Kynsien leikkaamisen haaste

Meillä koettiin heti näin tiistaiaamusta voittajafiiliksiä. Nimittäin meilläpä leikattiin kynsiä!

Luckyn tullessa minulle sain neidin kynnet leikattua muutamaan otteeseen ongelmitta. Lucky ei arastele kosketusta mitenkään - jalkoja saa räpeltää, hampaita tutkia ja korvia sörkkiä ihan mielin määrin. Toisella leikkauskerralla leikkasin kuitenkin muutamasta kynnestä hitusen liian ison palan ja hipaisin ydintä kevyesti, ihan vain sen verran, että pienen pieni veripisara näkyi pinnassa ja koira värähti leikatessani. Niinpä seuraavalla kerralla ottaessani sakset käteeen ja koiran leikkausasentoon, ei siitä yhteistyöhaluisesta hurtasta näkynyt jälkeäkään. Yritettiin äitini avustuksella pitää koiraa paikoillaan tuloksetta ja lopulta luovuttiin yrityksestä.

Ajattelin vastaehdollistaa Luckyn kynsienleikkuuseen. Sakset olivat esillä ruokakupin vieressä syödessä ja nameja satoi saksien lähettyvillä. Totuttelu kuitenkin jäi siihen ja huomasin vain itse stressaantuvani edes ajatellessani kynsien leikkuuta. Meni kuukausi ja toinenkin, kynnet pitenivät ja askel ottaa sakset käyttöön suureni huimasti.

Tänään kuitenkin päätin muuttaa omaa asennettani. Säälivä, voi-voi-rescuekoiraparka-asenteeni ei kynsiä lyhentäisi, ja toisasiahan on, että kynsien leikkuu ei ole koiran kidutusta, vaan pakollinen toimenpide, joka on tehtävä, halusimme sitä tai emme. Päätin, että nythän ne leikataan. Ja niinhän ne sitten leikattiinkin. Otin namipussin ja sakset käteen ja koiran kainaloon lattialle. Hirveä pyristely ja kiljunta alkoi välittömästi, mutta tällä kertaa en antanut periksi, vaan murahdin potilaalle kylmän päättäväisesti. Ja se toimi. Luckyn ilme olisi kyllä ollut ikuistamisen arvoinen! Se katsoi hämmästyneenä minuun ja antoi leikata kaikki kynnet mukisematta. Ei pyristelyä, ei kiljumista, ei saksien näykkimistä. Jokaisen jalan jälkeen sai namin ja lopuksi pari ekstraa. Sitten jatkettiin elämää kuten ennenkin.

Tärkeintä koiran kynsien leikkaamisessa uskon siis olevan leikkaajan oma asenne. Kun itse en enää ollut epävarma, koirakin rauhoittui. Toki, jos kyseessä on pahemman puoleinen toimenpidepelko, mitä varsinkin rescuepuolella välillä näkee, asia on toinen, mutta normaalitapaukset kyllä uskon hoituvan päättäväisyydellä ja varman määrätietoisella asenteella.