Mainio maanantai

Tällä tulevalla journalistilla alkoi tänään viiden viikon harjoittelujakso. Tuotamme koulusta käsin omaa radiota, lehteä ja nettiuutisia, eli toisin sanoen edessä on monta mielenkiintoista ja varmaan suhteellisen rankkaa viikkoa. Ensimmäinen päivä kuitenkin oli oikein kiva aloitus ja mielenkiinnolla odotan, millaisia työtehtäviä saan huomenna! 

Harvinaisen mukava maanantai jatkui myös kotiin päästyäni. Keli oli tänään mitä kamalin, märkää kaikkialla ja räntää lappasi taivaalta ihan loputtomasti. Niitä harvoja päiviä, kun koiran omistaminen ei tunnu kovin juhlalliselta. Mutta koska lenkille vain on lähdettävä, sinne me myös mentiin. Ajattelin huonon sään takia tekeväni lyhyemmän kierroksen, mutta mitä vielä - loppupeleissä riehuttiin pihalla yli tunti! 

Lucky on viimeviikkoina muuttunut ihan toiseksi koiraksi lenkeillä. Se on tapahtunut aika yhtäkkiä, niin odottamattomasti, etten itsekään oikein ole hahmottanut, kuinka suuri muutos on. Kodin ulkopuoleista elämää arastelevasta Luckysta on tullut pentumainen riehuja, joka kirmaa iloisena niin metsissä, kuin katukäytävillä. Kun sen kehityksen näkee omassa hännänheiluttajassaan, tunne on aika sanoinkuvaamaton. Oma onnellinen koira. Treenailtiin myös dogparkouria, riehuttiin märässä lumessa ja päädyttiin koirapuistoon monen koirakaverin seuraksi. Sielläkin Lucky näytti tänään pelkästään parhaimmat puolensa, sai ujon nuoren ranskanbulldoggineidon leikkimään ja oli kaikin puolin esimerkillinen puistoilija. 

Välillä tällaisen stressaajan ja hermoilijan on hyvä pysähtyä muistelemaan, kuinka paljon kuukausien saatossa on saatu aikaan. Välillä on hyvä muistella, miten puoli vuotta sitten Lucky loikki paniikissa puskiin, kun tiellä tuli vastaan mikään elävä olento. Joskus on tärkeää palata muistelemaan kaikkia voittamiamme haasteita, epätoivon hetkiä ja elämää silloin ja nyt. Koska tällä hetkellä vieressäni makaa ihana oma kotikoira, jonka kanssa yhteiselo on juuri sopivan mutkattoman haasteellista.