2019/08/08

Villejä leikkejä ja suhteiden rakentamista – uusimmat kuulumiset Tarzanilta

Tarzan on lauantaina ollut meillä kotihoidossa kolme viikkoa. Aika on ensimmäisen viikon jälkeen lentänyt kuin siivillä ja arki kahden koiran kanssa on alkanut tasaantua. Kolmeen viikkoon on mahtunut niin stressiä ja huolta kuin iloa ja nauruakin, mutta kokonaisuudessaan kaikki on kyllä mennyt todella hyvin. Tarzan on päivä päivältä iloisempi, reippaampi ja eläväisempi tyyppi, joka hyörii ja pyörii innosta aina, kun on uloslähdön aika, tai kun ruokakuppi nostetaan pöydälle täytettäväksi. Ensimmäisen viikon nirsous on muisto vain ja nyt tyyppi imaisee naamaansa kuivaruoatkin ilman sen suurempia hifistelyjä.

Tarzan on kotona todella mutkaton typpi, joka mielellään viettää aikaa rauhassa sohvalla makoillen. Se osaa olla yksin ongelmitta ja se on edelleen täysin sisäsiisti. Tarzan alkaa hyöriä ja pyöriä onnesta, kun se tajuaa pääsevänsä ulos ja ulkona ne kävelee oikein mallikkaasti hihnassa. Vauhtia ja energiaa on sen verran paljon, että tahti on välillä varsinkin alkulenkistä melko kova ja kaikkien ihanien hajujen perään olisi pakko päästä hinnalla, millä hyvänsä. Useimmiten vetäminen tosin hellittää loppulenkkiä kohden. Vieraat koirat lenkillä saavat Tarzanin kierrokset hieman nousemaan ja se saattaa välillä murrailla niille niskakarvat pystyssä. Uskon kuitenkin, että tämän tasoinen epävarmuus varmasti laimenee ajan kuluessa ja itsevarmuuden lisääntyessä, sekä positiivisen siedättämisen myötä. Kaiken muun Tarzan ottaa lenkillä vastaan ilolla ja mielenkiinnolla, ilman se suurempaa hötkyilyä (toisin kuin Lucky...). 


Luckyn ja Tarzanin suhde on varsinkin kuluneen viikon aika kehittynyt paljon. Nyt voimme jo pitää koiraporttia auki kotona ollessamme ja koirat odottavat esimerkiksi aamupalan tarjoilua keittiössä sulassa sovussa. Lucky olisi tällä hetkellä kaksikosta selvästi tiiviimmin tekemässä tuttavuutta ja testaileekin tasaisin väliajoin saada Tarzania leikkimään. Se on onnistunut vähän vaihtelevasti, pari kertaa Tarzan on jopa uskaltautunut vähän juoksentelemaan yhdessä, välillä taas se tuntuu herrasta olevan liian jännää ja se selkeäeleisesti ilmoittaa Luckylle, että se ei vielä halua leikkiä sen enempää.

Koirat hakevat selvästi, miten toisen kanssa ollaan ja kommunikoivat keskenään uskomattoman upeasti. Sitä on ollut aivan mahtavaa saada seurata! Tarzan murisee, kun se haluaa lisää tilaa ja Lucky ymmärtää. Lucky taas saattaa tuijotella, kun sen mielestä Tarzan käyttäytyy jollain tapaa huonosti (esim. on liian lähellä hänen ylhäisyytensä puruluuta...) ja Tarzan yleensä tajuaa poistua tilanteesta itse. Tarzan on vahtinut jonkin verran leluja Luckylta ja Lucky taas vahtii ruokaa, mikä ei tullut yllätyksenä, mutta kovin dramaattisilta tilanteilta ollaan näissäkin yhteyksissä vältytty ennakoinnin ja juuri koirien selkeän kommunikoinnin vuoksi.

Tässä pieni videonäyte koirien ensimmäisestä leikkiyrityksestä:


Kaiken kaikkiaan on ollut todella antoisaa ja ihanaa saada nähdä Tarzanin muuttuvan häkissä kyyhöttävästä pallerosta, joka ei uskaltanut ottaa sisätiloissa askeltakaan, hölmöileväksi ja innokkaaksi nuorukaiseksi. Se on ollut niin mielettömän helppo rescuekoira verrattuna Luckyyn ja välillä sitä ihan epäuskoisena tulee mietittyä, mitä kaikkea oman koiransa kanssa vuosien varrella on käyty läpi. Se tosin samalla muistuttaa siitä, miten pitkälle Luckyn kanssa olemme päässeet ja miten olemmekaan yhdessä tsempanneet.

Tänään saamme ensimmäisen testivieraan meille käymään, jotta pääsemme vähän näkemään, miten Tarzan ottaa uudet ihmiset vastaan sisätiloissa. Testivieraana toimii myös Kulkureissa toimiva ystäväni, joka on Luckylle ennestään tuttu ja muutenkin tottunut toimimaan koirien kanssa, jotta vierailusta tulisi kaikille osapuolille mahdollisimman stressitön. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää! 


2019/07/24

Neljäs päivä kotihoidossa: tämän tiedämme Tarzanista

Tarzan on nyt neljättä päivää kotihoidossa ja hänestä on kuoriutumassa aivan kertakaikkisen mieletön tyyppi! Miten paljon Tarzan onkaan jo muuttunut siitä ensimmäisen päivän mytystä, joka ei  sisätiloissa uskaltanut tulla kevythäkistä askeltakaan ulos. Juuri, kun olin tänään aamulla lähtenyt töihin, avomies soitti innoissaan ja kertoi, että Tarzan oli kiivennyt ensimmäistä kertaa sohvalle tutkimaan, josko sitä kautta voisi kavuta eteiseen ja pääsisi lenkkeilemään, haha.

Tarzan uskaltaa jo sisätiloissa liikkua olohuoneessa melko rennosti, mutta vielä käytävän käveleminen keittiöön on ollut liian jännää. Tähän vaikuttaa varmasti se, että Lucky ei ihan vielä ole lämmennyt Tarzanin steppaaville askelille ja hiukan epäileväisenä on kyttäillyt tämän puuhia makuuhuoneesta koiraportin takaa. Uskon kuitenkin, että jääprinsessakin pikku hiljaa alkaa heltyä, ainakin pieniä merkkejä sen suuntaan on jo näkynyt. Tänään aamulla esimerkiksi Lucky oli jopa ihan rauhassa portin takana, vaikka Tarzan pyöri teisen matolla silitettävänä.

Ulkona yhteislenkeillä menee myös jo oikein kivasti, eli toivoa varmasti on! :-)


Mutta takaisin ihanaan Tarzaniin! Nämä asiat olemme oppineet tästä sympaattisesta jätkästä tähän mennessä:

Tarzan rakastaa lenkkeilyä. Siis oikeasti rakastaa. Se voisi seikkailla pusikoissa ja kaduilla loputtomiin. Se myös rakastaa haistelua ja tosimiehen tavoi, merkkailua. Tänään aamulla oli hauska huomata, miten ensin Tarzanin kanssa kuljettu peruslenkki kesti reilun puoli tuntia ja sama lenkki Luckyn kanssa sen jälkeen noin vartin haha. On niin mielenkiintoista huomata, miten erilaisia koirat voivat olla!

Koska Tarzan rakastaa ulkoilua ja on selvästi fiksu koira, Tarzan on jo oppinut, että hihnan esiin ottaminen tarkoittaa ulkoilua ja menee ihan sekaisin onnesta kun eteisen ovi avataan. Tänään aamulla töihin lähtiessä tuli pieni pettymys, kun Tarzan tunki kanssani eteiseen, mutta ei sitten päässytkään mukaan.

Tarzan on kuitenkin tähän mennessä hienosti osannut olla yksin työpäivän ajan ja on nämä ekat päivät vain nukkunut rauhassa avonaisessa kevythäkissään, josta heti alkuun tuli tyypin turvapaikka ja peti.

