Uusia blogituulia

Kuulkas nyt kävi sellainen vahinko, että tätä parivaljakkoa voi jatkossa seurailla uudessa osoitteessa. Minulle nimittäin kilahti muutama viikko takaperin meiliin yhteistyötarjous, johon empimättä päätin tarttua. Jatkossa bloggailen siis Morrrilta. 

Blogiin pääset täältä!

Morrr on suomalainen start up. Yrityksen nettisivuilta löytyy paljon tietoa eläinomistajien arjen helpottamiseksi, useita blogeja ja tuotetietoa. Itse jatkan bloggaamista samaan tyylin, kuin ennen, postaukset käsittelevät jatkossakin meidän yhteistä arkea ja treenejä, sekä omia mietintöjä koiranomistajuudesta ja rescuekoirista. Ne vain löytyvät eri osoitteesta :-)

Kaikki aiemmat postaukset tulevat jatkossakin löytymään tästä osoitteesta, eli tänne voi aina palata jos vanhempia postauksia kaipaa.

Blogin sivua Facebookissa tykkäämällä voi meitä seurailla ja Instagramissa ollaan edelleen tietysti aktiivisia. Toivottavasti löydätte Morrrille meitä seurailemaan :-)

Paluu koirapuistoon

Luckyn koirapuistoura on ollut enemmän tai vähemmän vuoristorataa. Ensimmäisen vuoden ajan koirapuistot olivat sille kaupungin ainoita rentoja ulkoilupaikkoja ja se leikki kirjaimellisesti kaikkien koirien kanssa rotuun tai kokoon katsomatta. Ajan (ja varmasti myös iän) myötä Luckyn käytös toisten koirien seurassa kuitenkin muuttui; se ei enää ollutkaan pää kolmantena jalkana menossa jokaisen koirakaverin seuraan, vaan se alkoi viihtyä paremmin itsekseen ja yli-innokkaista puistoseuralaisista tuli kivan juoksuseuran sijaan pikemminkin häiritseviä. Isot koirat ovat alkanaat vähän jännittää, pennut ärsyttää ja liian paljon iholle tulevat saavat kuulla kunniansa. 

Aloin vähentämään koirapuistoilua huomatessani, että siitä alkoi tulla Luckylle enemmänkin stressin aihe, kuin vapauttavaa viihdykettä. Se meni kyllä puistoon mielellään, mutta ikäviä hampaiden kalisteluja toisten narttujen kanssa alkoi tulla useammin ja se selkeästi myös alkoi vahtia minua entistä enemmän. Uutelan suuressa koirapuistossa ollaan tämänkin vuoden aikana käyty melko tasaisin väliajoin, sielläkin tosin vain, kun paikalla ei ole liikaa koiria ja meno vaikuttaa rauhalliselta ja hyväntuuliselta. Pienempiä puistoja ollaan vältelty kokonaan. 

Ja pieni tauko näyttääkin tulleen tarpeeseen. Yhtenä iltana nimittäin pidemmän iltalenkin päätteeksi päätettiin vaihteen vuoksi pistäytyä Puotilan uudessa, siistissä koirapuistossa, mistä löytyy erilliset puolet pienille ja isoille koirille. Ajattelin, että koska Lucky kuitenkin lähes aina tulee hyvin toimeen pienten tai suhteellisen saman kokoisten koirien kanssa, lyhyt visiitti pienten puolella voisi olla sopivan pehmeä paluu koirapuistoelämään. Ja sitä se tosiaan näytti olevan; Lucky selkeästi nautti päästessään leikkimään koiraseurassa, eikä se liiemmin näyttänyt stressaavan tilannetta. Yllä kuvassa näkyvän valkoisen kaverin kanssa kemiat menivät yllättävän hyvin yhteen vaikka kyseessä olikin samanikäinen narttu. 

Tänään taas käytiin pitkän metsälenkin päätteeksi pyörähtämässä Uutelan puistossa. Lucky oli innoissaan ja käyttäytyi kaikin tavoin esimerkillisesti muiden koirien seurassa. Viestitti rauhallisesti tarvitessaan lisää tilaa, käyttäytyi itse ymmärtäväisesti toisten koirien ympärillä, oli yleisesti rauhallinen ja otti hienosti kontaktia pyydettäessä. Suurimmat edistysaskeleet tosin eivät kuitenkaan koskeneet koiria, vaan puistossa samaan aikaan oleskelleita lapsia. Löytyi lastenvaunua ja juoksevaa poikaa, mutta Lucky ei muutaman alkuhaukahduksen jälkeen ollut niistä millänsäkään! Aiemmin Luckyn kanssa ei voinut olla puistossa ollenkaan, jos paikalla oli lapsia, mutta lapsipelon kanssa ollaan selvästi edistytty pienen pienin askelin. Olen tuosta karvakorvasta niin hirmuylpeä! <3 

Koiran kanssa asioilla

Huh. Ensimmäinen työpäivä takana. On kyllä tosi mahtavaa palata jonkinlaiseen arkeen ja rutiineihin kaiken matkustelun ja lomailun jälkeen. Samalla tietysti pää huutaa väsymyksestä epätavallisen vilkkaan aivotoiminnan seurauksena, haha. Tänään töistä päästyäni minun oli kuitenkin hoidettava pari rästiin jäänyttä asiaa, mutta en millään raskinut jättää Luckya yhtään pidemmäksi aikaa yksin kotiin näin ensimmäisena työpäivänä. Niinpä nappasin koiran mukaani kauppakeskukseen pienelle seikkailulle. 

To-do-listalla oli hakea varattu kirja kirjastosta, noutaa postin pakettiautomaattiin tullut lähetys ja käydä Mustissa ja Mirrissä poimimassa mukaan vähän lisää herkkuja ja puruluita Luckylle. Lucky ei ollut pitkään aikaan ollut mukanani noin vilkkaassa paikassa, joten en oikein tiennyt millaista stressitasoa odottaa. Kuitenkin sain yllätyä erittäin positiivisesti. 

Aloitettiin (koirilta kielletystä...) Itiksen kirjastosta. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun vain kylmästi olen kantanut koiran sylissäni sisään kieltoja huomioimatta. Ymmärrän toki elintarvikelainsäädännöt ja muut yleiset paikat minne on selkeä syy kieltää pääsy koirilta, mutta Helsingissä on monta koiraystävällistä kirjastoa, enkä näe mitään järkevää syytä täysin kieltää koirien pääsy tähän yhteen. Esim varausta hakiessa ja kirjoja palauttaessa sisällä vain käydään pikaisesti, joten tuntuu ihan hullulta, etten voisi hoitaa asiaa koiran kanssa lenkkeillessä. Niinpä olen valinnut tämän toimintatavan ja no, hyvin on tähän asti toiminut :-D 

Kirjaston jälkeen suunnattiin itse kauppakeskukseen ja ihan upo uuteen Mustiin ja Mirriin, meidän ehdottomaan lempparieläintarvikeliikkeeseen. Mustissa ja Mirrissä on aina kunnolla tilaa liikkua hyllyjen välissä koirankin kanssa ja henkilökunnalla on ihan joka kerta kerrassaan ihana asenne kauppaan tulevia koiria kohtaan. Kassalla koiralle annetaan aina omistajan luvalla herkkuja ja olen todella arvostanut henkilökunnan ammattimaista suhtautumista hiukan arempaan koiraan. Tämä on oikeasti suurin syy, miksi useimmiten valitsen juuri kyseisen ketjun liikkeen, vaikka halvempiakin olisi tarjolla. Ja plussaa kyllä ketju saa myös kilohinnoitelluista luista ja tosi hyvästä valjastarjonnasta. Joo. Tämä ei siis ole mikään Mustin ja Mirrin ostama postaus, vaikka näin hirveäksi hypetykseksi meneekin :-D 

Kun mukana sitten vihdoin oli pakolliset dentastixit ja kokeiluun oli valittu naudan päänahkapalat, suunnattiin ostoskeskuksen läpi noutamaan pakettiautomaatissa odottelevaa pakettia. Lucky oli ihan joka tilanteessa aivan uskomaton mallishoppailija! Vaikka sitä toki jännittikin, oli stressi huomattavasti lievempää, kuin se on ennen ollut. Lapsetkin saivat kulkea ohi ilman sen pahempaa paniikkia ja jopa kassalla odottelu sujui rauhallisesti, vaikka takana jonottikin joukolla ihmisiä. Kyseiset tilanteet olivat Luckylle ennen ihan mahdottoman raskaita. 

