Luckyn koirapuistoura on ollut enemmän tai vähemmän vuoristorataa. Ensimmäisen vuoden ajan koirapuistot olivat sille kaupungin ainoita rentoja ulkoilupaikkoja ja se leikki kirjaimellisesti kaikkien koirien kanssa rotuun tai kokoon katsomatta. Ajan (ja varmasti myös iän) myötä Luckyn käytös toisten koirien seurassa kuitenkin muuttui; se ei enää ollutkaan pää kolmantena jalkana menossa jokaisen koirakaverin seuraan, vaan se alkoi viihtyä paremmin itsekseen ja yli-innokkaista puistoseuralaisista tuli kivan juoksuseuran sijaan pikemminkin häiritseviä. Isot koirat ovat alkanaat vähän jännittää, pennut ärsyttää ja liian paljon iholle tulevat saavat kuulla kunniansa.
Aloin vähentämään koirapuistoilua huomatessani, että siitä alkoi tulla Luckylle enemmänkin stressin aihe, kuin vapauttavaa viihdykettä. Se meni kyllä puistoon mielellään, mutta ikäviä hampaiden kalisteluja toisten narttujen kanssa alkoi tulla useammin ja se selkeästi myös alkoi vahtia minua entistä enemmän. Uutelan suuressa koirapuistossa ollaan tämänkin vuoden aikana käyty melko tasaisin väliajoin, sielläkin tosin vain, kun paikalla ei ole liikaa koiria ja meno vaikuttaa rauhalliselta ja hyväntuuliselta. Pienempiä puistoja ollaan vältelty kokonaan.
Ja pieni tauko näyttääkin tulleen tarpeeseen. Yhtenä iltana nimittäin pidemmän iltalenkin päätteeksi päätettiin vaihteen vuoksi pistäytyä Puotilan uudessa, siistissä koirapuistossa, mistä löytyy erilliset puolet pienille ja isoille koirille. Ajattelin, että koska Lucky kuitenkin lähes aina tulee hyvin toimeen pienten tai suhteellisen saman kokoisten koirien kanssa, lyhyt visiitti pienten puolella voisi olla sopivan pehmeä paluu koirapuistoelämään. Ja sitä se tosiaan näytti olevan; Lucky selkeästi nautti päästessään leikkimään koiraseurassa, eikä se liiemmin näyttänyt stressaavan tilannetta. Yllä kuvassa näkyvän valkoisen kaverin kanssa kemiat menivät yllättävän hyvin yhteen vaikka kyseessä olikin samanikäinen narttu.
Tänään taas käytiin pitkän metsälenkin päätteeksi pyörähtämässä Uutelan puistossa. Lucky oli innoissaan ja käyttäytyi kaikin tavoin esimerkillisesti muiden koirien seurassa. Viestitti rauhallisesti tarvitessaan lisää tilaa, käyttäytyi itse ymmärtäväisesti toisten koirien ympärillä, oli yleisesti rauhallinen ja otti hienosti kontaktia pyydettäessä. Suurimmat edistysaskeleet tosin eivät kuitenkaan koskeneet koiria, vaan puistossa samaan aikaan oleskelleita lapsia. Löytyi lastenvaunua ja juoksevaa poikaa, mutta Lucky ei muutaman alkuhaukahduksen jälkeen ollut niistä millänsäkään! Aiemmin Luckyn kanssa ei voinut olla puistossa ollenkaan, jos paikalla oli lapsia, mutta lapsipelon kanssa ollaan selvästi edistytty pienen pienin askelin. Olen tuosta karvakorvasta niin hirmuylpeä! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti