DIY: Superhelpot koiran treeniherkut

Meillä on useimmiten Luckyn treeneissä käytössä ihan vain kuivanappulat, johtuen osittain superahneesta koirasta, osittain taas superlaiskasta omistajasta. Lucky palkkautuu lähes mistä tahansa syötävästä, joten kalliiden herkkujen ostaminen on tuntunut turhalta. Kun jollekin superherkulle taas oikeasti on ollut tarvetta (esim häiriötreeneissä, vastaehdollistaessa, kynsiä leikatessa) olen käyttänyt juustoa, kinkkua tai muuta epäterveellistä, ihmisille tarkoitettua lihavalmistetta.

Pari viikkoa sitten minua kuitenkin pisti joku itselle tuntematon inspiraatiohyttynen ja päätin kokeilla tehdä treeniherkkuja itse. Kriteereinä oli, että herkuilla olisi suhteellisen matala rasvaprosentti, niitä olisi helppo tehdä ja hinta ei pistäisi huimaamaan. Vaatimuksia siis oli aika lailla :-D Pienen googlailun tuloksena löysin kuitenkin pari helppoa reseptiä ja päätin luonnollisesti kokeilla niistä helpointa ja halvinta, eli tätä: 

Superhelpot koiran jauhelihaherkut

Tarvitset

400 grammaa jauhelihaa 

3 kananmunaa

uunin

pellin

leivinpaperia

sakset

sekoitusvälineen

rasian tai pakastuspusseja
karvaisen apukokin, joka esipesee välineet :-D

1. Aloita vääntämällä uuni 225 asteeseen. 

2. Avaa jauheliharasia ja vetäise lihan alta löytyvä muovisuojus pois (opin itse kantapään kautta, että tämä helpottaa homma paljon :-D).

3. Riko kaikki kolme kananmunaa jauhelihan joukkoon.

4. Seuraavaksi sekoitetaan. Paljon. Mitä tasaisemmin jauheliha ja kananmunat on sekoitettu keskenään, sen parempia herkuista tulee. Itse sekoitin selkeästi ekalla tekokerralla liian huonosti ja (kutsen alemmista kuvista näkyy) uunista tultuaan herkkulevy oli todella epätasainen ja osassa oli melkein pelkkää kananmunaa. Tämä vaikeuttaa levyn leikkaamista. Kun tein näitä samoja herkkuja toisen kerran, onnistuin selkeästi sekoittamaan paremmin ja lopputulos oli kivanctasainen.

5. Kun seos on tasaista, eikä limaisia kananmunaosioita enää tule vastaan lihan seassa, on aika levittää seos pellille leivinpaperin päälle. Saadakseni mahdollisimman ohuen ja tasaisen lopputuloksen otin itse tähän apuun ison paistolastan, joka toimi tosi hyvin tasoitteluun.

6. Paista seosta 225 asteisessa uunissa keskitasolla noin 20-30 minuttia.

7. Ota herkkulätty ulos uunista, anna jäähtyä hetken ja aloita paloittelu. Tämä hoituu ehdottomasti helpoiten saksilla. Kokeilin ensin itse leikata veitsellä, mutta se oli hidasta ja sottaista hommaa, saksilla työ kävi tosi paljon helpommin. Eli kannattaa leikata lätystä pitkiä siivuja ja paloitella ne itselle sopivan pieniksi osioiksi.

8. Kun koko lätty on leikattu, kaada namit takaisin pellille. Levittele tasaisesti.

9. Laita ne uudestaan uuniin, nyt 100 asteeseen. Kuivata nameja uunissa 20-30 minuttia, ei ole niin tarkkaa. Kuivatus tekee niistä vähän kiinteämpiä ja vähemmän murenevia, eli niitä on mukavampi käsitellä ja kuljettaa taskuissa tai treenipusseissa.

10. Tadaa! Superhelpot treeiherkut ovat valmiita! Helppoa, nopeaa, halpaa – ja koemaistajallekin maistui erittäin hyvin. 

Yhdestä tällaisesta satsista tulee iso muovikipollinen nameja ja meillä ne ovat kuluneet noin viikossa. Yhden satsin hinta on nauta-sika jauhelihalla hurjan parin euron luokkaa, eli kyseessä on todellakin todellinen budjettiherkku! 

Lucky ainakin tykkää näistä nameista superpaljon ja vaikka olen niin vahvasti ajatellut, että Lucky palkkautuu lähes mistä vain ja että erillisten namien hommaaminen on ihan turhaa, täytyy kyllä sanoa, että näiden kanssa meno on ollu aika erilaista, kuin kuivanappuloiden.

Rally-tokotreeneissä Luckyn huomio on pysynyt minussa todella hyvin, koirauimalassa eteneminen on ollut nopeaa ja ulkona Lucky on ottanut vielä paremmin kontaktia, kuin ennen, ja tekee sitä nyt myös oma-aloitteisesti. Tykkään itse myös siitä, että namit ovat sopivan pieniä ja kuitenkin melko pehmeitä, eli niiden syöminen onnistuu koiralta nopeasti kovassakin vauhdissa.

Näistä tuli ehdottomasti meidän luottonameja!

Uimakoulussa osa 2: yhtä askelta lähempänä

Noniin! Nyt olisi aika vihdoin aika avata vähän meidän toista uimakoulukertaa. Viime keskiviikkona palattiin siis Sportti Hurtan uima-altaalle totuttelemaan pulppuavan veden äärellä hengailemiseen. Tällä kertaa ihan vain itseksemme, ilman uima-ohjaajaa.

Ensimmäisellä kerralla pääsimme niin pitkälle, että Lucky jo uskalsi laittaa toisen etutassun altaaseen vievälle portaalle, mutta kestoa portaalla seisomiseen ei vielä silloin saatu. Toisen kerran tavoitteena olikin portaalle kaikilla neljällä jalalla seisomaan pääseminen ja siinä hetken rauhassa pysyminen.

Lucky muisti homman nimen nopeasti. Vaikka altaalle tullessamme veden pulputus taas selkeästi jännitti, kesti meillä huomattavasti vähemmän aikaa päästä edellisellä kerralla saavutettuun tilanteeseen. Otin tällä kertaa myös naksuttimen käyttöön, eli naksuttelin ensin aina, kun Lucky laittoi tassun portaalle ja sen jälkeen palkkasin.

Naksutinkoulutus on Luckylle tuttua hommaa ja pystyinkin lähteä vaikeuttamaan askellusta melko nopeasti. Hetken päästä naksuun ja palkkaan vaadittiin kaki tassua portaalla, sen sujuessa kolme. Lopulta naksautukseen piti uskaltautua seisomaan portaalla kaikkien neljän tassun varassa.

Ja kyllä, neljän tassun tavoitteeseen päästiin! Lucky jopa lopussa uskalsi seistä rappusella ihan hyvän aikaa, eikä oikeastaan enää vaikuttanut jännittävän niin paljon pulputustakaan. En usko ollenkaan mahdottomaksi, että me seuraavalla kerralla jo saattaisimme päästä veteen kahlaamaan asti!

Uintivuoro on siis 30 minuutin pituinen ja se onkin aika maksimi, jonka Lucky jaksaa altaalla treenata. Jännittävä ympäristö verottaa osan koiran jaksamisesta ja pelkojen voittaminen on luonnollisesti rankkaa hommaa. Ei sii ihme, että Luckyn keskittymiskyky lopputunnista alkoi olla jo aika heikkoa ja se alkoi selkeästi olla todella väsynyt. Ensi kerralla yritän tasoittaa treenejä vähän pitämällä useammin taukoja, jolloin vain kävellään allasta ympäri ja haistellaan.

Meillä on seuraava uintivuoro jo huomenna ja tunnin tavoitteeksi olen laitannut veteen astumisen. En ole ihan varma, onko se todella vielä realistinen tavoite, mutta koska Lucky kuitenkin jo vaikutti olevan rappusella sen verran rennosti, uskon, että se ehkä jopa saattaisi pystyä siihen. Joka tapauksessa olisi mahtavaa, että se ainakin uskaltaisi seistä portaalla rennosti ja ei enää jännittäisi veden ääniä ja liikettä.

Alla olevasta kuvasta näette tämän uintikerran lopputuloksen! 

Viisi vuotta kotona.

1. maaliskuuta 2014. Fuengirola, Espanja. Olin juuri kantanut paniikissa olevan 12-kiloisen koiran koko Fuengirolan läpi ystäväni asunnolle, jonka pienessä vierashuoneessa meidän oli tarkoitus viettää ensimmäinen yhteinen yömme. Viimeinen yömme Espanjassa, ennen aikaista aamulentoa Suomeen. Minä palaten kotimaahani vuoden Espanjassa oleskelun jälkeen, Lucky jättäen taakseen koiratarhan ja aloittaen uuden elämänsä suomalaisena kotikoirana.

Olin pohjustanut Luckyn lentoboksin vilteillä ja jättänyt sen avoimena makuuhuoneemme nurkkaan, ajatellen, että Lucky ehkä haluaisi päästä omaan rauhaan nukkumaan. Eihän se tuntenut minua vielä ollenkaan. Empimättä se kuitenkin kipusi sänkyyn, painautui tiukasti viereeni, laski päänsä käsivarrelleni ja sulki luottavaisesti silmänsä. Nappasin Luckysta ensimmäisen kuvan (kollaasin vasemmassa yläkulmassa) ja nukuimme sen jälkeen vierekkäin koko yön, kunnes aamulla oli aika lähteä kohti lentokenttää ja Suomea. 

Seuraavana päivänä aloitimme yhteisen elämämme kunnolla, omassa pienessä asunnossamme Helsingissä. 2. maaliskuuta on siis se päivä, jolloin Luckysta oikeasti tuli suomalainen kotikoira.

Tuo kaikki tuntuu niin uskomattoman kaukaiselta. Miten paljon kaikki voikaan muuttuua viidessä vuodessa. Kuinka paljon minä olenkaan muuttunut viidessä vuodessa. Tekisin nykyään niin paljon toisin rescuekoiraa kotiuttaessani, mutta suurimman osan olen oivaltanut juuri kiitos Luckyn. Parhaan, kärsivällisimmän, iloisimman, aina möhlimiseni anteeksi antavan opettajani. Elämäni koiran.

2. maaliskuuta on siis todella meidän yhteinen #luckyday.