Me aloitettiin tänään Luckyn kanssa uimakoulu! Kyllä, uimakoulu. Tai no, Lucky aloitti, itseltäni tuo uiminen jo sujuu melko luontevasti. Olen jo pidemmän aikaa halunnut testata Luckyn kanssa koirauintia ja kun jonkin aikaa sitten kaveri suositteli lähellämme sijaitsevaa Sportti Hurttaa, päätin siirtyä tuumasta toimeen.
Aiemmin hidasteena on myös ollut, että olen epäillyt Luckyn stressaantuvan uimahalliympäristöstä liikaa, mutta nykyään tämä neiti alkaa jo olla sellainen seurapiirileidi, etteivät pienet ympäristömuutokset enää niin haittaa. Lucky on kuluneina vuosina reipastunut hurjasti kaikilla elämän osa-alueilla ja välillä menen itse ihan hämilleni tajutessani, miten reipas kuusivuotias minulla onkaan.
Reippaus näkyi selkäesti myös tänään. Saapuessamme paikalle, Lucky astui rohkeasti sisään hallin ovista, tervehti rauhallisesti vastaanottotiskillä istuvan henkilökunnan, tutki ympäristöä ja osasi odottaa, kun itse maksoin ja riisuin ulkovaatteet päältäni.
Sitten siirryimme suihkuun. Suihkuttelu sujui todella paljon paremmin, kuin kotona, eikä Lucky edes uimahallissa näyttänyt yhtään kärsivältä haha. Suihkun jälkeen odottelimme ennen omaa vuoroamme pienissä sivulooseissa edellisten uimareiden siirtymistä altaalta. Sekin sujui Luckylta, kuin vanhalta tekijältä, eikä sitä vasten ennakkoluulojani häirinnyt yhtään, että tiloissa liikkui muita ihmisiä ja koiria.
Ensimmäisellä uintivuorolla mukana on aina uimaohjaaja, joka opastaa alkuun ja neuvoo, miten koiran kanssa edetään. Kerroin etukäteen, että Lucky alkuun jännittää vieraita ihmisiä, mutta sekin osoittautui melko turhaksi: parissa minuutissa Lucky ja ohjaaja olivat jo ihan kaveria, Lucky otti namia tämän kädestä ja treenaili käsikosketusta.
Ohjaajamme oli kaikin tavoin aivan mahtava ja arvostin todella paljon, että hän eteni kaikessa sataprosenttisesti koiran ehdoilla, positiivisin keinoin. Vaikka Lucky oli tilassa ja vieraassa ihmisseurassa suht rennosti, jännitti sitä selkeästi uima-altaan pulppuava vesi. Se ei aluksi uskaltanut tulla lähellekään altaan reunaa ja katseli epäilevästi pintaan nousevia kuplia :-D Aloitimme siis ihan nollasta vaan totuttamaan Luckya altaan lähellä olemiseen ja sen ensimmäiselle rappuselle astumiseen. Veteen ei ensimmäisellä kerralla siis päästy vielä ollenkaan.
Tärkeintä itselleni oli nimenomaan positiivisen kokemuksen luominen Luckylle. Epävarman koiran kanssa kaikki positiiviset uudet paikat, ihmiset ja kokemukset ovat kuin rahaa pankkiin laittaisi ja sen vuoksi hidas eteneminen ei haittaa itseäni yhtään. Saimme ohjaajaltamme mahtavia neuvoja, miten treenata veden lähestymistä ja puolessa tunnissa pääsimme jo todella pitkälle: tunnin lopussa Lucky jo reippaasti uskalsi seistä etujalat veteen vievillä rappusilla! Iso askel koiralle, joka ei alkutreeneistä vielä uskaltanut tulla puolen metrin päähän vedestä.
Ja mikä tärkeintä, Luckylla vaikutti jännityksestä huolimatta olevan hauskaa. Se söi innoissaan nameja, tassutteli altaan ympäri ja rentoutui silmissä huomatessaan, ettei sitä pakoteta mihinkään tai viedä veteen väkisin. Treenejä jatketaan nyt niin, että käymme Luckyn kanssa pari kertaa omatoimivuoroilla harjoittelemassa altaan lähellä olemista ja rappusien kulkemista, kunnes Lucky uskaltaa itse mennä veteen. Sitten käymme vielä kerran uimaohjaajan kanssa läpi itse uintiin liittyvät ohjeet ja opasteet, jotta koira saa uimisesta irti kaiken mahdollisen hyödyn.
Olen itse todella innoissani tästä uudesta harrastuksesta ja varasinkin jo uintivuoron meille ensi viikon keskiviikolle. Kerron sitten, kuinka pitkälle toisella uintikerralla päästiin!
Reipas tyyppi tänään "uinnin" jälken.
