Päivä valokuvamalleina

Nyt tulee kuulkaa semmoinen kuvapläjäys, että oksat pois! Mutta ei huolta, tällä kertaa kuvat ovat kyllä niin sanoinkuvaamattoman kauniita, että niistä ei ainakaan tämä tyyppi meinaa saada tarpeekseen (okei, olen ehkä hiukan puolueellinen...). Kuvat ovat hurjan taitavan valokuvaajan, Tea Jumppasen käsialaa. Meillä oli mieletön onni päästä mukaan täyttämään Tean portfoliota, eli lähdettiin ihan vain malleina mukaan tekemään, mitä kuvaaja ikinä halusi ja toivoi. Palkaksi saatiin kasa näitä tautisen hienoja kuvia. Sanoisinko, että mahtava diili?

Mutta nyt asiaan – eli niihin kuviin! 

Kuvaukset järkättiin Nummelan pienellä lentokentällä. Kenttä on talvisin suljettu ja muuttuu silloin varsinkin koiranulkoiluttajien suosimaksi ulkoilualueeksi. Alue vaikutti superkivalta, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että erittäin erikoisten sääolosuhteiden takia en nähnyt ympäristöä juuri lainkaan. 

Todella paksu sumu oli juuri sinä pakkaspäivänä laskeutunut Etelä-Suomen ylle ja kaikki ei siis ollut vain valkoista lumipeitteen vuoksi, vaan myös erittäin sumuista. Eteensä näki suunnilleen kymmenisen metriä, jonka jälkeen kaikki oli, kuin valkoisen verhon takana. Sääolosuhteet aiheuttivat varmasti Tealle haasteita, mutta niistä ei kyllä kuvaustilanteessa tai lopputuloksessa näkynyt jälkeäkään. Päin vastoin, sumu on kerrassaan upea efekti, joka tuo kuviin mystisyyttä ja erikoisuutta.

Näitä kuvia katsoessa ei kyllä yhtään uskoisi, että kameran edessä on viipottanut Luckyn kaltainen duracellpupu. Niin hyvin Tea onnistui ikuistamaan kaikki ne kaikista kauneimmat katseet, asennot ja hetket. Noin yleisesti Tean kanssa kyllä olikin mitä mukavin tehdä töitä, hän on rauhallinen ja määrätietoinen ja koko ajan sitä kyllä tunsi olevansa todella hyvissä käsissä. 

Myös aremman rescuekoiran omistajalle Tea on mitä mahtavin valinta: hänellä on itsellään kotona Romanian rescue ja hän oli todella taitava epävarmemman koiran kanssa. Luckyn arkuutta ei tosin liiemmin kuvausten aikana näkynyt, se moikkasi Tean heti kättelyssä iloisesti ja avoimesti ja koko reilun tunnin mittaisen kuvauksen aikana se reippaasti riehui ja poseerasi ympäri kenttää ja sitä ympäröiviä metsiä. Ihan ylpeähän sitä sai olla!

Myös parit yhteiskuvat tuli otettua. Ja hei katsokaa tuota vähän ylempää kuvaa, jossa Lucky istuu ja tapittaa suoraan kameraan. Miten voi koira olla noin upea? 

Viimeinen kuva on yksi henkilökohtaisista ultimate-lemppareista. Luminen metsä on Luckyn ruskeaa turkkia vasten niin törkeän kaunis ja Lucky näyttää melkein joltain taikaeläimeltä metsän siimeksessä. Jos sillä olisi sarvet se varmasti menisi ihan peurasta! 

Kaiken kaikkiaan kuvauskeikka oli ihan huippumahtava! Minulla ja Luckylla kummallakin oli ihan superhauskaa ja kuinka ihana onkaan saada tällaisia upeita kuvia Luckysta kehyksiin seinille. Kohta koko meidän kämppä onkin sitten varmaan pelkkää koirataulua... :-D 

Mutta hei! Nyt vielä pieni loppukevennys. Yksi kuva oli nimittäin minusta ihan ylitse muiden, nimittäin tämä mestariteos:

Onko se orava? Onko se kenguru? Tai makkara? En tiedä, mutta söpö se on <3 

Kaikki kuvat on ottanut Tea Jumppanen / Tea J. Photography. 

Tean portfolio ja nettisivut löytyy täältä.

Mutakylpyjä, grillimakkaroita ja metsäpeikkoja

Viime viikonloppuna lastattiin mies, pari kaveria ja hurtta autoon ja huristeltiin (minulle elämäni ekaa kertaa!) Nuuksion kansallispuistoon. Oli ihan mieletön syyskeli ja ei kovin yllättävästi "pari" muutakin ihmistä oli päättänyt lähteä viettämään sunnuntaita metsään ehhe.

Meillä oli suunnitelmissa vaeltaa neljän kilometrin Klassarinkierros. Sille lähdettiinkin (pienen alkueksymisen jälkeen :-D) ja vaellettiin siitä vajaa kolme kilometriä ennen kuin pysähdyttiin taukopaikalle grillaamaan makkaraa. Sen jälkeen lähdettiinkin haahuilemaan vähän umpimetsään, kerättiin vähän sieniä ja pysähdyttiin lopulta syömään retkievästä lammen rantaan.

Lucky oli retkestä lievästi sanottuna onnessaan. Retkiseura oli ihan lempparia ja metsään on Lucky mielestä aina mahtavaa lähteä. Siitä tosin huomasi selkeästi, että tavallista isompi porukka aiheutti jokin verran stressiä: piti jatkuvasti pitää silmällä, ettei kukaan katoa, ja Lucky olisi mielellään koko ajan ollut ollut johdattamassa seuruetta eteenpäin. Se myös koki tarpeelliseksi aina ilmoittaa meille kaikista epäilyttävistä tapahtumista (=muista vaeltajista).

Hauskaa sillä kuitenkin selvästi oli – sai juosta pitkässä liinassa edes takaisin meidän porukan välillä ja naurettiinkin, että Lucky kyllä sai vähintään tuplasti pidemmän vaelluksen, kuin me muut. Makkaran grillaaminen oli myös Luckyn mieleen ja yllätyin, kuinka hienosti se osasi istua leirinuotiolla, vaikka ympärillä oli paljon porukkaa (ja lapsia!). Minun makkarastani tosi yhdessä vaiheessa hävisi mystisesti osa...

Lucky onnistui muuten tosi hienosti myös pulahtamaan pariin otteeseen mutaiseen suohon uimaan, kun se luuli hyppäävänsä tavalliselle sammaleelle mutta se osoittautuikin märäksi suoksi. Sinne se sitten upposi ja meinattiin yhdessä vaiheessa jo pelästyä, että pääsekö se tuolta edes itse ylös. Mutta ei onneksi tarvinnut lähteä pelastamaan :-D

Ihan superhauska reissu kyllä oli! Loppupeleissä oltiin metsässä melkein kuusi tuntia ja kaikki alkoivat kyllä viimeisillä metreillä olemaan aika väsyneitä. Nuuksio on kyllä aivan mielettömän kaunis paikka – en ymmärrä, miten olen voinut missata sielä käymisen kaikki nämä vuodet. Ehdottomasti mennään kyllä uudestaan!

EDIT: AINIIN. Pakko tulla lisäämään, että Nuuksioon mennessä kannattaa varautua meitä paremmin lentäviin paholaisiin, nimittäin hirvikärpäsiin. Ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin niiden hyökkäyksen kohteeksi ja ei hyvää päivää, niitä oli ihan KAIKKIALLA. Hyi että. Meni kyllä amppareiden, hyttysten ja paarmojen ohi yököttävyydellään! 

Täydellinen kevätlauantai

Lauantaina lähdettiin mahtavassa seurassa nauttimaan aurinkoisesta kevätsäästä Rajasaareen. Lucky pääsi taas juoksemaan ympäri saarta, leikkimään samanlajisten kavereiden kanssa ja möyrimään puskissa. Me ihmiset taas saatiin naamaan kevään ensimmäiset auringonsäteet ja nauttia mukaviasta juttuhetkistä. 

Jossain vaiheessa nälkä yllätti meidät ja päätettiinkin sitten ajaa lähimpään mäkkäriin hakemaan vähän epäterveellistä lounasta reippailupäivän päätteeksi. Ja koska ilma oli mitä ihanin, siirrytiin sitten Sibeliuspuistoon piknikille.

   

Päästiin toisin sanoen siis heti harjoittelemaan sitä julkisilla paikoilla rauhoittumista. Täytyy sanoa, että Lucky kyllä yllätti toden teolla. Ensin se vähän kummasteli ja vinkui, kun istahdettiin aurinkoisille kallioille keskelle suurta puistoa, mutta hyvin nopeasti sen huomio siirtyi ranskalaisten tavoitteluun. Vaikka ihmisiä vilisi ympärinä, turistibussit toivat kasapäin turisteja valokuvaamaan Sibeliusmonumenttia ja vieressä vilisi niin lapsia, koiria, kuin pallopelejä harrastavia kaveriporukoitakin, Lucky pysyi rauhallisena. Se ei tainnut haukkua kertaakaan ja makasi rennosti viltillä meidän syödessä. Kerran taisi tosin hampurilaisesta hävitä pala... :-D

Erittäin onnistunut lauantai! Ja erittäin onnistunut ensimmäinen treenikerta kesää ajatellen. Eiköhän tuosta hyvä seuralainen tule kesäpiknikeille ja terasseille!

Kiitos ystävälleni Katarinalle ihanasta yhteiskuvasta! Mitä muuten tykkäätte uudesta bannerista?

Ystävänpäiväiset

Me vietimme helmikuun neljättätoista aika eläimellisessä seurassa, nimittäin rescue koirien hyväntekeväisyys-yhteislenkillä. Lähdettiin ison porukan kanssa lenkkeilemään Lehtisaaresta ja kierrettiin vähän tienoon rantoja ja kävelyteitä. Ei oltu Luckyn kanssa vielä koskaan käyty yhteislenkillä koiraporukassa, joten itseäni etukäteen vähän jännitti, miten se sujuisi. Luckyhän yleisesti tulee hyvin juttuun koirien kanssa, mutta hihnassa helposti jännittää enemmän, kuin vapaana. Kun siihen lisättäisi ihmispaljous ja outo ympäristö tilanne olisi tosi mielenkiintoinen.

Kaikki sujui kuitenkin tosi hienosti. Ihan yli odotusten. Vaikka alussa vähän jännittikin outo tilanne, haukkuvat koirat ja ostoskeskus mistä lenkille lähdettiin, jännitys laski nopeasti. Kun sitten lähdettiin liikkelle, Lucky olikin jo ihan hirmuisen innoissaan. Koirat kulkivat kaikki tosi hienosti yhdessä ja itse yllätyin, kuin ne kaikki kävelivät rinta rinnan hyvässä sovussa! Itselläni ei ole paljoakaan kokemusta useamman koiran kanssa oleskelusta, joten tällaiset tilanteet tuntuvat tosi mielettömiltä.

Lenkin jälkeen palattiin Lehtisaaren ostarilla sijaistsevaan Dog Force One ryn hyväntekeväisyysliikkeen yhteyteen kahville ja koiranmakkaroille. Lucky oli innoissaan kun nameja satoi ja lelut ja härpäkkeet ympärillä oli niiiin mielenkiintoisia.

Pari paikalla ollutta lasta lisäsi päivään vähän lisätreeniä ja olikin ihan kiva nähdä pitkästä aikaa, miten Lucky suhtautuu pienten lasten läsnäoloon. Edelleen pelottaa, mutta verrattuna aiempiin reaktioihin ollaan kyllä menossa todella paljon parempaan suuntaan. Lucky jopa uskalsi mennä ihan lähelle, kun pieni tyttö syötti toiselle koiralle makkaraa! Rohkeden koirien läsnäolo selvästi auttaa :-)

Kokonaisuudessaan päivä oli tosi kiva. Tilanne myös vahvisti, että tulevaisuudessa mahdolliset kisat ja muut koiratapahtumat kyllä varmasti sujuvat siinä missä muukin. Taas yhtä hyvää kokemusta rikkaampana!