Tarzan on ollut ja on edelleen täysin sisäsiisti. Se pidätti matkatessaan Romaniasta Suomeen ties kuinka kauan ja teki hädät vasta nurmikolla taloyhtiömme pihalla.

Tarzan tykkää herkuista, varsinkin nakista ja kanasta, mutta kuivaruoan ja semmoset omituiset maitohappobakteeripulverit voisi Tarzanin mielestä jättää tarjoilematta.

Tarzan on tosi hiljainen tyyppi. Se on kerran haukahtanut, kun Lucky haukkui jollekin äänelle, mutta silloinkin oli selvää, ettei Tarzanilla ollut aavistustakaan, mille tilanteessa haukuttiin. Ihmeissään se katsoi Luckya ja sitten ikkunaa, selvästi tajuamatta mitään :-D

Tarzan on ihmisrakas ja ei voisi saada tarpeekseen ihmisen huomiosta ja silityksistä. Sitä kiinnostaa myös muut koirat ja se olisi jo valmis tekemään tuttavuutta Luckyn kanssa. Ehkä senkin aika pian koittaa...

Tarzan on hassu, hauska ja sen häntä heiluu aina, kun ihminen puhuu tai edes vilkaisee sen suuntaan. Se ottaa myös jo meidät vastaan häntä heiluen, kun tulemme kotiin töistä. 

Tarzan on ehkä lempein koira, jonka olen koskaan tavannut.

2019/07/22

Ensimmäinen kotihoitolainen: Lucky-Tarzan etsii kotia!

Meille on saapunut kotihoitolainen! 

Lucky-Tarzan on hänen nimensä ja hän on kotoisin Romaniasta. Rescueyhdistys Kulkurit ry:n kautta hän on etsinyt omaa kotia jo yli kaksi vuotta, odottaen eläinsuojelija Luiza Mandrun takapihan aitauksessa, koirankopissa asustaen. Viime lauantaina hän vihdoin sai elämänsä mahdollisuuden ja lensi Suomeen kotihoitoon, opettelemaan kotikoiran tärkeitä taitoja. Meidän luoksemme.

Tarzanin tarina on aika erikoinen. Eräänä helmikuisena iltana Luiza havahtui siihen, kun koirat hänen pihallaan metelöivät. Syy selvisi pian. Pihalta löytyi nuorehko uroskoira, joka oli ilmeisesti paennut jotain ja päätynyt jollain konstilla parimetrisen aidan yli Luizan pihalle. Laiha koira hytisi maassa hengästyneenä ja peloissaan.  Erikoisen saapumisensa takia se sai nimen Lucky-Tarzan.


Nyt Tarzan kuorsaa olohuoneemme kevythäkissa kovempaa, kuin yksikään tuntemani koira. Meillä on nyt takana kaksi yhteistä vuorokautta ja jo nyt voimme kyllä kummatkin avomieheni Axelin kanssa todeta, että olemme saaneet kotiimme todellisen kultakimpaleen.

Tarzan on rauhallinen. Tarzan on herkkä. Tarzan on mietteliäs. Tarzan on ulkona uskomattoman reipas. Tarzania jännittää vieraat koirat. Tarzan on sisäsiisti. Tarzan tykkää nakista ja kanasta. Tarzan osaa kävellä hienosti hihnassa. Tarzan ei hauku. Tarzan heiluttaa häntää kun vain kuulee ihmisen iloisen äänen.


Kasasin eilen nopsaa iMovien puhelinapplikaatiolla pienen videon Tarzanin ekasta päivästä kotihoidossa. Ajattelin, että siitä on sitten kiva parin viikon päästä vilkaista, että mikäs se alkutilanne nyt sitten olikaan. Video löytyy tästä alta:


Nyt me jatketaan kotielämään tutustumista, nukkumista ja koirien tutustuttamista toisiinsa. Päivä kerrallaan ja olen ihan varma, että paitsi että Tarzanista kuoriutuu erinomainen kotikoira myös Lucky tulee saamaan hyvän uuden koirakaverin.

