20 heinäkuuta 2015

Meidän elämää juuri nyt...

... on työaamujen lukemattomat yritykset repiä koira ylös kukonlaulun aikaan aamulenkille. Enemmän tai vähemmän onnistuneesti. 


... on monet Netflixin ja Orange Is the New Blackin kanssa vietetyt yön myöhäiset tunnit. Sohvalla vieretysten, juustovoileivät jomman kumman suussa. 


... on pitkät kävelylenkit vaihtelevassa, mukavassa, seurassa. Varsinkin iltaisin. Meidän elämää on myös auton puute, rajoittaen metsälenkkeilyä, mutta tsempaten yleisillä matkustamista.


... ei ainakaan ole aurinkoiset terassihengailut. Aurinko ja lämpö - ohoi? Tosin ne aivan liian vähäiset mitä nyt on onnistuttu tekemään ovat olleet mielettömän hienoja edistysaskelia Luckyn puolesta, jopa villin vilkas Regatta Töölössä on testattu onnistuneesti! 


... on koiranomistajan väsymys, ajatusten karkailu ja yleinen saamattomuus. Sitä sohvalla löhöilyä ei voi korostaa liikaa. Luckystä on tulossa (itse olen saavuttanut tittelin kauan sitten) pesunkestävä sohvaperuna. 


... on monet mummolakäynnit. Ja niin ollen myös herkut. 


... on kulunut viikonloppu mielettömässä flunssassa. Mökkihöperöityminen harmitti ja toisen naama alkoi selvästi molemminpuolisesti sunnuntai-iltana jo ärsyttämään. Onneksi se tuli ja meni.


... on vihdoin koittanut kesän VIIMEINEN työviikko. Sittenkös meidän elämä onkin pelkkää lomaa! Siitä enemmän pikapuoliin, nyt hyvät yöt ja mukavat viikonalut! 


07 heinäkuuta 2015

Helsingin kesäiltojen taikaa

Kesätöitä on muutama viikko jäljellä ja tämän viikon saankin viettää iltavuorossa 14-21.30. En ole ennen tehnyt vastaavaa vuoroa ja kummallinen vuorokausirytmi vaatii totuttelua. Olen itse enemmäkin aamuihmisiä ja iltavuorossa tuntuu helposti siltä, kuin päivä vain ajelehtisi ohi. Kaikki työn ulkopuolella vietetty aika on siis käytettävä huolella. 

Toki on kiva saada välillä nukkua kymmeneen arkenakin, juoda aamukahvia auringossa parvekkeella ja saada nauttia leppoisasti "aamu"askareista, mutta kun tulet kotiin töistä kymmenen jälkeen illalla on vaikea saada itseään motivoitua tekemään enää mitään muuta, kuin linnoittautumaan sohvalle tv-sarjojen ääreen. Paitsi jos olet koiranomistaja. 



Koska kesäillathan ihan totta ovat parasta mitä kaupunkilaiselle voi tapahtua. Ei pyöräilijöitä, ei kiljuvia lapsia, ei itä-Helsingin kännikaloja. Voit kävellä keskellä teitä, täydellisessä hiljaisuudessa, tapaamatta käytännössä katsoen ketään. Rakastan kesäisiä öitä Helsingissä. Silloin voi vaikka jopa saada kirmata vapaana niityllä keskellä asuinaluetta. 





Otetaanpa siis kaikki irti kesäilloista, nyt kun jopa yhdentoista aikaan illalla vielä jaksaa lähteä pitkälle lenkille. Hiljainen kaupunkiympäristö on samalla myös täydellinen treenipaikka luoksetulo-, kontakti- ja rally-toko -harjoituksille. Enemmän tällaisia lenkkejä, kiitos!