26 huhtikuuta 2015

Ei mikään tavallinen koira

Kiitos kommentoijalle, joka kyseli niin mielenkiintoisesta aiheesta, että ajattelin tehdä siitä ihan oman postauksensa. Nimittäin muiden ihmisten asenteesta rescuekoiraa kohtaan. 


Ennen Luckya, koko rescuekoiratoiminta on ollut itsellenikin täysin vierasta. Perheessäni ja lähipiirissäni täällä Suomessa koirat on aina ostettu kasvattajalta, niiden taustat on selvitetty huolellisesti ja rotuvalintoja on harkittu pitkään. En täällä Suomessa edelleenkään tunne ketään, jolla olisi uudelleensijoitettu tai adoptoitu koira. Toki  niitä puistoissa ja tapahtumissa tapaa paljonkin, mutta omassa lähipiirissäni niitä ei tule vastaan. 

Itseasiassa omassa lähipiirissäni koiria ylipäätänsä ei ole montaa. En ole se koiranomistaja, jonka kaikki ystävät myös ovat koiranomistajia. Päin vastoin, suurin osa ystävistäni ovat täysin tottumattomia koiriin, tai jopa pelkäävät niitä. Tämä asetelma on ajoittain aiheuttanut itselle jonkin verran päänvaivaa. 


Minulle tullessaan Lucky pelkäsi vieraita ihmisiä niin paljon, että se näki jokaisen tuntemattoman ihmisen, ikään tai sukupuoleen katsomatta, uhkana. Kun meille tuli vieraita, Lucky ei rauhoittunut haukkumiseltaan hetkeksikään. Se ei koskaan ole näyttänyt aggressiivia merkkejä, mutta esimerkiksi pelko lapsia kohtaan oli alussa niin paha, etten koskaan olisi uskaltanut ottaa sitä samaan tilaan lapsen kanssa.

Minulle on alusta asti ollut tärkeää ottaa niin Lucky, kuin muut ihmiset huomioon. En halua asettaa ystäviäni epämiellyttäviin tilanteisiin koiran kanssa, jos tiedän heidän olevan tottumattomia tai pelkäävän. Samalla en myöskään ole halunnut aiheuttaa Luckylle yhtäkään epämiellyttävää kokemusta ihmisistä. Tämän takia olen aina harkinnut kahteen kertaan, missä tilanteissa ja miten tutustuttaa koiraa lähipiiriini. Olen esimerkiksi valinnut viedä Luckyn hoitoon, kun veraita ihmisiä on luonani usempia ja olla ottamatta sitä mukaan kylään, jos olen uskonut sen olevan sille liian rankkaa.

Nykyään kaikki on helpompaa. Suurin osa ystävistäni ja lähipiiristäni on tavannut Luckyn ja Lucky on jo parin tapaamisen jälkeen kaikkien paras ystävä. Kerran Lucky on jopa ollut kotona, kun kymmenisen opiskelukaveria olivat paikalla, ja vaikka se olikin sille melko rankkaa, pärjäsi se loppupeleissä hyvin. Vielä paremmin pärjäsivät tosin opiskelukaverini.


Minut on siunattu erittäin hienolla ystävä- ja tuttavapiirillä. Jopa koirapelkoiset ovat antaneet Luckylle mahdollisuuden, näyttäneet ymmärrystä ja olleen kiinnostuneita Luckyn menneisyydestä. En itseasiassa itse koskaan ole kuullut negatiivista kommenttia valinnastani adoptoida rescuekoira, päinvastoin, useastikin ihmiset kommentoivat, kuinka hienon valinnan olen tehnyt ja kuinka rankkaa sen täytyy olla. Tosin uskon, että myös omalla asenteella ja käyttäytymisellä on merkitystä. Aina, kun joku on tavannut Luckyn ensimmäistä kertaa, olen heti kertonut, että se pelkää, että sitä ei tarvitse eikä edes kannata humioida ja että sen pitää saada ottaa kontaktia omaan tahtiinsa. Ihmiset ovat olleet todella ymmärtäväisiä ja juuri ne, jotka sitten antavat Luckyn olla rauhassa, eivätkä kiinnitä siihen mitään huomiota, ovatkin ensimmäisenä Luckyn kaverilistalla.

Omalla käyttäytymisellä voi myös vaikuttaa paljon muiden mielipiteisiin. Koska en halua, että kenenkään tarvitsee pelätä koiraani, pidän sen nykyään aina aluksi hihnassa kotona tai kylässä, kun paikalla on Luckylle vieraita ihmisiä. Näin koira on varmasti hallussa koko ajan, ja myös muut ihmiset kokevat tilanteen turvallisena. On myös tärkeää pitää huomio koirassa ja lukea sitä, ettei mitään ikävää tilannetta pääse sattumaan. Omalla toiminnallaan koiranomistajana voi mielestäni vaikuttaa paljon muiden ihmisten asenteeseen rescuekoiria kohtaan.

4 kommenttia: