Sunnuntai-ilta tarkoittaa meillä nykyään Rally-tokoilua. Rally-toko oli minulle ennestään ihan vieras laji ja tutustuinkin siihen ensimmäistä kertaa vasta Luckyn kanssa arkitottevaisuuskurssilla kesällä. Ohjaajamme suositteli sitä meille harrastukseksi nähdessään millä mielettömällä energialla ja innolla Lucky suoritti temppuja. Rally-tokon tarkoitus kun on nopeaan tahtiin tehdä erilaisia tehtäviä radan muodossa ja tärkeintä lajissa on koiran ja ihmisen välinen suhde, sekä yhteisen tekemisen into ja ilo.
Treenikertoja on nyt takana neljä ja laji alkaa pikkuhiljaa avautua. Niin minulle, kuin koirallekin. Alusta asti ollaan kummatkin tykätty ihan mielettömästi - Lucky menee ihan sekaisin onnesta jo astuessamme ulos autosta treenipaikan pihalla! Tykkään itse siitä, että laji on vauhdikasta, vähän kuin tokon ja agilityn sekoitusta, että liikkeiden täydellisyyttä tärkeämpää on tsemppaava asenne ja että lajin liikkeistä on hyötyä ihan kaikissa arjen tilanteissa. Seuraamista, kontaktia, paikallaan oloa.
Nyt käydään siis alkeiskurssi, jonka jälkeen on ehdottomasti tarkoitus jatkaa jatkokurssille. Jokaviikkoiset treenihetket ovat niin hauskaa yhdessäoloa, kuin samalla myös erittäin hyvää ympäristötreeniä ja sosialistamista Luckylle. Treeneissä tosin Luckysta ei millään tavalla huomaa, että kyseessä olisi arasteleva rescuekoira. Se on niin ehdollistunut siihen, että treeneissä on ihanaa, että täysin vieraat ihmisetkin ovat siellä kivoja :-D Lucky on kaikin tavoin ihan unelma treenikaveri ja siitä saa kyllä joka kerta olla ylpeä. Katsotaan, josko vielä joku päivä päästäisiin ihan kisoihinkin asti!
Kiva lukea sun rescue-koirasta, omani on kyllä ihan eri maata :D
VastaaPoistaTein postauksen mun Donna-koirasta, joka on Virosta tuotu Suomeen; teksti löytyy täältä:
https://ireachforthestars.wordpress.com/2015/01/28/rekusta-rakkaaksi/
Jatkan innolla teidän koulutuksen tuloksien seuraamista!