Täydellisenä päivänä päätti sitten kelit siirytä keväisempiin, nimittäin täällä vietetään tämän viikon ajan vihdoin lomaa! Sitä tosiaan on kaivattu. Viikon teemana on saada rästiin jääneet työt ja koulutehtävät ajan tasalle, mutta myös nauttia yhteisestä ajasta Luckyn kanssa.
Ja se aloitettiinkin tänään oikein pitkän kaavan mukaan. Lähdettiin nimittäin retkelle Helsingin keskuspuistoon tsekkaamaan entisiä kotikulmia! Samalla Lucky sai hyvää ympäristötreeniä ja päästiin pitkästä aikaa matkustamaan yleisillä ja liikkumaan keskustassa. Menomatkalle valittiin bussi ja takaisin tultiin sitten ratikalla ja metrolla.
Nykyään autoillaan kaikkialle ja ollaankin viimeksi matkustettu julkisilla useita kuukausia sitten. Haluaisin kuitenkin todella pitää yllä Luckyn synnynäisesti hienoja matkustustaitoja ja totuella muutenkin enemmän vilinässä liikkumiseen, joten pitäisi kyllä ehdottomasti useamminkin ottaa bussi tai metro alle auton sijaan. Auto on vain niin nopea ja helppo ja kätevä ja ja :-D
No joka tapauksessa oli aivan ihana nähdä tänään, kuinka helppoa tuon otuksen kanssa nykyään onkaan liikkuua ihmisten ilmoilla! Bussiterminaalilla lähtiessä jänskätti kyllä ihan kamalasti (ihan syystä tosin kun epäilyttäviä humalaisia ryömi pusikoissa) mutta heti bussiin päästyämme Lucky käänsi maailmanmatkaajavaihteen päälle ja makoili iisisti jaloissa koko pitkän bussimatkan.
Paluumatka taas taittui ratikalla ja metrolla. Ratikkaa testattiin ekaa kertaa ja Luckystä kuoriutuikin ihka oikea citykoira, sen verran esimerkillisesti ahtautui ruuhkaiseen raitiovaunuun kiireisten stadilaisten sekaan. Metrolla ollaan matkustettu useammin, asemat, ja varsinkin niiden hissit, jännittävät, mutta itse metro sujuu kyllä nykyään kuin vanhalta tekijältä. Kohdattiin rullatuolikin jonka Lucky otti vastaan ilman minkäänlaista epäluuloa, sekä tehtiin jopa tuttavuutta mukavan naishenkilön kanssa – Lucky melkein uskalsi nuuhkaista tämän kättä haha. Pienin askelin ;-)
No se matkustamisesta. Lenkkeiltiin siis keskuspuiston ympäri ja viihdyttiin melkein tunti yksin (!) keskuspuiston isossa koirapuistossa. Heiteltiin palloa, syötiin herkkuja, treenattiin dogparkouria ja otettiin paljon kuvia. Tykkään kyseisestä puistosta tosi paljon – mukavan syrjässä metsässä, vaikka porukkaa liikkuukin kävelyteillä hyvällä kelillä melko paljon, siistit tilat, paljon puita ja kiva maasto. Kyseistä puistoa jäin kyllä kaipaamaan varmaan kaikista eniten vanhoilla kulmilla. No, hyvä syy palata käymään tasaisin väliajoin :-)
Itse lenkkeily sitten olikin vähän vaihtelevaa. Alueella on paljon kouluja, päiväkoteja, jalkapallokenttä, hevostalli – toisin sanoen paljon kaikkea omistuista, äänekästä ja vähän pelottavaa. Urheilukentät, niistä kantautuvat huudot, vihellykset ja varsinkin pallon potkaisujen äänet ovat niitä joitain juttuja jotka aina ovat aiheuttaneet meille käsittämättömän paljon päänvaivaa. Lucky menee ihan sekaisin, panikoi, haluaa pois. En sitten tiedä onko reaktiolla todellisuudessa juurensa ensimmäisissä viikoissa Suomessa, kun kuljettiin noita samoja reittejä ja Lucky pelkäsi sitä kenttää niin mahdottomasti. Voi hyvin olla että se jätti jälkeensä ikäviä muistoja.
Tänään kuitenkin selvittiin tilanteessa ennenkuulumattoman hienosti. Kun Lucky alkoi panikoimaan otin naksuttimen esiin ja alettiin vähän kerrallaan, helpoista jutuista aloittaen, treenata dogparkourin perusjuttuja. Seisoa lyhtypylvästä vasten, ylittää kaatunut puu, seistä kannon päällä. Pienen tsemppauksen jälkeen Luckyn huomio kääntyi touhuiluun ja vaikka tilanne oli jännittävä ja oli ihan siinä ja siinä, menikö se Luckyn sietokyvyn yli, pärjäsi se mielestäni tosi hienosti. Olin meistä molemmista ylpeä kun päästiin suhteellisen rauhassa jatkamaan matkaa, Luckyn kierrokset matalammalla ja oma mieli korkealla, kun huomaa osaavansa oikeasti toimia hankalassakin tilanteessa.
Kokonaisuudessaan ihana päivä. Oli tosi kiva päästä kunnolla treenaamaan ja hengailemaan Luckyn kanssa ilman kiirettä pitkästä aikaa! :-)
