraat koirat. Tarzan on sisäsiisti. Tarzan tykkää nakista ja kanasta. Tarzan osaa kävellä hienosti hihnassa. Tarzan ei hauku. Tarzan heiluttaa häntää kun vain kuulee ihmisen iloisen äänen.

Kasasin eilen nopsaa iMovien puhelinapplikaatiolla pienen videon Tarzanin ekasta päivästä kotihoidossa. Ajattelin, että siitä on sitten kiva parin viikon päästä vilkaista, että mikäs se alkutilanne nyt sitten olikaan. Video löytyy tästä alta:

Nyt me jatketaan kotielämään tutustumista, nukkumista ja koirien tutustuttamista toisiinsa. Päivä kerrallaan ja olen ihan varma, että paitsi että Tarzanista kuoriutuu erinomainen kotikoira myös Lucky tulee saamaan hyvän uuden koirakaverin.

Lisää kuulumisia myöhemmin! Tässä vielä lopuksi kuva meidän tämänaamuiselta lenkiltä kun Tarzan pääsi ruohikkoon kävelemään. Voi sitä ilon määrää!

Lisää tietoa ja Lucky-Tarzanin yhteyshenkilön yhteystiedot löydät täältä: www.kulkurit.fi/lucky-tarzan.

Rallymöllien kolmossija!

Pari viikkoa sitten olimme Luckyn kanssa kisaamassa meidän kolmansissa rally-tokon epävirallisissa (möllikisoiksikin kutsutuissa) kisoissa. Mehän olemme harrastaneet rally-tokoa jo neljä vuotta, mutta kisakokemuksia kartuttamaan aloimme vasta noin vuosi sitten. Olen itse ollut sen verran epävarma, miten Lucky kisatilanteissa ja -ypäristöissä pärjäisi, etten aiemmin ole tieten tahtoen halunnut viedä Luckya sille liian vaikeaan ympäristöön.

Nykyään Lucky kuitenkin pärjää kisatilanteissa hienosti ja kun viikkotreeneissä olen huomannut sen toimivan hienosti myös muiden koirien ja vieraiden ihmisten läsnäollessan, päätin että oli aika kokeilla siipiämme epävirallisissa kisoissa.

Olimme ekoissa kisoissamme noin vuosi sitten. Ne olivat ulkokisat ja viereisillä kentillä oli sekä lasten jalkapallo-ottelu että motocross-kisat. Luckya jännitti hurjasti, keskittyminen oli vaikeaa ja saimme hylätyn tuloksen. Saimme kuitenkin paljon positiivista palautetta ja tsemppejä tuomareilta, joiden mielestä yhteistyömme oli hienoa ja sain myös paljon kiitosta pelokkaan koiran positiivisesta tsemppaamisesta. Ne olivat aran koiran omistajalle tärkeitä sanoja.

Toisissa kisoissamme olimme nyt alkukeväästä, tällä kertaa sisäkisoissa. Lucky pärjäsi hienosti ja minua jännitti niin, että vatsassa väänsi. Lucky suoriutui hienosti, mutta koska vahingossa astuin radan ulkopuolelle, tuloksemme hylättiin. Sain kuitenkin hurjasti lisää varmuutta kisaamiseen.

Kolmansiin möllikisoihimme osallistuimme pari viikkoa sitten. Paikkana oli sama koirakoulu, kuin edellisellä kerralla, mutta oma fiilis oli ihan erilainen. Tunsin tietäväni, mitä olin tekemässä ja koin, että pystyin tsemppaamaan Luckya ihan eri tavalla, kuin ennen. Oli myös rauhoittavaa olla kunnolla perillä kisajärjestelyistä ja kisan kulusta.

Osallistuimme siis ALO-luokkaan, mikä on rally-tokon neljästä luokasta alin. Rata oli mielestäni aika vaikea ja mietin, osaakohan Lucky edes kaikki liikkeet kunnolla. Radan näette tässä alla:

Mutta vielä mitä. Paitsi että Lucky pärjäsi upean hienosti kaikkien vieraiden koirien ja ihmisten seassa, se veti radan huikean hienosti. Keskittyi ja oli innoissaan läpi kisan. Rally-tokossa saa uusia maksimissaan kaksi pieleen mennyttä tehtävää radan aikana (jolloin -10 virhepisteen sijaan saavvain -3 pistettä per tehtävä) ja käytin tällä kertaa ne molemmat. Koska jo siitä tuli -6 pistettä en voinut edes kuvitella, että sijoittuisimme kolmen parhaan joukkoon.

Kun oli palkintojen jaon aika ja tuomari ensimmäisenä kuulutti, että kisan kolmas sija ja tuomarin palkinto tällä kertaa menivät samalle koirakolle ehdin sekunnin sadasosan ajatella, että "vau, mikä suoritus jollain". Sitten siihen perään tulikin oma ja Luckyn nimi ja kirjaimellisesti huudahdin ilosta ja hämmästyksestä :-D

Saimme 93/100 pistettä, mikä siis tarkoitti sitä, että kahden uusitun tehtävän lisäksi mokasimme  koko radalla vain yhden pisteen verran! Kaikista upein oli kuitenkin mielestäni tuomarin palkinto, joka siis aina kisassa jaetaan koirakolle, joka erityisesti herätti huomiota yhteistyöllään ja tekemisen ilolla. Luckyn tulospaperissa lukikin "hieno yhteistyö ja ihana koira!"

Kotiin viemisiksi saimme kasan siistejä palkintoja, pokaalin ja ruusukkeet. Sijoitus tuntuu edelleen ihan mahtavalta ja sain siitä kovasti motivaatiota treenaamiseen ja rohkeutta jatkaa kisaamista. Tilasin Luckylle jopa oikean rally-tokon kilpailukirjan, jos sitä jossain kohtaa oikeasti uskaltautuisi ihan virallisiinkin kisoihin...