1. maaliskuuta 2014. Fuengirola, Espanja. Olin juuri kantanut paniikissa olevan 12-kiloisen koiran koko Fuengirolan läpi ystäväni asunnolle, jonka pienessä vierashuoneessa meidän oli tarkoitus viettää ensimmäinen yhteinen yömme. Viimeinen yömme Espanjassa, ennen aikaista aamulentoa Suomeen. Minä palaten kotimaahani vuoden Espanjassa oleskelun jälkeen, Lucky jättäen taakseen koiratarhan ja aloittaen uuden elämänsä suomalaisena kotikoirana.
Olin pohjustanut Luckyn lentoboksin vilteillä ja jättänyt sen avoimena makuuhuoneemme nurkkaan, ajatellen, että Lucky ehkä haluaisi päästä omaan rauhaan nukkumaan. Eihän se tuntenut minua vielä ollenkaan. Empimättä se kuitenkin kipusi sänkyyn, painautui tiukasti viereeni, laski päänsä käsivarrelleni ja sulki luottavaisesti silmänsä. Nappasin Luckysta ensimmäisen kuvan (kollaasin vasemmassa yläkulmassa) ja nukuimme sen jälkeen vierekkäin koko yön, kunnes aamulla oli aika lähteä kohti lentokenttää ja Suomea.
Seuraavana päivänä aloitimme yhteisen elämämme kunnolla, omassa pienessä asunnossamme Helsingissä. 2. maaliskuuta on siis se päivä, jolloin Luckysta oikeasti tuli suomalainen kotikoira.
Tuo kaikki tuntuu niin uskomattoman kaukaiselta. Miten paljon kaikki voikaan muuttuua viidessä vuodessa. Kuinka paljon minä olenkaan muuttunut viidessä vuodessa. Tekisin nykyään niin paljon toisin rescuekoiraa kotiuttaessani, mutta suurimman osan olen oivaltanut juuri kiitos Luckyn. Parhaan, kärsivällisimmän, iloisimman, aina möhlimiseni anteeksi antavan opettajani. Elämäni koiran.
2. maaliskuuta on siis todella meidän yhteinen #luckyday.
Hon är nog bara kärlek <3
VastaaPoista