DIY: Superhelpot koiran treeniherkut

Meillä on useimmiten Luckyn treeneissä käytössä ihan vain kuivanappulat, johtuen osittain superahneesta koirasta, osittain taas superlaiskasta omistajasta. Lucky palkkautuu lähes mistä tahansa syötävästä, joten kalliiden herkkujen ostaminen on tuntunut turhalta. Kun jollekin superherkulle taas oikeasti on ollut tarvetta (esim häiriötreeneissä, vastaehdollistaessa, kynsiä leikatessa) olen käyttänyt juustoa, kinkkua tai muuta epäterveellistä, ihmisille tarkoitettua lihavalmistetta.

Pari viikkoa sitten minua kuitenkin pisti joku itselle tuntematon inspiraatiohyttynen ja päätin kokeilla tehdä treeniherkkuja itse. Kriteereinä oli, että herkuilla olisi suhteellisen matala rasvaprosentti, niitä olisi helppo tehdä ja hinta ei pistäisi huimaamaan. Vaatimuksia siis oli aika lailla :-D Pienen googlailun tuloksena löysin kuitenkin pari helppoa reseptiä ja päätin luonnollisesti kokeilla niistä helpointa ja halvinta, eli tätä: 

Superhelpot koiran jauhelihaherkut

Tarvitset

400 grammaa jauhelihaa 

3 kananmunaa

uunin

pellin

leivinpaperia

sakset

sekoitusvälineen

rasian tai pakastuspusseja
karvaisen apukokin, joka esipesee välineet :-D

1. Aloita vääntämällä uuni 225 asteeseen. 

2. Avaa jauheliharasia ja vetäise lihan alta löytyvä muovisuojus pois (opin itse kantapään kautta, että tämä helpottaa homma paljon :-D).

3. Riko kaikki kolme kananmunaa jauhelihan joukkoon.

4. Seuraavaksi sekoitetaan. Paljon. Mitä tasaisemmin jauheliha ja kananmunat on sekoitettu keskenään, sen parempia herkuista tulee. Itse sekoitin selkeästi ekalla tekokerralla liian huonosti ja (kutsen alemmista kuvista näkyy) uunista tultuaan herkkulevy oli todella epätasainen ja osassa oli melkein pelkkää kananmunaa. Tämä vaikeuttaa levyn leikkaamista. Kun tein näitä samoja herkkuja toisen kerran, onnistuin selkeästi sekoittamaan paremmin ja lopputulos oli kivanctasainen.

5. Kun seos on tasaista, eikä limaisia kananmunaosioita enää tule vastaan lihan seassa, on aika levittää seos pellille leivinpaperin päälle. Saadakseni mahdollisimman ohuen ja tasaisen lopputuloksen otin itse tähän apuun ison paistolastan, joka toimi tosi hyvin tasoitteluun.

6. Paista seosta 225 asteisessa uunissa keskitasolla noin 20-30 minuttia.

7. Ota herkkulätty ulos uunista, anna jäähtyä hetken ja aloita paloittelu. Tämä hoituu ehdottomasti helpoiten saksilla. Kokeilin ensin itse leikata veitsellä, mutta se oli hidasta ja sottaista hommaa, saksilla työ kävi tosi paljon helpommin. Eli kannattaa leikata lätystä pitkiä siivuja ja paloitella ne itselle sopivan pieniksi osioiksi.

8. Kun koko lätty on leikattu, kaada namit takaisin pellille. Levittele tasaisesti.

9. Laita ne uudestaan uuniin, nyt 100 asteeseen. Kuivata nameja uunissa 20-30 minuttia, ei ole niin tarkkaa. Kuivatus tekee niistä vähän kiinteämpiä ja vähemmän murenevia, eli niitä on mukavampi käsitellä ja kuljettaa taskuissa tai treenipusseissa.

10. Tadaa! Superhelpot treeiherkut ovat valmiita! Helppoa, nopeaa, halpaa – ja koemaistajallekin maistui erittäin hyvin. 

Yhdestä tällaisesta satsista tulee iso muovikipollinen nameja ja meillä ne ovat kuluneet noin viikossa. Yhden satsin hinta on nauta-sika jauhelihalla hurjan parin euron luokkaa, eli kyseessä on todellakin todellinen budjettiherkku! 

Lucky ainakin tykkää näistä nameista superpaljon ja vaikka olen niin vahvasti ajatellut, että Lucky palkkautuu lähes mistä vain ja että erillisten namien hommaaminen on ihan turhaa, täytyy kyllä sanoa, että näiden kanssa meno on ollu aika erilaista, kuin kuivanappuloiden.

Rally-tokotreeneissä Luckyn huomio on pysynyt minussa todella hyvin, koirauimalassa eteneminen on ollut nopeaa ja ulkona Lucky on ottanut vielä paremmin kontaktia, kuin ennen, ja tekee sitä nyt myös oma-aloitteisesti. Tykkään itse myös siitä, että namit ovat sopivan pieniä ja kuitenkin melko pehmeitä, eli niiden syöminen onnistuu koiralta nopeasti kovassakin vauhdissa.

Näistä tuli ehdottomasti meidän luottonameja!

Uimakoulussa osa 2: yhtä askelta lähempänä

Noniin! Nyt olisi aika vihdoin aika avata vähän meidän toista uimakoulukertaa. Viime keskiviikkona palattiin siis Sportti Hurtan uima-altaalle totuttelemaan pulppuavan veden äärellä hengailemiseen. Tällä kertaa ihan vain itseksemme, ilman uima-ohjaajaa.

Ensimmäisellä kerralla pääsimme niin pitkälle, että Lucky jo uskalsi laittaa toisen etutassun altaaseen vievälle portaalle, mutta kestoa portaalla seisomiseen ei vielä silloin saatu. Toisen kerran tavoitteena olikin portaalle kaikilla neljällä jalalla seisomaan pääseminen ja siinä hetken rauhassa pysyminen.

Lucky muisti homman nimen nopeasti. Vaikka altaalle tullessamme veden pulputus taas selkeästi jännitti, kesti meillä huomattavasti vähemmän aikaa päästä edellisellä kerralla saavutettuun tilanteeseen. Otin tällä kertaa myös naksuttimen käyttöön, eli naksuttelin ensin aina, kun Lucky laittoi tassun portaalle ja sen jälkeen palkkasin.

Naksutinkoulutus on Luckylle tuttua hommaa ja pystyinkin lähteä vaikeuttamaan askellusta melko nopeasti. Hetken päästä naksuun ja palkkaan vaadittiin kaki tassua portaalla, sen sujuessa kolme. Lopulta naksautukseen piti uskaltautua seisomaan portaalla kaikkien neljän tassun varassa.

Ja kyllä, neljän tassun tavoitteeseen päästiin! Lucky jopa lopussa uskalsi seistä rappusella ihan hyvän aikaa, eikä oikeastaan enää vaikuttanut jännittävän niin paljon pulputustakaan. En usko ollenkaan mahdottomaksi, että me seuraavalla kerralla jo saattaisimme päästä veteen kahlaamaan asti!

Uintivuoro on siis 30 minuutin pituinen ja se onkin aika maksimi, jonka Lucky jaksaa altaalla treenata. Jännittävä ympäristö verottaa osan koiran jaksamisesta ja pelkojen voittaminen on luonnollisesti rankkaa hommaa. Ei sii ihme, että Luckyn keskittymiskyky lopputunnista alkoi olla jo aika heikkoa ja se alkoi selkeästi olla todella väsynyt. Ensi kerralla yritän tasoittaa treenejä vähän pitämällä useammin taukoja, jolloin vain kävellään allasta ympäri ja haistellaan.

Meillä on seuraava uintivuoro jo huomenna ja tunnin tavoitteeksi olen laitannut veteen astumisen. En ole ihan varma, onko se todella vielä realistinen tavoite, mutta koska Lucky kuitenkin jo vaikutti olevan rappusella sen verran rennosti, uskon, että se ehkä jopa saattaisi pystyä siihen. Joka tapauksessa olisi mahtavaa, että se ainakin uskaltaisi seistä portaalla rennosti ja ei enää jännittäisi veden ääniä ja liikettä.

Alla olevasta kuvasta näette tämän uintikerran lopputuloksen! 

Viisi vuotta kotona.

1. maaliskuuta 2014. Fuengirola, Espanja. Olin juuri kantanut paniikissa olevan 12-kiloisen koiran koko Fuengirolan läpi ystäväni asunnolle, jonka pienessä vierashuoneessa meidän oli tarkoitus viettää ensimmäinen yhteinen yömme. Viimeinen yömme Espanjassa, ennen aikaista aamulentoa Suomeen. Minä palaten kotimaahani vuoden Espanjassa oleskelun jälkeen, Lucky jättäen taakseen koiratarhan ja aloittaen uuden elämänsä suomalaisena kotikoirana.

Olin pohjustanut Luckyn lentoboksin vilteillä ja jättänyt sen avoimena makuuhuoneemme nurkkaan, ajatellen, että Lucky ehkä haluaisi päästä omaan rauhaan nukkumaan. Eihän se tuntenut minua vielä ollenkaan. Empimättä se kuitenkin kipusi sänkyyn, painautui tiukasti viereeni, laski päänsä käsivarrelleni ja sulki luottavaisesti silmänsä. Nappasin Luckysta ensimmäisen kuvan (kollaasin vasemmassa yläkulmassa) ja nukuimme sen jälkeen vierekkäin koko yön, kunnes aamulla oli aika lähteä kohti lentokenttää ja Suomea. 

Seuraavana päivänä aloitimme yhteisen elämämme kunnolla, omassa pienessä asunnossamme Helsingissä. 2. maaliskuuta on siis se päivä, jolloin Luckysta oikeasti tuli suomalainen kotikoira.

Tuo kaikki tuntuu niin uskomattoman kaukaiselta. Miten paljon kaikki voikaan muuttuua viidessä vuodessa. Kuinka paljon minä olenkaan muuttunut viidessä vuodessa. Tekisin nykyään niin paljon toisin rescuekoiraa kotiuttaessani, mutta suurimman osan olen oivaltanut juuri kiitos Luckyn. Parhaan, kärsivällisimmän, iloisimman, aina möhlimiseni anteeksi antavan opettajani. Elämäni koiran.

2. maaliskuuta on siis todella meidän yhteinen #luckyday. 

Uimakoulussa osa 1: iiks, vettä!

Me aloitettiin tänään Luckyn kanssa uimakoulu! Kyllä, uimakoulu. Tai no, Lucky aloitti, itseltäni tuo uiminen jo sujuu melko luontevasti. Olen jo pidemmän aikaa halunnut testata Luckyn kanssa koirauintia ja kun jonkin aikaa sitten kaveri suositteli lähellämme sijaitsevaa Sportti Hurttaa, päätin siirtyä tuumasta toimeen.

Aiemmin hidasteena on myös ollut, että olen epäillyt Luckyn stressaantuvan uimahalliympäristöstä liikaa, mutta nykyään tämä neiti alkaa jo olla sellainen seurapiirileidi, etteivät pienet ympäristömuutokset enää niin haittaa. Lucky on kuluneina vuosina reipastunut hurjasti kaikilla elämän osa-alueilla ja välillä menen itse ihan hämilleni tajutessani, miten reipas kuusivuotias minulla onkaan. 

Reippaus näkyi selkäesti myös tänään. Saapuessamme paikalle, Lucky astui rohkeasti sisään hallin ovista, tervehti rauhallisesti vastaanottotiskillä istuvan henkilökunnan, tutki ympäristöä ja osasi odottaa, kun itse maksoin ja riisuin ulkovaatteet päältäni.

Sitten siirryimme suihkuun. Suihkuttelu sujui todella paljon paremmin, kuin kotona, eikä Lucky edes  uimahallissa näyttänyt yhtään kärsivältä haha. Suihkun jälkeen odottelimme ennen omaa vuoroamme pienissä sivulooseissa edellisten uimareiden siirtymistä altaalta. Sekin sujui Luckylta, kuin vanhalta tekijältä, eikä sitä vasten ennakkoluulojani häirinnyt yhtään, että tiloissa liikkui muita ihmisiä ja koiria. 

Ensimmäisellä uintivuorolla mukana on aina uimaohjaaja, joka opastaa alkuun ja neuvoo, miten koiran kanssa edetään. Kerroin etukäteen, että Lucky alkuun jännittää vieraita ihmisiä, mutta sekin osoittautui melko turhaksi: parissa minuutissa Lucky ja ohjaaja olivat jo ihan kaveria, Lucky otti namia tämän kädestä ja treenaili käsikosketusta.

Ohjaajamme oli kaikin tavoin aivan mahtava ja arvostin todella paljon, että hän eteni kaikessa sataprosenttisesti koiran ehdoilla, positiivisin keinoin. Vaikka Lucky oli tilassa ja vieraassa ihmisseurassa suht rennosti, jännitti sitä selkeästi uima-altaan pulppuava vesi. Se ei aluksi uskaltanut tulla lähellekään altaan reunaa ja katseli epäilevästi pintaan nousevia kuplia :-D Aloitimme siis ihan nollasta vaan totuttamaan Luckya altaan lähellä olemiseen ja sen ensimmäiselle rappuselle astumiseen. Veteen ei ensimmäisellä kerralla siis päästy vielä ollenkaan.

Tärkeintä itselleni oli nimenomaan positiivisen kokemuksen luominen Luckylle. Epävarman koiran kanssa kaikki positiiviset uudet paikat, ihmiset ja kokemukset ovat kuin rahaa pankkiin laittaisi ja sen vuoksi hidas eteneminen ei haittaa itseäni yhtään. Saimme ohjaajaltamme mahtavia neuvoja, miten treenata veden lähestymistä ja puolessa tunnissa pääsimme jo todella pitkälle: tunnin lopussa Lucky jo reippaasti uskalsi seistä etujalat veteen vievillä rappusilla! Iso askel koiralle, joka ei alkutreeneistä vielä uskaltanut tulla puolen metrin päähän vedestä. 

Ja mikä tärkeintä, Luckylla vaikutti jännityksestä huolimatta olevan hauskaa. Se söi innoissaan nameja, tassutteli altaan ympäri ja rentoutui silmissä huomatessaan, ettei sitä pakoteta mihinkään tai viedä veteen väkisin. Treenejä jatketaan nyt niin, että käymme Luckyn kanssa pari kertaa omatoimivuoroilla harjoittelemassa altaan lähellä olemista ja rappusien kulkemista, kunnes Lucky uskaltaa itse mennä veteen. Sitten käymme vielä kerran uimaohjaajan kanssa läpi itse uintiin liittyvät ohjeet ja opasteet, jotta koira saa uimisesta irti kaiken mahdollisen hyödyn.

Olen itse todella innoissani tästä uudesta harrastuksesta ja varasinkin jo uintivuoron meille ensi viikon keskiviikolle. Kerron sitten, kuinka pitkälle toisella uintikerralla päästiin!

Reipas tyyppi tänään "uinnin" jälken. 

Aurinkoinen sunnuntaikävely, joka ei aina ole ollut itsestäänselvyys

Tänään aamuaurinko maalasi raitoja vastaremontoituihin keittiönkaappeihin ja kasvivalon päälle napsauttaminen tuntui ensimmäistä kertaa tänä vuonna turhalta. Sää oli niin upea, ettei sitä vain voinut jättää huomioimatta ja herätin innoissani poikaystävän kysymällä, josko ennen puuduttavaa sunnuntain iltavuoroa lähdettäisiin koko porukalla Vuosaaren Uutelaan kävelylle tankkaamaan kunnolla d-vitamiinia.

Sinne me mentiin, helmikuiseen, ihanasti aivan liian aikaiseen, kevätaurinkoon. Sadan muun itä-helsinkiläisen tavoin ajateltiin, että tätä aurinkoa oli kyllä päästävä ihailemaan Uutelan kallioille, meren ääreen. 

Ajettiin siis auto Uutelan Särkkäniemen kärkeen ja lähdettiin sieltä kiertämään metsäpolkuja ja rantoja. Lucky oli tietysti onnensa kukkuloilla, innoissaan nuuskimassa jokaista puskaa ja pienintäkin risua. Vanhetessaan yhä kylmäkammoisemmaksi muuttuvasta koirasta näkee, kuinka paljon se nauttii lämpenevistä keleistä ja sulavasta lumesta. Onnessaan Lucky tarpoi tuttuja polkuja eteenpäin ja pärjäsi niin hurjan hienosti lenkkeilijöitä kuhisevassa ympäristössä.

Aurinkoiset sunnuntailenkit eivät aina meillä ole olleet leppoisia ja rentouttavia. Moni meidät tunteva tietää, miten paljon haasteita Luckyn pelot meille ulkona ovat aiheuttaneet ja kuinka paljon niitä tähän mennessä on työstetty. Ja työstetään, ihan joka päivä. Lucky on mennyt vastaantulevista ihmisistä ihan kipsiin, pyörät ovat saaneet sen hyppäämään paniikissa ojaan, lapset näköpiirissä aiheuttaneet hetkellisen hermoromahduksen. Koirien ohituksia lukuunottamatta mikään ulkoiluun liittyvä ei ole ollut meille helppoa.

Tänään lenkkipoluilla tuli vastaan sauvakävelijöitä, lapsia pulkassa, (hulluja) pyöräilijöitä, koiria ja lenkkeilijöitä kaikista eri ilmansuunnista ja kuitenkin Lucky pystyi nauttimaan ulkoilusta. Tottakai se oli joissain tilanteissa stressaantuneempi, mutta yleisesti ottaen vastaantulijat ohitettiin rennosti, eikä häiriöiden määrä saanut Luckyn keskittymistä herpaantumaan haistelusta, juoksemisesta ja herkkujen syönnistä.

Meidän aurinkoinen sunnuntailenkki oli kaikin tavoin ihana. Ja miten paljon näitä pieniä asioita osaakaan arvostaa, kun joskus ainoa mahdollinen lenkkisää ihmisten ilmoilla on ollut sade, lumimyräkkä tai muu normaalit ihmiset sisään karkottava keli. Miten upealta tuntuikaan  itse nauttia auringonpaisteesta ja samalla nähdä koiransakin todella nauttivan siitä. 

Taas yksi voitto meidän yhteisellä polulla.