Pakettien noutamisen jälkeen käveltiin vielä lenkki rauhallisemmissa maastoissa ja käytiin tyhjässä koirapuistossa leikkimässä ja treenaamassa. Olen kyllä ihan mahdottoman ylepä tuosta koirasta, kuka olisi vielä vuosi sitten uskonut, että asioita voi hoidella oikein sutjakkaasti Lucky seuranaan? On se vaan mahtava <3 

Ratkaisu parvekepaniikkiin

Lucky on aina vähän arastellut parvekkeita. Ei mitenkään ylitsepääsemättömän pahasti, kyllä se on aina sinne rohkaistuna tullut ja välillä jopa jäänyt hengailemaankin, mutta yleisesti ottaen se ei siellä liiemmin viihdy. Meillä parvekkeella ei myöskään ole lasitusta, eli sen käyttö kesäkuukausien ulkopuolella on melko vähäistä. Se lieneekin suurin syy siihen, että nyt kun ovet parvekkeelle on helteillä avattu, Lucky katselee avoinna olevaa parvekkeen ovea epäilevästi, säpsähtää ulkoa kuuluvia ihmisten ääniä ja selkeästi välttelee parvekkeelle menoa.

Olen yrittänyt itse käyttäytyä rohkaisevasti ja innostavasti parvekkeelle mennessäni, puhunut aina iloisella äänellä ja kehunut Luckya suureleisesti aina sen tullessa mukanani ulos. Kuitenkin on tuntunut, ettei Luckyn epäluulo ole helpottanut yhtään, ja että jo parvekkeen oven auki pitäminen aiheuttaa sille ylimääräistä stressiä. Meidän asunnossa kuitenkin on aina kesällä koko ajan hiostavan kuuma, joten se parveke ja avoin ovi kyllä on ihan ehdottomia myös meidän hyvinvoinnin kannalta. Plus että tuo meidän kymmenen neliön partsi kyllä on kesällä aika ihanaa luksusta, joten olisi ihan kiva, että Luckykin oppisi siitä nauttimaan stressaamisen sijaan.

No, tänään sitten perjantain koti-illan kunniaksi päätin, että nythän yritetään vähän tsempata tätä asiaa eteenpäin. Illalla pihalla oli rauhallista, eli partsitreenit oli hyvä laittaa käyntiin ilman hirveitä taustahäiriöitä. Tässä lyhyt videopätkä kuvailemaan, millaisten juttujen kautta alettiin hommiin.

Käytännössä siis ihan vain tehtiin hauskoja, Luckylle melko helppoja, temppuja siellä pelottavalla parvekkeella. Dogparkour (ai mikä? Kirjoitin postauksen aiheesta joskus vuosia sitten, edelleen ajankohtainen!) on ehdottomasti meidän avainjuttu uusia paikkoja ja tilanteita siedätettäessä. Se on Luckylle jo niin tuttu laji, että se usein itsenäisestikin tarjoaa tuolien ja pöytien (krhm) päälle hyppäämistä ja seiniä vasten seisomista. 

Uskoisiko, että videolla heiluva koira pelkää kyseistä parveketta? Treenihetki voitti selvästi epävarmuuden; oltiin ennen videon kuvaamista temppuiltu parvekkeella vain noin kymmenen minuuttia. Ja teho oli kyllä todellakin huomattavissa heti treenihetken jälkeen. Tällä hetkellä maataan sohvalla partsin ovi täysin auki ja ulkoa kuuluu kovan tuulen aiheuttamia outoja ääniä. Lucky on selkäesti jo vähemmän epäileväinen, kuin aiemmin. Uskon, että jos jatketaan samaa rataa vaikka lyhyesti joka ilta, Lucky hengailee jo parvekkeella mielellään parin viikon sisällä. Lupaan päivitellä, miten menee :-)