Yleisesti ottaen meillä menee tällä hetkellä oikein mallikkaasti. Yhteiset sävelet ja rutiinit alkavat löytyä ja arki on ihan huomaamatta helpottunut hurjasti. Lievien yksinolo-ongelmien kanssa ollaan vähän tehty töitä, mutta ongelmana olleet ulvomiset on nyt jo niin lyhyitä, ja sijoittuu aina vain 30-60min välille, etten niistä hurjemmin viitsi stressiä ottaa. Mistään ahdistuksesta ei kuitenkaan ole kyse ja videoinnin perusteella Lucky on muuten tosi rauhallinen pitkinäkin yksinoloaikoina. Eiköhän se tästä pikku hiljaa.
Muuten ollaan matkusteltu paljon bussilla ja metrolla eri paikkoihin, tavattu uusia ihmisiä ja erilaisia tilanteita. Rohkaistuminen on viimeaikoina ollut tosi nopeatempoista ja ihan itsekin hämmästyin yksi päivä tajutessani, että sellaisia paniikki-äkkiä-karkuun-minne-vaan-tilanteita, jotka alussa olivat arkipäivää, ei enää tule normaaliarjessa vastaan ollenkaan. Ihan myös meinasi itku tulla kun Lucky ekaa kertaa turvasi minuun pelottavan paikan tullen. Se tunne, kun koira ei ruuhkaisella bussipysäkillä enää yritäkään pakoon vaan tarrautuu kiinni jalkoihini on jotain ihanaa.
Prinsessa ja herne
Bussimatkustamisen maisteri
Koirapuistoilua
<3
Ja nyt voi vihdoin harrastaa sitä auringonpalvontaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti