Viime keväänä taisteltiin Luckyn kanssa pitkään kynsienleikkuun kanssa. Loogisesti se ei koskaan ollut tottunut kynsienleikkuuseen, eikä luottamus ihmisiinkään ollut huipussaan. Ei siis ihme, että se huusi, sätki ja vinkui hullun lailla joka kerta, kun sitä yritti pitää aloillaan sylissä sen hetken, että kynnet saisi napsittua lyhyemmiksi.
Loppujen lopuksi löydettiin kuitenkin onneksi tapa, jolla pakollinen toimenpide saatiin hoidettua. Kaikista tärkeimpinä osina oivallusta tosin taisi toimia oman asenteen muuttaminen ja voivottelun lopettaminen. Sen jälkeen olen leikannut Luckyn kynsiä suhteellisen säännöllisesti kerran kahdessa viikossa tai joskus vähän useammin. Joka kerta operaatio on sujunut helpommin, kuin edellisellä kerralla.
Nyt ollaan päästy tähän tilanteeseen. Pitkään olen aina ottanut koiran syliin makaamaan selälleen niin, että saan sen pidettyä paikallaan. Nyt Lucky istuu rauhassa itse paikallaan, kun leikkaan kaikki tassut putkeen. Palkkioksi saa pari namia joka tassun jälkeen. Ei huutoa, ei sätkimistä, ei kohtauksia. Kamalasta jutusta on tullut ihan neutraali arjen toimenpide.
Eikä se myöskään mene paniikkiin kynsisaksien näkemisestä, kuten edellinen koiramme, joka aina juoksi karkuun kun sakset kaivettiin kaapista :-D
Kynsioperaation jälkeen meno on rauhallisen puoleista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti