30 joulukuuta 2014

Dogparkourista

Luckylle ulkoilu on stressaavaa. Pelottavia asioita, ääniä ja ihmisiä tulee lenkeillä edelleen vastaan päivittäin. Luckyn tullessa minulle ulkoilu oli yhtä panikointia ja hihnassa rimpuilua ja itse olin aika neuvoton. Kuollakseen pelkäävä koira oli minulle täysin uutta ja painelin oman turhautumisen ja avuttomuuden sekamelskassa. Tuntui, etten kertakaikkiaan osannut auttaa ja se jos mikä turhautti vielä entisestään. 


Kokeilin kaikkea. Pelottavan tilanteen tullen vain jatkaa matkaa ja olla itse, kuin en huomaisikaan. Yrittää kääntää Luckyn huomio muualle. Jäädä tilanteeseen. Pakottaa, houkutella, poistua tilanteesta. Mutta kun luottamusta Luckyn ja minun välillä ei vielä ollut, millään ei ollut mitään vaikutusta, ja joskus pelkäsin enemmän vain pahentavani tilannetta, kuin helpottavani sitä. 


Nyt kymmenisen kuukautta myöhemmin, tilanne onneksi on jo paljon parempin. Aika hoitaa tunnetusti haavat, ja on loppupeleissä ehdoton avain rescuekoiran kanssa eläessä. Tottuminen on hidas prosessi jota ei voi hoputtaa. Kärsivällisellä ja rauhallisella käytöksellä saa kokemuksen äänellä paljon enemmän aikaan, kuin kiukkuisena ja turhautuneena. Toinen merkittävä asia tiellä pelottomaan elämään, on ollut dogparkour.


Dogparkour on kahden ruotsalaistytön kehittämä koiraurheilumuoto. Tarkoituksena ei siinä ole tähdätä täydellisiin suorituksiin, vaan koiran itsetunnon kohottamiseen, aistien kehittämiseen ja keskittymiskyvyn parantamiseen. Dogparkour on vähän, kuin arkielämän agilityä, jossa kaikki maaston esteet nähdään treenimahdollisuuksina. Iso kivi, penkki tai kanto voivat yhtäkkiä ollakin mielenkiintoisia ihan uudella tapaa.


Ruotsissa dogparkour on saanut paljon huomioita. Itse tutustuin lajiin rescuepiirien kautta - lajin kehittäjillä on kummallakin itsellään espanjasta adoptoituja koiria, joiden elämää helpottamaan dogparkour sai alkunsa. Aluksi epäilin, tulisiko harrastamisesta mitään, kun Luckyä ei lenkeillä kiinnostanut edes namit, mutta halusin kuitenkin kokeilla kaikkea, mistä saattaisi olla hyötyä arkielämämme helpottamisessa. Onneksi kokeilin.


Kuulostaa ehkä kliseiseltä myyntipuheelta, mutta doparkour todella on muuttanut elämäämme. Aluksi harjoittelimme rauhallisissa ympäristöissä, kokeilimme esimerkiksi seistä penkkiä vasten, hypätä sen päälle ja kiivetä kiville. Ensin Lucky oli ihmeissään, mutta jo parin harjoittelukerran jälkeen se tajusi jutun juonen. Sen jälkeen olemme tehneet harjoituksia jokaisella pidemmällä lenkillä.


Dogparkourin hyödyt alkoivat näkyä jo muutamassa viikossa. Suurin muutos on ollut kontakti lenkkeillessä. Ennen omassa maailmassaan ollut koira ottaa nyt myös oma-aloitteisesti kontaktia, kuuntelee ja pystyy jopa jo välillä kääntämään huomion pelottavasta asiasta minuun. Se on mieletön edistysaskel ja on tuonut elämäämme paljon uusia mahdollisuuksia. Aloitettuamme dogparkourin olemme voineet alkaa lenkkeillä uusissa paikoissa ja mihin tahansa vuorokauden aikaan. Minä stressaan vähemmän, kun tiedän, että on olemassa toimivia tapoja toimia koiraa hermostuttavissa tilanteissa ja Lucky on selkeästi rauhallisempi niin ulkona, kuin sisällä. Tavalliset hihnalenkit ovat saaneet uutta sisältöä ja myös aivotyöskentelyä tulee päivässä huomattavasti enemmän.


On ihana nähdä Luckyn nauttivan dogparkourista. Lucky on erittäin miellyttämisenhaluinen ja sen onni saadessaan minut iloiseksi on käsinkosketeltavaa. Ulkoilu muuttui kertaheitosta raskaasta hauskaksi ja tiedän, että eteenpäin mennään joka päivä. Ulkona on nykyään enemmän mielenkiintoisia esteitä, kuin pelottavia mörköjä ja se ylpeys, jota tunnen joka kerta, kun Lucky uskaltaa tehdä jotain, mitä se ei ennen ole rohjennut, on mieletön.

26 joulukuuta 2014

Joulupäivän tunnelmia


Meidän joulupäivän aurinkoisia tunnelmia tiivistettynä yhteen ilmeeseen!











Talvimaisemina toimi Uutelan luonnoinpuisto ja koirapuisto.

Joulufiiliksiä

Nyt täällä on kulkaas niin ylpeä koiranomistaja, että ei mitään rajaa. 


Me vietimme tänä vuonna jouluaaton sukulaisilla, jotka olivat Luckylle täysin vieraita. Myös joulunviettopaikkana toiminut sukulaisten asunto oli Luckylle uusi ympäristö.

Lucky tosiaan pelkää ihmisiä edelleen sen verran, että uusien henkilöiden tapaaminen aina on totutteluprosessi. Pelätessään haukkuherkkä koira reagoi uusiin tuttavuuksiin yleensä arastellen ja varsinkin vierestä haukkuen. Viimeaikoina Lucky kuitenkin on rohkaistunut hirveästi ja jopa kotona, joka on ehdottomasti vaikein ympäristö, monta uutta henkilöä on vastaanotettu melko rauhallisesti. Parempaan suuntaan siis ollaan koko ajan menossa.

Eilen päästiin kuitenkin ihan ennenkuulumattomiin tuloksiin. Lucky oli mielettömän rohkea jo heti alkuun, kävi haistelemassa uudet ihmiset, otti nameja sen enempää arastelematta ja mikä parasta, näytti selkeää luottamusta minun arviointikykyyni. Koira tutki kerrostaloasunnon häntä heiluen ja ei kestänyt kauaakaan, ennenkuin keittiön tuoksut veivät sen mennessään. Olen varmasti maailman ainoa koiranomistaja, joka meinaa itkeä onnesta koiransa mennessä itsenäisesti kerjäämään ruokaa sukulaisten keittiöön haha!


Välillä Lucky saattoi pelästyä jotakin äkkinäistä liikettä ja alkaa haukkua, mutta rauhoittui todella hienosti ymmärtäessään, ettei tilanteessa ollut mitään hätää. Oli ihana nähdä, miten oma rauhallinen tilanteeseen puuttuminen todella nyt auttaa. Ennen kuin Lucky oppi luottamaan minuun täysin nimittäin tuntui, etten oikein voinut tehdä mitään autteekseni pelkäävää koiraa. Nyt hetki sylissä selvästi antoi tytölle uutta rohkeutta palata tilanteeseen ja luottaa siihen, että asiat sujuvat. Tällaiset edistysaskeleet tuntuvat niin mielettömän hienoilta.

Illan aikana Lucky uskalsi olla kaikkien kolmen ennestään tuntemattoman sukulaisen silitettävänä ja istui jo tätini sylissä antaen tälle pusuja. Ihan ennenkuulumattoman nopeaa tutustumista Lucky puolelta. Olen tytöstäni niiiiiin ylpeä.

21 joulukuuta 2014

Talvi tuli

Vihdoin tänne Helsinkiinkin satoi sitä kauan odotettua lunta. Lähdettiin sunnuntain kunniaksi nauttimaan siitä oikein koko rahan edestä ja huristeltiin taas kerran Rajasaareen juoksemaan. 












Oli niin tuulista, että Luckykin sai ihan oikeat podenco-korvat haha!


Annetaan kuvien puhua puolestaan. Rajasaaressa oli ihan mielettömän nättiä, valkoinen maa ja tähän vuodenaikaan suhteellisen harvinainen valoilmiö piristi todella mieltä. Valokuvaaminenkin oli harvinaisen kivaa, kun päästiin siitä ruskeasta maasta ja harmaasta taivaasta!

17 joulukuuta 2014

Sunnuntailenkillä


Kun nyt kerran retkistä kirjoitellaan, voidaan kai sitä polkua jatkaa eteenpäin! Viime sunnuntaina lähdettiin Luckyn kanssa Vuosaaren Uutelaan, missä on ihanat metsäpolut ja luonnonpuisto. Kymmenen minuutin ajomatkan päässä kaupunkilainen pääsee täydelliseen luonnon rauhaan.




Lenkkeiltiin pikkupolkuja pitkin ja tietysti pistäydyttiin Uutelan mahtavassa koirapuistossa. Iso, Vuosaarelaisten itse ylläpitämä, hyväkuntoinen puisto on mieletön peuhupaikka. Sinne pääsee autolla suoraan portille, puistossa on aina seuraa ja sieltä löytyy jopa agilityesteitä harjoitteluun. Iso nurmikko mahdollistaa vaarattomat juoksukisat ja etäisyyden oton muihin koirakoihin, jos alkaa tuntua liian ahdistavalta. Ehdottomasti yksi omista lempparipuistoista Helsingissä!


