Kurkku kipeä, räkä valuu, kuumeväristykset kulkevat kehon läpi. Jokainen koiranomistaja tietää, kuinka vaikeaa voi olla koiranomistaja, kun kevätflunssa pääsee yllättämään. Samalla, kun koira tylsistyy ja huono omatunto kalvaa, olo on kuin traktorin alle jääneellä. Miten selviää koiran yksinhuoltaja, kun sairaus kaataa sängynpohjalle?
Meillä kysymys oli harmittavan oleellinen juuri tänään. Koska vielä kaiken lisäksi vietin sairaspäivän töissä, tuntui täysin epäoikeudenmukaiselta, että koko päivän yksin oleskellut koira joutuisi pärjäämään pelkällä lyhyellä pissatuslenkillä. Samalla omat jalat kuitenkin muistuttivat enemmän spagettia ja jo pelkkä matka töistä kotiin tuntui maratonilta (jopa autolla!). Siksi päädyttiinkin tänään lopulta erilaiseen lenkkeilyratkaisuun.
Käveltiin rauhalliseen tahtiin tuttu korttelilenkki, mutta kotiin palaamisen sijaan asetuttiin istumaan nurmikolle kodin läheisyyteen. Minulla oli päivän pitkän lenkin tapaan Luckyn iltaruoka mukana taskussa ja aloin sitten heitellä nappuloita nurmen sekaan. Sopivaa häiriötreeniä, aktivointia ja vielä kivaa yhteistä tekemistä, jonka aikana omistaja ei kuukahda ojaan.
Häiriöitä oli ympärillä mukavasti, autotie, bussipysäkki, sopivasti pyöräilijöitä (Luckyn kevään kauhistuksia), ihmisiä ja erilaisiä ääniä. Aluksi Luckya selvästi jännitti, se napsi nameja samalla ympärillensä tähyillen ja oli levoton. Kuitenkin jatkaessani namien viskomista, Lucky selvästi alkoi keskittyä etsimiseen kunnolla, ja pian se ei edes reagoinut ympärillämme olevaan hälinään. Hengailtiin nurmikolla ehkä 15-20 minuuttia ja oli tosi kiva huomata, kuinka paljon ollaa edistytty viimekesäisestä puistopanikoinnista. Silloin syöminen tällaisessa paikassa ei ikinä olisi tullut kysymykseenkään.
Kun namit oli syöty, piti haukkua pari pyöräilijää ja hämärän näkäinen mieshenkilö, ennen kuin lemuava sonta nurmikolla vei mukanaan. Oli niin kiva nähdä oman varautuneen ja aran lemmikkinsä kierivän nurmella, kuin mikä tahansa onnellinen koira, etten edes viitsinyt puuttua tilanteeseen. Saatoin ehkä vähän katua kotona, kun eteisen täytti ripulimaisen etova lemu... :-D
Noh, sitä saa mitä tilaa. Tämä suihkunvihaaja joutui suoraa päätä pesulle! Nyt maataan vieretysten leveästi sohvalla ja koira on kuin pitkän metsälenkin jäljiltä. Haistelutreeniä aktivointina ei turhaan hehkuteta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti