Mitä tänään syötäisiin?

Noniin, tänään olisi tarjolla juttua ruokailusta. Meillä nimittäin lähdettiin pitkän pohdinnan ja monien eri käänteiden tuloksena laatimaan Luckylle ihan täysin uusi ruokavalio! Tiedossa siis jänniä testailuja ja paljon uusia makuja. 

Koko homma lähti siitä, että aina terve ja yhtä teräsvatsainen Lucky on viime aikoina kärsinyt pariin otteeseen selittämättömistä vatsaongelmista. Sen vatsa on vaan yhtäkkiä mennyt ihan sekaisin, se on ripuloinut ja joskus oksentanut noin vuorokauden ajan, jonka jälkeen kaikki on palannut taas normaaliksi. Sitä on myös selkeästi närästänyt ja suolisto mourunnut. Näin on nyt parin kuukausen aikana ollut kolmisen kappaletta ja vaikka siis eivät ole olleet millään tavalla vakavia tai edes pitkäkestoisia, eikä Luckyn yleisvointi ole mellään tavalla huonontunut, rupesin miettimään, voisiko ruokavaliossa olla parantamisen varaa.

Meillä on nämä kaikki kolme vuotta syöty periaatteessa pelkkää Hau Hau Championin kana-riisi kuivanappulaa vaihtelevasti kanalla, lihalla, koiranmakkaratta, kananmunalla tai raejuustolla höystettynä. Kuten sanottu, ruoassa ei sinänsä ole ollut mitään vikaa ja se on myös hyvin Luckylle maistunut, mutta viime aikoina minua on myös alkanut mietityttää ulosteen määrä. Usein esim työpäivän jälkeen Luckylla on ollut kova hätä ulos, vaikka sai ruokaa vasta juuri ennen lähtöäni. Ja rakko ei tällä neidillä koskaan ole ongelmana, pidättää pissaa, kuin aito seurapiirineiti konsanaan. Mutta mietin vaan, että jos kaikki ruoka tulee suoraan läpi hirveinä määrinä, ei kai siinä voi kovin hyvin imeytyviä ravintoaineita olla...?

Tämän mietiskelyn tuloksena päädyin kyselemään mielipiteitä yhdessä Facebookin rescuekoira-ryhmässä. Sain kasapäin kommentteja ja suosituksia eri ruoista, ja olin kyllä aivan pihalla siitä, mitä minun nyt tulisi Luckylle kokeilla. Niinpä valitsin kommenteista pari parhaimmalta kuulostavaa vaihtoehtoa ja suunnistin taas kerran lempparikauppa Musti ja Mirriin. Päätin, että meidän tulevan kuivaruoan olisi löydyttävä kyseisen ketjun liikkeestä, koska en kyllä joka välissä halua lähteä etsimään oikeaa ruokaa kaupungin toiselta puolen. Muutenkin lähes aina tehdään kaikki Luckyn ostokset M&M:ssä, joten se oli looginen paikka.

Yksi Facebookin kommenttien suosituksista oli Canaganin kuivanappulat. Hintaa Canaganilla kyllä on enemmän, kuin monilla muilla ruoilla, mutta koska Lucky ei suhteellisen pienenä koirana kuitenkaan niin hirveitä määriä syö, ajattelen, että minulla kyllä on varaa laittaa 20-40 euro kuukaudessa koiranruokaan. Facebookin ryhmässä käyty keskustelu herätti minut myös pohtimaan, olisiko 50/50 kuivaruoka-raakaliha ruokavalio kokeilemisen arvoinen. Niin hirveän monet vannovat raa'an nimeen ja itsestäni ei ainakaan tunnu kivalta syöttää koiralle pelkkää kuivaruokaa. Täytyyhän sen aika tylsältä maistua pidemmän päälle? Raakaliha siis tuntui loogiselta kaverilta uuden kuivanappulan seuralaiseksi. 

Musti ja Mirrissä sitten kyselin myyjältä, mitä hän meille suosittelisi. Hän vannoi raakaruoan nimeen, mutta lisäsi, että jos nappulaa raa'an tyyliin haluaa syöttää, on Canagan sisällöltään raakaa eniten muistuttava kuivaruoka. Hänen ohjeistuksellaan sitten saatiin ohjeet, mistä raakalihoista aloittaa ja miten ruokavaliomuutos yleisesti kannattaisi saada käyntiin. Suuri kiitos vielä Musti ja Mirrille ja heidän aina niin asiantunteville asiakaspalvelijoilleen – ketjun liikkeissä on aina niin suuri ilo asioida. Myös Lucky saa heillä aina ihanan vastaanoton, vaikka jännittäisikin uutta ympäristöä. On tosi kiva, että liike kannustaa asiakkaita ottamaan lemmikkinsä mukaan, ja kaikki myyjät ottavat aina aremmankin koiran tosi hienosti vastaan. 

Tässä tulos. Lähdettiin liikkeelle Canaganin free run chickenillä, Maukas-lihapatukoilla, Maukas-pullilla, sekä porsaan luilla. Ollaan nyt testailtu uutta dieettiä pari päivää ja täytyy kyllä jo nyt sanoa, että vaikuttaa kyllä ihan mielettömän hyvältä! Vaikka Hau Hau:n maussa ei Luckyn mielestä mitään suurta ongelmaa ole ollut, maistuu Canagan sille ihan eri tasolla. Lenkeillä Canagan taskussa sen huomio on ja pysyy itsessä. Iso plussa myös nappuloiden koosta – pienet papanat ovat paljon kätevämpiä Luckyn kokoisen koiran palkkaamiseen. 

Raa'an suhteen lähdettiin nyt aluksi liikkeelle Maukas-patukoista. Olen siis nyt syöttänyt Luckylle 50/50 Canagania ja Maukasta. Aloitettiin vatsaystävällisestä kalkkunasta, mutta Luckyn vatsa ei kyllä ole ollut ruokavaliomuutoksesta moksiskaan . Päin vastoin, ulosteen määrä pieneni heti ihan silmissä, eikä Luckylla viime päivinä ollut töistä tullessani kiire ulos yhtään samalla tavalla, kuin ennen. 

TIivistettynä: hyvältä vaikuttaa! Nyt innolla odotan muita merkkejä yleisen kunnon mahdollisesta kohoamisesta ja entistä kiiltävämmästä turkista. Lupaan päivitellä tänne, miten ruokailu etenee :-)

Ai niin! Pari kysymystä tässä on jo tyhmälle herännyt koskien raakaruokintaa. Miten te muut ratkaisette nämä umpijäädytetyt patukat? Olen nyt siis isolla keittiöveitsellä saanut aina palan irti jääkaappiin sulamaan, mutta mitään kovin kätevää puuhaa se leikkaaminen ei kyllä ole. Onko kellään mitään vippaskonsteja? :-D Kiitos, että autatte tällaista torveloa!

Virheistä, joista opin

Kolmessa vuodessa ehtii aika paljon. Kolmessa vuodessa voi ehtiä tulla aika taitajaksi jossain tietyssä lajissa, oppia uuden kielen, suorittaa kandin. Vaikka lähtökohtana olisi, ettei kieltä puhu sanakaan, voi pitkäjännitteisellä treenaamisella kolmessa vuodessa jo puhua kyseistä kieltä täysin sujuvasti.

Kun otin Luckyn, en itse edes tajunnut, kuinka vähän oikeasti tajusin koirien sielunelämästä. Meillä oli toki aina kuulunut sukuun koiria, mutta ne olivat semmoisia kasvattajan kultapentuja, joiden kanssa suurimmat haasteet olivat kerjääminen keittiössä tai pihalla räksyttäminen. Toki ymmärsin koiria yleisellä tasolla, mutta en ollut koskaan edes uhrannut ajatusta sille, kuinka suurien haasteiden kanssa koiran kanssa oikeasti voikaan joutua taistelemaan.

Kun otin Luckyn olin naiivi. "Kaikki on koiralle koulutettavissa", ajattelin. Ja pitäähän se päällisin puolin paikkaansa, mutta kun kyse on esimerkiksi huonosta hermorakenteesta ja sosiaalistamisen puutteesta johtuvista peloista, ei asia aina ole noin yksiselitteinen. Sen sainkin sitten oppia kantapään kautta.

Kukaan ei ole seppä syntyessään. Niinhän se on. Mutta välillä niin toivoisin, että voisin palata ajassa kolme vuotta taaksepäin ja tehdä asiat eri tavalla. Näiden vuosien aikana on oppinut ymmärtämään aran koiran tarpeita ihan eri tavalla ja myös huomaamaan, että monet alkuaikoina käyttämäni siedätyskeinot ovat olleet niin uskomattoman vääriä.

Tiedän, etten niissä tilanteissa kolme vuotta sitten olisi osannut toimia paremmin. Tein kyllä kaiken, minkä silloin pystyin. Kahlasin läpi koulutusfoorumeja, blogeja ja keskusteluryhmiä. Kävin luennoilla ja vein Luckyn kursseille. Kokeilin avoimella mielellä erilaisia koulutusmetodeja ja yritin kaikin voimin tehdä oikein. Mutta joskus kaikesta huolimatta menee pieleen, eikä sille voi mitään. En moiti itseäni, mutta on samalla raskasta ja hienoa nyt jälkeenpäin oivaltaa kaikki ne asiat, mitä vuosien varrella on oppinut ja mitä ei enää uuden koiran kanssa koskaan toistaisi. Ajattelin nyt lyhyesti listata asiat, jotka ensimmäisen aran koiran omistajana tuli tehtyä vähän vinksahtaneesti ja miten nyt kolme vuotta myöhemmin ongelmatilanteet ratkaisisin.

Älä pakota, odota 
Niin, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tämä on yksi niistä eniten itseäni harmittavista jutuista – että olen liian hätäinen. Hätäilin, että Lucky pitäisi heti viedä joka paikkaan, jotta se tottuisi. Hätäilin, että sen heti pitäisi tavata kaikki ihmiset. Hätäilin, että pitäisi tehdä pitkiä lenkkejä, vaikka koira selvästi olisi tarvinnut kasapäin aikaa ja vain pikkupissatuksia jossain hiljaisessa metsässä. Kaduttaa, että vein pelkäävän koiran väkisin sille aivan liian vaikeisiin tilanteisiin, todennäköisesti tottuminen uuteen elämään olisi sujunut paljon nopeammin ja helpommin, jos olisin ollut kärsivällisempi.

Välttelykin on siedätystä
Elin tosi pitkään siinä uskossa, että Lucky pitäisi altistaa sitä pelottaville asioille. Toki koiran pitää nähdä ja kokea, jotta se voi tottua, mutta annosten pitäisi alussa olla niin pieniä, ettei koira paniikissa halua tilanteesta karkuun. Ei siis ollut hyvä idea esimerkiksi pakottaa Luckya kävelemään päiväkodin aidan vierestä, jotta se huomaisi, ettei mitään pahaa tapahdu. Näin jälkeenpäin tuo ajatusmalli tuntuu ihan absurdilta, mutta tiedän kuitenkin myös, etten ole ollut ainoa, joka on kuvitellut siedätyksen tapahtuvan noin.

Päiväkodin vierustoissa ei enää ole Luckyn mielestä mitään vikaa. Miten se sen tajusi? No kun minä vihdoin tajusin antaa sille niin paljon tilaa, kuin se tarvitsi. Pikku hiljaa se sitten itse hakeutui lähemmäs ja yhtenä päivänä yhtäkkiä tajusin, että se ihan rauhallisena haisteli päiväkodin aitaa, jonka takana kymmenen lasta huusi ja juoksi ympyrää. Niin helppoa, että ihan pahaa tekee.

Takapakkeja tulee
Se tunne kun olet treenannut koiran kanssa jotain asiaa ihan tolkuttoman pitkään ja onnistumisia on tullut useampia. Koira oli monta päivää haukkumatta naapureille, jess. Mutta sitten yhtenä maanantaina se yhtäkkiä on, kuin kaikki olisi unohtunut ja seisoo räkyttämässä jokaiselle naapurista kuuluvalle äänelle. Ärsyttää ja tekee mieli heittää hanskat tiskiin.

Noina hetkinä kannattaa muistaa, että meille kaikille aina tulee elämässä takapakkeja ilman, että se heti tarkoittaa, ettemme olisi oppineet mitään. Senat menevät sakaisin, kun pitäisi puhua englantia, vaikka kielen osaa ihan sujuvasti. Kitaransoitosta ei tule yhtäkkiä mitään, vaikka eilen soinnut vielä sujuivat leikiten. Koira ei ole kone, arjen muutokset kuten väsymys, stressi, kivut ja muut häiriöt vaikuttavat siihen ihan samalla tavalla, kuin meihin ihmisiin. Yksi epäonnistuminen ei tarkoita, ettei koira ole oppinut mitään.

Kun minä en jaksa, koira ei jaksa
Vuosien varrella olen oppinut, että joskus pitää vaan antaa olla. Jokainen vuorokauden hetki ei voi olla koulutshetki, jokainen lenkki ei voi olla pelkkää treeniä. Joskus koiranomistajana pitää vain chillata ja päättää, että tänään en yritä olla täydellinen. Jos jo lenkille lähtiessä väsyttää, ärsyttää, päätä särkee tai hartioita painaa huono päivä on täysin turhaa yrittää tehdä tilanteesta mitään kaikkien aikojen BAT-treeniä. Siitä ei seuraa mitään muuta, kuin itkua ja hampaiden kiristystä, koira pelkää entistä enemmän ja itselle tulee ärsytyksen lisäksi huono omatunto, kun epäonnistumisen harmitusta tulee tiuskittua koiralle.

Nykyään lähden näinä päivinä Luckyn kanssa metsään tuulettumaan. Ei treenata mitään, ei siedätetä mihinkään. Kävellään vaan ja ollaan. Ja tiedättekö, yleensä se auttaa myös siihen oman väsymykseen, päänsärkyyn, stressiin tai v-tutukseen erittäin hyvin.


Toivottavasti näistä ajatuksista voisi olla jollekin toiselle haastavan koiran kanssa elävälle hyötyä. Vaikka nyt listasin nämä silloiset ratkaisuni "virheiksi" haluan myös painottaa, että ne siinä tilanteessa aina ovat olleet se paras tietämäni ratkaisu. Ikinä ei voi tehdä muuta, kuin parhaansa. Kiitos siitä muistutuksesta hänelle, joka aina jaksaa tukea minua, kun oma usko itseeni koiranomistajana ei riitä <3