22 toukokuuta 2015

Luckyn hassuimmat tavat

Meillä kaikilla on kai omituisia tapoja, joita muut ihmiset aina kummastelevat. Minun oudoimmat tapani taitavat olla ketsupin syöminen vihannesten kaverina, pakottava tarve saada pelata Candy Crush Sagaa ennen nukkumaanmenoa, avainten kaivaminen taskusta monta sataa metriä ennen kotiovea ja omaamani suuri käsialaongelma, jonka takia joudun pakokauhun valtaan joutuessani kirjoittamaan esimerkiksi syntymäpäiväkorttia kuulakärkikynällä. 

Myös noilla karvakuonoilla on paljon hassuja tapoja. Ajattelin paljastaa teille pari Luckyn hassuinta tapaa, jotka aina saavat minut kummastelemaan, minkä ihmekoiran olenkaan itselleni hankkinut. 


En aina ensinnäkään ole ihan varma, että Lucky tosiaan on nelijalkainen eläin. Luckyn mielestä kaiken kommunikoimisen voisi nimittäin paremman puutteessa hoitaa läpsien. Jos huomiota ei liikene turhan pitkään aikaan sohvalla, on hyvä käydä lyömässä mammaa naamaan. Jos syli ei meinaa aueta isohkolle sylikoiralle, on sitä paras käydä kynsimässä villisti. Ja sus siunatkoon, jos ruoka-aika on päässyt venymään liian myöhäiseksi. Silloin Luckyn mielestä täytyy ottaa kummatkin tassut käyttöön. Tämän neidin seurassa kyllä sietää varoa, ettei yläfemma yllätä ja tee naamaan katu-uskottavia taistelunjälkiä.


Lucky on myös oikea kukkulan kuningas. Mitä korkeammalle pääsee, sen parempi. Penkit, tuolit, pöydät, ikkunanlaudat, kivet, kannot, puut - you name it. Kaikki, mikä on lattiatason ylöpuolella, on aina parempi. Lucky on myös hämmästyttävän ketterä hyppelijä ja kiipeilijä ja välillä meinaan ihan unohtaa, kuinka pienikokoinen se oikeastaan on. Vähintään yhtä hämmästyttävää on myös, että Luckya ei kuitenkaan koskaan ole kotona löytynyt ruokapöydän tai keittiöntasojen päältä. En itsekään voi ymmärtää, miten se tietää, ettei niille saa hyppiä, vaikka kaikki koirapuistojen pöydät ovatkin parhaita tähystysmestoja.


Luckyllä on hauska päälle jäänyt tapa toimia arkiaamuisin. Ensin se nousee innokkaana kanssani, kun siirryn vessaan aamupesulle. Sekunnin sadasosassa se kuitenkin on hiippaillut takaisin sänkyyn, tällä kertaa ottaen minun paikkani tyynyjen seassa. Sieltä sen sitten saa kutsua aamulenkille, jonka jälkeen ja aamiaisen sytötyään se sitten palaa lempimestaansa minun laittautuessani koulua tai töitä varten. Se myös nukkuu tyynymeressä koko yksinoloaikansa ja palatessani kotiin tyynyjä löytyy usein niin lattialta, kuin myllättyinä erikoisiin asetelmiin. Tämä tyttö osaa ottaa kaiken irti siitä, etten ole paikalla :-D 
---

Mitens teillä muilla, onko kenenkään muun koirilla hauskoja tapoja? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti