16 kesäkuuta 2018

Miksi suomalainen koira on arvokkaampi autettava, kuin ulkomaalainen?

Taas mennään. Tuntuu, että rescuekoirat lyttääviä artikkeleita nousee tällä hetkellä eetteriin, kuin sieniä sateellaa. Varsinkin Yle tuntuu lähes hullaantuneen aiheesta, niin tiuhaan tuontieläimiä ja niiden haittapuolia tällä hetkellä käsitellään kyseisen valtakunnallisen median kanavissa. Tuoreimpana tulokkaana tämän aamun artikkeli siitä, miten suomalaiset kodittomat eivät löydä koteja rescuekoirien tuonnin takia. En linkkaa artikkelia tänne, koska en halua tukea mediatalojen statistiikkaa jakamalla selvästi toimittajien omien ennakkoluulojen värittämiä juttuja eteenpäin. Artikkeli löytynee Ylen nettisivuilta, jos siihen lähemmin haluaa tutustua.

Olen itse toimittaja ja töissä samaisessa mediatalossa. Kuitenkin, tai ehkä juuri siksi, rescuekoirien mediamyllytys tuntuu erityisen rumalta. Tiedän, miten asioista kuuluisi kirjoittaa, eikä medioiden nykyinen kirjoitustyyli todellakaan kohtaa oman journalistisen etiikan kanssa. Useimmissa artikkeleissa, kuten myös tämänpäiväisessä, kun aihetta ei todellakaan käsitellä objektiivisesti, vaan ennakkoluuloja ennakkoluulojen perään levitellään ympäriinsä muka faktana. 

Koditon koira ansaitsee kodin, oli sen alkuperämaa mikä tahansa. 

Kun itse vuonna 2014 otin rescuekoiran, en tiennyt mitään ennakkoluuloista tai siitä vihasta, joka joissain ihmisissä myöhemmin heräisi mainitessani sanan rescuekoira. En tajunnut tekeväni valintaa, joka määrittelisi minut myöhemmin "ajattelemattomaksi" tai "Suomen koirien elämän vaarantavaksi" koiranomistajaksi. Otin rescuekoiran, koska se tuntui eettisesti oikealta. Kodin antaminen kodittomalle tuntui oikealta, koska koiran rodulla ei ollut minulle merkitystä. Espanjassa asuessani selailin Aurinkorannikolla toimivien eläinsuojelujärjestöjen sivuja ja etsin niistä ne kaikista luotettavimmilta vaikuttavat tahot. Millään muulla ei ollut minulle väliä, koska onhan koira aivan yhtä koditon ja avun tarpeessa, oli se sitten minkä maalainen tahansa. 

"Mutta onhan yhteiskunnassamme jotain pahasti pielessä, jos välittämisemme rajoittuu Suomen rajojen sisäpuolelle, eikä maailman muilla kolkilla ole mitään väliä"

Suomen ja ulkomaiden kodittomien koirien jatkuva vastakkainasettelu mediassa on yksi itseäni kaikista eniten häiritsevä asia. Miksi suomalainen koira olisi arvokkaampi autettava, kuin ulkomaalainen? Miksi suomalaisen koiran adoptoiminen on automaattisesti parempi teko, kuin ulkomaalaisen? Ymmärrän, että tautiasiat pelottavat monia ja siis oikeasti, hyvä niin. Vastuullisuus on, riippumatta koiran alkuperämaasta, kaikessa se a ja o. Mutta onhan yhteiskunnassamme jotain pahasti pielessä, jos välittämisemme rajoittuu Suomen rajojen sisäpuolelle, eikä maailman muilla kolkilla ole mitään väliä.

Suurin ongelma lähes kaiken suomalaisen median raportoinnissa on, että se edelleen kuvaa rescueihmiset stereotyyppisinä katukoiria säälistä mukanaan Suomeen rahtaavina pelastajina. Yle vahvistaakin sopivasti tämän väittämän todeksi aloittamalla tämänpäiväisen artikkelinsa lauseilla: "Koiraihmisen voi olla vaikeaa vastustaa rapsutettavan näköistä katukoirarukkaa, joka on pelastettu koirataloon esimerkiksi Espanjan tai Kreikan kuumilta kaduilta. Harkinta olisi kuitenkin paikallaan". Selvästi jutun kirjoittaneella toimittajalla ei ole hajuakaan siitä, mitä vastuullinen rescuetoiminta tarkoittaa. 

"Väitän, että vastuullinen rescuetoiminta ei ole suurempi riski suomalaisten koirien terveydelle, kuin lomareissulta Espanjasta omistajien mukana palaava Mustikaan"

Väitän, että vastuullinen rescuetoiminta ei ole suurempi riski suomalaisten koirien terveydelle, kuin lomareissulta Espanjasta omistajien mukana palaava Mustikaan. Tai kasvattajalta Saksasta ostettu terrierinpentu. Väitän, että riski saattaa olla jopa pienempi, koska vastuulliset rescueyhdistykset todellakin haluavat vaalia rescuekoirien mainetta. Vastuullisessa rescueyhdistyksessä asiat tehdään varman päälle, koska mitään turhia riskejä ei haluta ottaa. Tätä monet eivät vaikuta ymmärtävän lainkaan, vaan vastuullisimmatkin rescueyhdistykset heivataan empimättä samaan kasaan pentutehtailun ja laittoman maahantuonnin kanssa. 

Esimerkiksi Rescueyhdistys Kulkurit on yhdessä monen muun suomalaisen rescueyhdistyksen kanssa sopinut vastuullisen rescuetoiminnan standardeista, Responsible Rescue-yhteistyön merkeissä. Voit lukea siitä lisää Kulkurien sivuilta.

Auttamista ei voi koskaan olla liikaa. Jokainen, joka valitsee kodittoman eläimen tuotetun pennun sijaan, on omalla tavallaan mukana auttamassa maailmanlaajuisen ongelman ratkaisemisessa. Eläimen alkuperämaalla ei ole mitään väliä, kunhan käytännön asiat hoidetaan vastuullisesti ja adoptio aina perustuu säälin sijasta harkittuun, järjellä tehtyyn valintaan. 

29 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! On sääli että media velloo rescueita vääristellen. Vastuullinenkin rescuetoiminta joutuu silmätikuksi joidenkin epäonnistuneiden tapausten vuoksi. Yhdistyksiä tai ihmisiä nimeämättä, epäluotettavia ja vastuuttomia mahtuu joukkoon. Eikä keskiössä ole mitenkään koira tai koiran hyvinvointi. Mutta mätiä omenia mahtuu aina joka porukkaan, eikä saisi yleistää. Ei ole pitkä aika kun Yle julkaisi kirjoutuksia pentutehtailusta väittäen, että kaikki sekarotuiset ovat pentutehtailen tuotoksia.

    Jokainen elinkelpoinen laillisesti maahantuotu koira ansaitsee kodin, oli alkuperä mikä vain :) Mutta huomion soisi myös Suomen kodittomille, kriittisesti suhtautuen siihenkin.

    Hyvää kesää teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! :-)

      Itseäni häiritsee tässä kovasti myös juuri tuo, että suomalaiset kodittomat koirat tottakai ansaitsevat huomiota mediassa myös. Ja tulkitsen, että tämä juttu alunperin on halunnut käsitellä juuri sitä ongelmaa, mutta sittne toimittaja jostain syystä kuitenkin on halunnut nostaa esiin vastakkainasettelun rescueidein kanssa. Joka on niin totaalisen turhaa :-(

      Poista
    2. Kun meillä harkittiin koiran hankkimista,ensin katsotttiin rotukoiria joiden hinnat oli ihan kamalia! sitten todettiin ettei tarvi olla rotukoira kun näyttlyihin ei kuitenkaan mennä! Katsottii suomesta, oli vain isoja koiria. Kaverin koira oli Espanjasta ja EKK kautta meille tuli Tigre! Maailman ihanin koira. <3 <3 <3 Paras koira mitä minulla on koskaan ollut!

      Poista
    3. Voi ihanaa, kiitos kommentistasi! <3 Espanjalaiset on kyllä parhaita!

      Poista
  2. Näihin artikkeleihin liittyvissä keskusteluissa usein tai siis aina joku kommentoi sitä miksi koiria ei auteta paikanpäällä. Kertoo paljon siitä miten vähän kommentoijat toimittajien lisäksi ovat perillä asiasta. Ja vielä kun tätä avustustyötä tehdään vapaaehtoisvoimin niin tuntuu epäreilulta heitä kohtaan jotka varmasti tietävät ongelman laajuuden ja joutuvat kohtaamaan sen todellisuuden ettei kaikkia koiria voi auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se. Kestävässä eläinsuojelutyössä se paikan päällä tehtävä sterilointi- ja valistustyö on tottakai kaikkein tärkeintä, mutta kun koiran adoptoimisessa ei kuitenkaan ole kyse maailman pelastamisesta vaan siitä yksinkertaisesta halusta antaa koti kodittomalle.

      Poista
  3. mä oon ite maaliskuun alusta toiminut kotihoitsjana siitä kirjottelen blogissa kotihoitaja.blogi.net ja oon sot nyt miettiny tosussn on yhtenään et onko kyse siitä että ite vsan kiinnittää näihin juttuihin huomioita vai onko näitä todellaki enemmän. Ja just toi et komnentti pitää aittaa paikan päällä sitähän tehdään kuitenki koko ajan kertoo niin ihmiste tietämättömyydestä. Mä kyl katselin myös kotai seyn sijaislotihommaa mut niissä olis tullu ni isot kustannukset mitkä ois pitöny itse kustantaa joten sit pääduin rescue koirien kotihoitajaksi ja en kadu hetkeäkään antas paljo enemmän mitä psasin odottakasn ja myös kadvattanut mun itseluottamusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan näköisiä tyyppejä siellä teillä hoidossa :-)

      Kestävässä eläinsuojelutyössä se paikan päällä tehtävä sterilointi- ja valistustyö on titty tärkeintä, mutta kun se ei nyt sinänsä liity mitenkään haluun antaa koti kodittomalle. Kaksi ihan eri asiaa.

      Tsemppiä kotihoitajuuteen, teet todella tärkeää työtä! <3

      Poista
  4. Lämmin kiitos asiallisesta kirjoituksestasi. Mukava kuulla,toimittajaa,jonka ammattietiikka toimii. Terveisin viiden rescuekoiran ja yhden suomirescuekissan ja onnellinen palvelija rescuekoirien kotihoitaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Ja kaikkea hyvää laumallesi, kuulostaa todella upealta :-)

      Poista
  5. Ihan vaan siksi että on järjetöntä kasvattaa hiilijalanjälkeä lennättämällä tänne koiria muualta kun kodittomia löytyy ihan Suomestakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tarkoitatko ihan oikeasti, että rescuekoirille erikseen järjetetään charterlentoja? Minun tietojeni mukaan reittikoneet lentävät joka tapauksessa, onhan niissä myös lomailijoiden koiria.

      Poista
    2. Koirat tosiaan lentävät matkatavarana lennoilla, jotka joka tapauksessa olisi lennetty, eli sinänsä argumentti hiilijalanjäljestä ei oikein toimi.

      Ja tosiaan, moni rescuekoiraan päätynyt on ensin yrittänyt löytää koiraa täältä Suomesta, mutta eivät ole löytäneet sopivaa. Uskon, että useimmalle rescuekoiran adoptoineelle ei ole mitään väliä mistä se koditon koira tulee, vaan se koti annetaan sille koiralle, joka tuntuu sopivimmalta – oli se sitten suomalainen, venäläinen tai espanjalainen.

      Poista
  6. Se kone lentää tänne jokatapauksessa oli sitten rahtitilassa koira tai ei ei kasvata rescuet hiilijalanjälkeä ei ole mitään rahtikoneita rescueia tuomassa tänne

    VastaaPoista
  7. Jos koneella on enemmän lastia se kuluttaa enemmän polttoainetta. Samalla logiikalla yksittäisen ihmisen matkakaan ei kasvata hiilijalanjälkeä, koska se kone lentää sinne kuitenkin.. Ehkä tässä rescuekeskustelussa ärsyttää se, että ollaan niin pyyteettömästi tekemässä hyvää. Vaikka monille on vain helpompaa valita netin sivustoilta söpö ja halpa koira. Suomessa tarjolla olevat kodittomat eivät ole useinkaan pieniä ja söpöjä, vaan isoja koiria, joiden kanssa joutuu oikeasti tekemään paljon töitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rescuekoiria on kaikenkokoisia, -rotuisia ja -näköisiä, ei vain pieniä ja söpöjä. Rescuekoiran adoptoimista kyllä yleensä harkitaan hyvin tarkkaan, ja se söpöys saattaa olla kaukana koirasta, joka on kärsinyt elämänsä aikana pahoinpiteleviä perheitä, nälkää, kipua ja niiltä on saattanut ihminen huvikseen puhkaista silmän tai hakata raajan irti. Jospa vaikka perehtyisit oikeasti aiheeseen, etkä jauha sontaa.

      Poista
    2. Ihmisillä tosin on valinta olla lentämättä, jolloin lentojen määriä vähennettäisiin ja hiilijalanjälki sitä mukaan pienenisi. Mutta se on sitten eri keskustelu.

      Ja tota noin, nyt on kyllä pakko kommentoida, että rescuekoiran ottaminen ei kyllä millään tapaa ole "pienen ja söpön ja halvan koiran valitsemista netistä" vaan siihen kuuluu pitkä haastatteluprosessi ja kustannuksetkin hipovat yleensä noin 600 euroa. Vastuulliselle yhdistykselle koirasta tulee sen verran paljon kuluja testien, rokotusten ja terveystarkistusten vuoksi, että hintaa kertyy samalla sitten luonnollisesti koirallekin. Ja hyvä niin.

      Minua kiinnostaa myös, miksi hyvän tekeminen ärsyttää? Miksi koetaan tarvetta mollata ihmisiä, joiden valinta perustuu vilpittömään haluun antaa koti kodittomalle, vaikka se saattaisi tarkoittaa paljon kuluvaa rahaa ja aikaa koulutukseen ja pelkojen siedätykseen?

      Poista
    3. "Minua kiinnostaa myös, miksi hyvän tekeminen ärsyttää? Miksi koetaan tarvetta mollata ihmisiä, joiden valinta perustuu vilpittömään haluun antaa koti kodittomalle, vaikka se saattaisi tarkoittaa paljon kuluvaa rahaa ja aikaa koulutukseen ja pelkojen siedätykseen?"

      Itse sivusta katsonut yhden rescue-koira yhdistyksen toimintaa ja keulahahmona mukana olevista toinen ei todellakaan tee sitä vilpittömästi vaan "mä oon hyvä ihminen" hakuisuutta muiden silmissä.

      Ja ikävä kyllä usein rescue-koiran ottajat ovat juuri stereotypiaan kuuluvia mä haluun auttaa söpöä koiraa eikä ole mitää hajua koiran kasvattamisesta sun muuta, ja uskaltaisin väittää että suurimmalla osalla rescue-koirilla on traumoja, joten ne ei sovi ihan kelle tahansa.
      Ja usein tuntuu/vaikuttaa/näyttää siltä että toiminassa mukana olevilla sekä sijais-/väliaikaiskodeilla ei oo mitää hajuakaan koiran kouluttamisesta/kasvattamisesta.

      Poista
    4. Aina löytyy poikkeus sääntöön, yhden henkilön vilpillinen toiminta ei kuitenkaan taa kaikista rescuen ottajista huomionhakuisia.

      Ohho, aika vahvoja tuntemuksia. Hassua, etten itse ole huomannut kyseistä trendiä vaikka ympärillä häärii monen monta rescuen omistajaa. Päin vastoin, omassa lähipiirissä ainakin rescuen ottajat ovat olleet erittäin sitoutuneita koiran kouluttamiseen, valmistautuneita siedättämään pelkoja ja totuttamaan sitä kotikoiran elämään. Ja varsinkin oppimaan uutta koiran kouluttamisesta.

      Poista
    5. Anonyymi taitaa hengailla sellaisen pintaliitäjäporukan kanssa, että sen vuoksi on saanut myös rescuetoiminnasta huonoja kokemuksia. Itse tunnen monen monta rescuekoiran onnellista ja rakastavaa ihmistä, ja itsekin kuulun niihin, samoin äitini. Tottakai koira voi olla pelokas, sillä saattaa olla erityistarpeita jne. Yli 30 vuoden koirailukokemuksen perusteella itse koen, että rescuen ottaneet ovat valmiita todella näkemään vaivaa adoptoimansa eläimen hyvinvointiin.

      Poista
  8. Kiitos, että otit julkisesti kantaa tähän asiaan. Näitä asioita rescuemyönteiset on yrittäneet toitottaa kohta kahden vuosikymmenen ajan, mutta asialla on enemmän painoarvoa, kun ylen toimittaja niin sanoo. - Toivottavasti et joudu työpaikallasi vaikeuksiin blogikirjoituksesi takia. Ylessä ei kai hirveesti kaivata eriäviä mielipiteitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista, täytyyhän sitä suunsa pystyä tällaisista asioista avaamaan :-)

      Poista
  9. Kiitos asiallisesta jutusta, jossa onnistuit pukemaan sanoiksi sen, mikä minuakin tässä kirjottelussa on painanut. Saamasi kommentit ovat vähintään jänniä - yleensä ulkomaisten rescue-koirien ottajia syytetään siitä, että otetaan vaikeasti koulutettava, käytöshäiriöinen ja tautinen*ä hirviö miettimättä, mutta nyt on juttu käännetty ihan katolleen; ulkomaiset rescuet ovatkin "liian helppoja". Ai että, kaikkia ei vaan voi miellyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne <3

      Hei joo äläpä, mäkin täällä olen kattonut juttuja ihan silmät pyöreinä että mitä häh. Aina on joku pielessä vaikka ei oliskaan mitään logiikkaa :-D

      Poista
  10. Kiitos ihanasta ja ammattimaisesta kirjoituksestasi! Olen niin iloinen, että joku ottaa kantaa tähän tärkeään asiaan eettisesti pelkän "Älä ole aasi, vaan suosi suomalaista"-propagandan sijaan.

    Juhannusterveisin,

    Ison ja aktiivisen sekarotuisen Vironeidin onnellinen omistaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos vielä ihanasta kommentistasi, lämmi mieltä <3

      Poista