Lisää kuulumisia myöhemmin! Tässä vielä lopuksi kuva meidän tämänaamuiselta lenkiltä kun Tarzan pääsi ruohikkoon kävelemään. Voi sitä ilon määrää!


Lisää tietoa ja Lucky-Tarzanin yhteyshenkilön yhteystiedot löydät täältä: www.kulkurit.fi/lucky-tarzan.

2019/07/09

Rallymöllien kolmossija!


Pari viikkoa sitten olimme Luckyn kanssa kisaamassa meidän kolmansissa rally-tokon epävirallisissa (möllikisoiksikin kutsutuissa) kisoissa. Mehän olemme harrastaneet rally-tokoa jo neljä vuotta, mutta kisakokemuksia kartuttamaan aloimme vasta noin vuosi sitten. Olen itse ollut sen verran epävarma, miten Lucky kisatilanteissa ja -ypäristöissä pärjäisi, etten aiemmin ole tieten tahtoen halunnut viedä Luckya sille liian vaikeaan ympäristöön.

Nykyään Lucky kuitenkin pärjää kisatilanteissa hienosti ja kun viikkotreeneissä olen huomannut sen toimivan hienosti myös muiden koirien ja vieraiden ihmisten läsnäollessan, päätin että oli aika kokeilla siipiämme epävirallisissa kisoissa.


Olimme ekoissa kisoissamme noin vuosi sitten. Ne olivat ulkokisat ja viereisillä kentillä oli sekä lasten jalkapallo-ottelu että motocross-kisat. Luckya jännitti hurjasti, keskittyminen oli vaikeaa ja saimme hylätyn tuloksen. Saimme kuitenkin paljon positiivista palautetta ja tsemppejä tuomareilta, joiden mielestä yhteistyömme oli hienoa ja sain myös paljon kiitosta pelokkaan koiran positiivisesta tsemppaamisesta. Ne olivat aran koiran omistajalle tärkeitä sanoja.

Toisissa kisoissamme olimme nyt alkukeväästä, tällä kertaa sisäkisoissa. Lucky pärjäsi hienosti ja minua jännitti niin, että vatsassa väänsi. Lucky suoriutui hienosti, mutta koska vahingossa astuin radan ulkopuolelle, tuloksemme hylättiin. Sain kuitenkin hurjasti lisää varmuutta kisaamiseen.


Kolmansiin möllikisoihimme osallistuimme pari viikkoa sitten. Paikkana oli sama koirakoulu, kuin edellisellä kerralla, mutta oma fiilis oli ihan erilainen. Tunsin tietäväni, mitä olin tekemässä ja koin, että pystyin tsemppaamaan Luckya ihan eri tavalla, kuin ennen. Oli myös rauhoittavaa olla kunnolla perillä kisajärjestelyistä ja kisan kulusta.

Osallistuimme siis ALO-luokkaan, mikä on rally-tokon neljästä luokasta alin. Rata oli mielestäni aika vaikea ja mietin, osaakohan Lucky edes kaikki liikkeet kunnolla. Radan näette tässä alla:


Mutta vielä mitä. Paitsi että Lucky pärjäsi upean hienosti kaikkien vieraiden koirien ja ihmisten seassa, se veti radan huikean hienosti. Keskittyi ja oli innoissaan läpi kisan. Rally-tokossa saa uusia maksimissaan kaksi pieleen mennyttä tehtävää radan aikana (jolloin -10 virhepisteen sijaan saavvain -3 pistettä per tehtävä) ja käytin tällä kertaa ne molemmat. Koska jo siitä tuli -6 pistettä en voinut edes kuvitella, että sijoittuisimme kolmen parhaan joukkoon.


Kun oli palkintojen jaon aika ja tuomari ensimmäisenä kuulutti, että kisan kolmas sija ja tuomarin palkinto tällä kertaa menivät samalle koirakolle ehdin sekunnin sadasosan ajatella, että "vau, mikä suoritus jollain". Sitten siihen perään tulikin oma ja Luckyn nimi ja kirjaimellisesti huudahdin ilosta ja hämmästyksestä :-D

Saimme 93/100 pistettä, mikä siis tarkoitti sitä, että kahden uusitun tehtävän lisäksi mokasimme  koko radalla vain yhden pisteen verran! Kaikista upein oli kuitenkin mielestäni tuomarin palkinto, joka siis aina kisassa jaetaan koirakolle, joka erityisesti herätti huomiota yhteistyöllään ja tekemisen ilolla. Luckyn tulospaperissa lukikin "hieno yhteistyö ja ihana koira!"



Kotiin viemisiksi saimme kasan siistejä palkintoja, pokaalin ja ruusukkeet. Sijoitus tuntuu edelleen ihan mahtavalta ja sain siitä kovasti motivaatiota treenaamiseen ja rohkeutta jatkaa kisaamista. Tilasin Luckylle jopa oikean rally-tokon kilpailukirjan, jos sitä jossain kohtaa oikeasti uskaltautuisi ihan virallisiinkin kisoihin...

2019/05/06

Koiran DNA-testaaminen – ja meidän super mielenkiintoiset tulokset!

No nyt ollaan jännän äärellä. Meille on nimittäin vihdoin paljastunut, millainen geeniperimä Luckylla on! Olen jo pitkään halunnut selvittää, mitä rotuja Luckyn peirmästä löytyykään ja nyt viime jouluna äitini lopulta yllätti minut ostamalla koiran DNA-testin minulle joululahjaksi. Ihan super jännittävää!

Monet eri yritykset ulkomailla tarjoavat koirien DNA-testauksia, mutta minulle oli tärkeää, että kyseessä oikeasti oli laadukas testi ja hyviä arvoja ajava yritys. Siksi päädyin Embarkiin, kun äitini kysyi, mitä kautta haluaisin testin otattaa. Embarkin tutkimusyhteistyökumppanina toimii Cornell University College of Veterinary Medicine, eli kaikkia tuloksia käytetään myös koiriin liittyvään tutkimukseen, esimerkiksi rotu- ja käytöstutkimukseen. Amerikkalainen Embark on myös todella perehtynyt rescuekoiriin ja ottavat maailman kodittomat koirat erityisesti huomioon testejä analysoidessaan.




Olin ajatellut tehdä oman blogipostauksen itse testistä ja sen ottamisesta, mutta kun olin ottanut koko prosessista tarkat valokuvat kamerallani, tajusin, että olin unohtanut laittaa muistikortin kameraan :-D Eli ikävä kyllä kuvia itse näytteen otosta ei tällä kertaa ole. Embark tosiaan lähetti testin kotiin ja testin mukana tuli todella tarkat ohjeet näytteen ottamiseen. Mukana tuli koodi, jolla koiran tiedot tallennettiin järjestelmään, pumpulipuikko, näytteelle suojaputki ja kaikki välineet, jotta näyte saatiin postitettua takaisin Jenkkeihin.

Testi oli super helppo ottaa. Kun koira oli ollut syömättä 30 minuuttia, hieraistiin pumpulipuikolla reippaasti koiran poskia, jonka jälkeen puikko suljettiin suojaputkeen, laitettiin takaisin laatikkoon ja pistettiin postilaatikkoon. Embark lähetti väliaikatietoja tasaisesti koko prosessin ajan ja lopulliset tulokset olivat valmiit noin kolmen viikon päästä näytteen postittamisesta. 



Kuvakaappaus: Embark

Mutta nyt päästään oikeasti mielenkiintoiseen osioon, nimittäin tuloksiin! DNA-testin mukaan Lucky on 100 prosenttisesti "rotua" European Village Dog. Ai mikä? kysytte te varmaan. Niin minäkin tuloksia ensimmäisen kerran lukiessani. Eurooppalainen kyläkoira. Katukoira, rodultaan.

Lukiessani "rodusta" enemmän, ymmärsin, mistä on kyse. "Village dogs like this descend from separate lines of dogs than the lines that have been bred into standardized breeds". Niin sanottujen kyläkoirien geeniperimä on siis täysin erilainen, kuin rotukoirien. Kyläkoirien geeniperimä on täysin omanlaisensa, se koostuu loputtoman monesta katukoirien sukupolvesta. Kaikista niistä kodittomista koirista, joita Romaniankin kaduillakin jatkuvasti näkee. Mutta nyt todella ymmärrän, miksi niistä niin monet näyttävät niin samanlaisilta. 

Kuvakaappaus: Embark

Käytännössä tulos siis tarkoittaa, että Luckyn geenit periytyvät monesta katukoirien sukupolvesta.  Tämä on seikka, joka ei ehkä muissa DNA-testeistä olisi tullut esiin samalla tavalla, koska nimenomaan Embark on erityisen perehtynyt juuri maailman kodittomien koirien tilanteeseen ja genetiikkaan. Olisi mielenkiintoista tietää, millainen tulos toisella testillä olisi tullut. 

Vaikka Lucky onkin sataprosenttinen European Village Dog, sekaan on aina välillä varmasti saattanut eksyä jokunen rotukoirakin. Sen puolesta puhuu se, että Luckyn geeniperimästä kutienkin löytyi pieniä jäänteitä kuudesta eri rodusta. Pieni jäänne tarkoittaa minimaalisia yhtenäisyyksiä, eli todennäköisesti usean sukupolven takaista pariutumista. 

Kyseiset rodut tuskin vaikuttavat Luckyn luonteeseen tai ulkonäköön mitenkään, ovathan ne kuten sanottu vain todella pieniä jäänteitä. Mutta oli kuitenkin todella jännittävää hiukan tutustua rotuihin ja niiden piirteisiin, ihan vain mielenkiinnosta. Kuusi rotua, joiden pienen pieniä yhtenäisyyksiä Luckyn DNA:sta löytyi, ovat espanjan vesikoira, bretoni, bokseri, saksanpaimenkoira, dobermanni ja russel-sukuiset terrierit.
Kuvat: Pixabay

Toinen DNA-testissä esiin tuleva asia, joka tuntui itsestäni erityisen kiinnostavalta, oli eruooppalaisen kyläkoiran kuvaus. Embark kuvailee koiria näin:

Kuvakaappaus: Embark

Noin 14-kiloisia, ruskeita ja alku-ujouden jälkeen ystävällisiä koiria. Ihan, kuten Lucky! Googlaillessani tulosten saamisen jälkeen lisää tietoa eurooppalaisista kyläkoirista, eksyin amerikkalaisen koirasivusto Rover.com:in artikkeliin koskien juuri village dog:eja. Artikkeli käsittelee koirien historiaa ja nykytilannetta ja myös siinä koiria kuvaillaan keskikokoisina ja ruskeina, niiden kuonot ovat pitkiä ja korvat usein pystyssä. No, kolme neljästä meni ainakin Luckyn kohdalla oikein :-D 

Vaikka DNA-testi ei sinänsä antanutkaan ihan sitä geneettistä rotutietoa, mitä toivoin saavani ymmärtääkseni Luckya paremmin, sain kuitenkin tavallaan jotakin vastaavaa. Jo tieto, että Luckyn geeniperimä on peräisin katukoirapopulaatioista, antaa ymmärrystä Luckyn ujoudesta ja epävarmuudesta. On luonnollista, että se on epävarma esimerkiksi vieraiden ihmisten suhteen, eikä se välttämättä edes paremmalla sosialistamisella pentuna olisi muuttunut mihinkään.

Ja onhan se aika siistiä voida sanoa, että minullapa on puhdasrotuinen European Village Dog!





DNA-testin tulokset saatuani ei ainakaan ollut epäilystäkään, ettei testi olisi ollut luotettava. Heti ensimmäisenä kun koireili kuva stereotyyppisestä European Village Dog:ista, joka oli, kuin Luckyn kaksoissisko (kuvassa vasemmalla) :-D