Viikko Romanian koiratarhoilla – Luiza Mandrun luona

Romanianreissun toisena päivänä (ensimmäisen päivän vierailusta Carpen koiratarhalla voit lukea täältä) aikataulumme oli vähän hurjemmasta päästä, suuntasimme nimittäin heti aamusta ensin Kulkurien pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Luiza Mandrun luokse ja sieltä matka vielä jatkui myöhemmin aivan toisaalle – meidän tapauksessamme myös parin jännittävän ekstramutkan kautta.

Mutta niistä mutkista lisää myöhemmin! Nyt ajattelin keskittyä aamupäivän tapahtumiin, eli ihanan Luizan ja hänen miehensä luona asustavaan koiraporukkaan!

Iloinen kaveri Little Buddy etsii kotia Luiza Mandrun luona.

Ihana Aseman pennut-pentueen Deirdre on vastikään varattu ikiomaan kotiin Suomeen.

Kunis Karrissa etsii sitä omaa kotiaan Kulkurien adoptio-ohjelmassa.

Luiza asuu miehensä kanssa vanhassa omakotitalossa pienessä kylässä Bucharestin pohjoispuolella. Vaikka piha ensinäkemältä yllättää isolla koollaan, lävähtää todellisuus koiratarhasta takapihalla  kaupunkimiljöössä nopeasti kasvoille. Naapureita joka puolella + kolmisenkymmentä haukkuvaa koiraa = epäilemättä hankala yhdistelmä.

Mandrujen piha on uskomattoman kaunis ja siisti: kasveja ja kukkia on kaikkialla ja koirat saavat elää varjostavien puiden oksien suojassa. Miten piha edes on mahdollista pitää niin nättinä kymmenien koirien siellä asustaessa, on mysteeri. Kysyessäni asiasta Luizalta saan vaatimattomimman mahdollisen vastauksen: "no eihän täällä ole edes kukkaistutuksia". 

Ihastuttava Rakis pääsi uutena etsimään kotia Kulkurien adoptio-ohjelmaan. 

Myös Karissan veli Davin etsii sitä omaa perhettään.

Luizasta huokuu heti ensitapaamisella lämpö ja hyväsydämisyys. 

Kuten Carpen tarhalla, myös Luizan luona on monta adoptio-ohjelman koiraa, jotka tapaamme päivityksiä varten. On pentuja ja aikuisia, arkoja ja rohkeita, isoja, pieniä, kauan tarhalla odottaneita ja vastalöytyneitä. Niitä kaikkia yhdistää tosiasia, että ne kuuluvat Romanian onnekkaimpiin kodittomiin. Ne päätyivät Luizan rakastavaan hoivaan, kun useimmat muut joutuvat rankkureiden mukana tappotarhalle tai jäävät auton alle maantien ruuhkissa. 

Hommaa riitti, ja koska päivän aikataulu oli tiukemman puoleinen, valokuvaaminen, videoiminen ja kirjoittaminen oli hoidettava tehokkaasti. Kiireen keskellä ehdimme kuitenkin iloksemme istua vähän pidempää epävarmempien koirien luona ja siten antaa niille mahdollisuus kerätä rohkeutensa tullakseen haistelemaan meitä lähempää. Erityisen vahvasti itseäni liikutti Karissa (kuva ylempänä), nuori narttu, joka käytökseltään muistutti kovasti nuoruusaikojen Luckya. Energinen, iloinen ja innoissaan – mutta niin kovin epävarma. Se haukkui meitä muutaman metrin päästä, vaikka siitä selvästi näki, että mieli olisi tehnyt tulla luokse. Se sisäinen epävarmuuden ja läheisyyden kaipuun välinen kamppailu, joka joskus niin vahvasti oli pinnalla myös Luckylla. 

Toinen matkakavereistani, Rosanna, sekä upea Lorete ja Aseman pennut-pentueen Danut. 

Sydämen sulattava Lady Tara on odottanut oman kodin löytymistä Mandrujen luona vuosia. 

Kaunis Agatha. 

Mandrujen kotitarha on lohdullinen. Koiria on hallittava määrä ja niillä on moneen tarhaan verrattuna luksusoltavat. Niitä rakastetaan ja ne saavat Luizalta päivittäin huomiota.

Mutta talon takapihalla aitojen suojassa elämisessä on myös haittapuolensa. Varsinkin pennut jäävät usein ilman sosialistamista ja aikuisillekin koirille ihmiskontaktit jäävät vähälle. Aran koiran on täysin ulkomaailmasta eristetyissä olosuhteissa todella vaikea edistyä. Koirat tarvitsisivat positiivisia kokemuksia vieraiden ihmisen kanssa ja hihnalenkkejä maailmaa tutkimaan.

Mutta on tietysti itsestään selvää, että se, mikä utopiassa on täydellistä, ei aina todellisuudessa ole mahdollista.

Voi ihana Deirdre. 

Täydellinen Lorete etsii kotia Kulkurien adoptio-ohjelmassa. Lorete on Aseman pennut-pentueen emo.

Lisää tietoa kuvien koirista löydät Rescueyhdistys Kulkurien nettisivuilta.