Huhtikuun kultahiput

Kuukauden parhaimmistoa. Pari ikimuistoista hetkeä.

Lucky edistyy tällä hetkellä jokaisella mahdollisella elämän osa-alueella ihan mahdotonta vauhtia. Tuntuu, että muutoksia tapahtuu koko ajan, mikä tietysti on ihanaa. Meillä sekä puolenvuoden, että nyt vuosipäivän, ohittaminen on ollut todella mullistavaa. Kummassakin vaiheessa ollaan otettu huiman suuria edistysaskelia.

Lenkkeily, josta olenkin lähiaikoina hehkuttanut useampaan otteeseen, on nykyään jostain ihan muusta maailmasta, kuin vain pari kuukautta takaperin. Hihnalenkkeilystä on tullut oikeasti hauskaa, meidän kummankin mielestä. Nyt ihanassa kevätsäässä ollaan viihdytty parin tunnin mittaisilla iltalenkeillä lähes päivittäin ja sillä on selvä vaikutus sekä Luckyn hyvinvointiin, että meidän väliseen suhteeseen. Lenkeillä kuitenkin aina myös treenataan ja leikitään paljon.

Rescuekoiran omistaminen on ihan oma maailmansa. Sen huomaa varsinkin silloin, kun jokaisen tasapainoisen koiran omistajan merkityksettömät arjen osa-alueet aiheuttavat suuremman asteen tunteenpurkauksia. Tästä esimerkkinä parin päivän takainen iltalenkki. Ollaan nyt lähiaikoina kävelty suhteellisen paljon katukäytävillä, kerrostalojen pihoilla ja muissa vilkkaammissa paikoissa, jotta nekin tulisi tutuiksi. Lucky on arastellut tosi paljon talojen seiniä, korkeita aitoja, katoksia ja näyteikkunoita, mitä ovat rajoittaneet katujen käyttöä aika paljon. Voitte varmasti tämän kuultuanne kuvitella sen onnen tunteen, kun arastelu nyt kuluneella viikolla selkeästi on ottanut laantuakseen. Kun yhtenä iltana kuljettiin katukäytävää kotiin päin ja Lucky ensimmäistä kertaa koskaan kulki talon seinänvierustaa ja samalla vielä haisteli rennosti, olin niin mielettömän ylpeä.

Yhtenä iltana oltiin myös kiertelemässä vähän kaupunkiympäristössä ja pistäydyttiin taas käymässä eläinkaupassa haistelemassa herkkuluita. Mielestäni eläinkaupoissa käynti on mielettömän hyvää ympäristötreeniä, kun paikalla on henkilökuntaa, joka osaa kohdella arkojakin koiria hienosti, ja ympärillä on kasapäin herkkuja ja muuta kivaa. Eläinkaupasta ei koiralle voi tulla mitään muuta, kuin hyvä fiilis.

Lucky onkin hyvin jo oppinut, että kun Mustin ja Mirrin kassalla nousee ylös tasoa vasten, saa kilteiltä työntekijöitä aina jotain ihania herkkuja. Lucky siis kirjaimellisesti rakastaa jokaista tuikituntematontakin eläinkaupan työntekijää. Ja aina ne työntekijät ihmettelevät arkuus-juttujani, kun on niin reipas ja iloinen koira :-D

Ollaan kyläilty paljon niin vanhemmillani, kuin mummini luona, ja Luckysta saa kyllä aina silloin olla erityisen ylpeä. Sen mielestä kummankin vanhempani kodit, sekä mummola, ovat ehkä maailman parhaita paikkoja ja se jo pihalla vinkuu ja heiluttaa vimmatusti häntää. Oikeastaan Lucky rakastaa kaikkia paikkoja, missä se sisään tullesaan tietää saavansa herkkuja :-D Tie tuon koiran sydämeen käy kyllä niin vatsan kautta!

Tämänpäiväisellä lenkillä täytyy kyllä sanoa, että olin ylpeä myös itsestäni. Lenkkeilimme puistoon, jonka nurmikolla pari nuorta miestä pelasi jalkopalloa. Luckyhan kammoaa jalkopallon ääntä ja huutoja, joten tiesin heti, ettei puistosta vain voi haahuilla muina miehinä läpi. Kävin päässäni läpi eri toimintasuunnitelmat ja päädyin kokeilemaan yksinkertaista syyliin-kaappaamis-taktiikkaa.

Kuulen ja luen usein, miten pelokkaita koiria ei koskaan saa nostaa syliin. "Se vahvistaa niiden pelkoa". Bullshit sanon minä. Lucky pysyy sylissä rauhallisempana, turvaa minuun, eikä mene paniikiin. Tälläkin kertaa se toimi ihan uskomattoman hyvin. Pallot lentelivät ja miehet juoksentelivat edestä ja takaa, mutta Lucky ei ollut moksiskaan. Kun päästin sen sylistä vähän matkan päästä, se pudisteli itsensä tilanteesta ja jatkoi iloisena matkaa. Sen mielentila vaikutti jopa rauhoittuneen entisestään, vaikka tilanteen periaatteessa olisi kuulunut olla ylitsepääsemättömän kamala. Ihmiset - ottakaa ne koirat nyt vain sinne syliin jos teillä on siihen mahdollisuus!

On ihanaa nähdä, miten pelko vähän kerrallaan siirtyy takaa-alalle, ja näkyviin tulee koko ajan enemmän luonnetta, enemmän koiramaisia piirteitä, enemmän iloa. Luckyn perusiloinen persoona näkyy koko ajan selkeämmin ja sen hurja itsepäisyys ja vahvatahtoisuus tulee nyt oikeasti esiin. Se kierii jätöksissä keskellä tietä, tuijottaa oravaa puussa, haistelee lyhtypylvästä. Niin arkisia asioita, jotka kuitenkin saavat minulle onnenkyyneleet silmiin.