Semmoinen Sunnuntai. Oli kiva kerrankin ulkoilla valoisaan aikaan!

16 joulukuuta 2014

Kaupunkielämää

Asutaan tällä hetkellä keskustan ulkopuolella ja liikutaan tosi paljon autolla. Lucky oli Suomeen tullessaan tosi hermostunut autossa ja voi pahoin, mutta se on onneksi jäänyt pois ajan kanssa. Nykyään autoillaan eri koirapuistoihin ja uusiin ulkoilumaastoihin parikin kertaa viikossa. 

Koen kuitenkin, että täällä Helsingissä julkisilla matkustaminenkin olisi hyvä koiralla olla hallinnassa. Aina välillä tulee vastaan tilanteita, joissa auto ei ole kätevin ratkaisu, ja ihan vain periaatteestakin metrossa ja bussissa matkustaminen on hyvää häiriönsietotreeniä. Kuten myös kaupunkiympäristössä liikkuminen. 


Yhtenä iltana päätettiin lähteä harjoittelemaan kumpaakin. Otettiin metro alle ja päädyttiin Kruunuhakaan kävelemään, josta suunnattiin Tervasaareen. Tervasaari oli tosi kiva paikka näin syksyisenä arki-iltanakin, tosin paikka olisi ehkä voinut olla hiukan paremmin valaistu. Saaressa ei liikkunut oikeastaan muita, kuin koiranulkoiluttajia, ja koirapuistossa tavattiinkin monta mukavaa koirakkoa.


Uusista, jännittävistä tilanteista huolimatta, Lucky pärjäsi hienosti. Metrolla matkaaminen sujuu nykyään jo hienosti ja paluumatkalla neiti makasikin jo rennosti käytävällä, vaikka ihmisiä pyöri ympärillä. Jännintä taisi olla metroasemilla liikkuminen. 

11 joulukuuta 2014

Sipoossa


Viime viikolle sattui vapaapäivä opiskeluista keskelle arkea, joten päätettiin Luckyn kanssa käyttää tilaisuus hyväksemme ja kerrankin lähteä ulkoilemaan valoisaan vuorokaudenaikaan. Otettiin sitten auto alle ja huristeltiin Sipoon koirametsään. 


Sipoon koirametsä on n 50 hehtaarin kokoinen metsä kokonaan omistettu koirien ulkoilutukselle. Loputtomasti pieniä polkuja mukavan vaihtelevassa maastossa.


Citykoirakkona metsissä vapaana juoksentelu jää, kesän mökkisesonkia lukuunottamatta, tosi vähälle. Hyödynnetään kaupungin eri koirapuistoja paljon, mutta olisi kiva välillä päästä myös ihan rauhallisiin metsiin lenkkeilemään.

Luckyn vapaana pito metsissä mökillä on aina sujunut hienosti. Luoksetulo toimii yleensä hyvin ja Lucky pysyy mielestäni ihan siedettävästi myös näköetäisyydellä. Oman epävarmuuden ja hyysterisyyden vuoksi kymmenen metrin koulutusliina sai kuitenkin roikkua mukana ja se toimi erinomaisesti.



Kun saavutiin paikalle, ei parkkipaikalla ollut yhtäkään muuta autoa. Pois lähtiessämme niitä oli viitisen, mutta yhtäkään ihmistä ei parin tunnin lenkin aikana tullut vastaan. Yksi rauhallinen pikkukoira, joka vain ohiettiin.



Yritettiin ottaa yhteiskuva, tämä oli tulos.



Kokonaisuudessaan tosi kiva reissu. Tykkäsin itse paikasta tosi paljon; sinne on helppo ajaa, metsässä on siistiä ja maisemat ovat ihania. Suosittelen!

08 joulukuuta 2014

Päivän asu


No ei ihan tämän sateisen syyspäivän, mutta ihan varmasti tämän talven varustusta kuitenkin! Kävin pari viikkoa sitten ekaa kertaa Lucky mukanani Mustissa & Mirrissä kun missiona oli löytää hyvin istuva talviviitta. Ja tällainen kirkkaanpinkki toppavaate sitten sieltä tarttui mukaan. Tykätään!

Mustissa & Mirrissä palvelu oli muuten ihan super hyvää. Myyjä kohteli arastelevaa Luckya mielettömällä ammattitaidolla ja muutamassa hassussa minuutissä tämä ihmisarka tyyppi jo innoissaan kerjäsi silityksiä! Takki löytyi tosi helposti, eikä turhaan tavinnut itse haahuilla etsimässä oikeita kokoja. Samalla mukaan tarttui myös pinkki monitoimihihna, sekä erittäin hyväksi todettu putkiluu. Niin montaa tuntia en ole koskaan ennen todistanut Luckyn keskittyneen yhteen asiaan!