Kynsienleikkuu. Ah, kaikkien koiranomistajien suosikkitoimenpide. Jokaisella koiran omistaneella lienee enemmän tai vähemmän kokemuksia siitä, mitä kynsienleikkuu pahimmillaan voi olla. Pyristelyä, huutamista, pakoon pyrkimistä, murisemista, puremista. Koira vihaa toimenpidettä niin, että juoksee sängyn alle piiloon, kun kynsisakset kaivetaan laatikosta.
Myös meillä kysienleikkuu oli alun perin hankalaa. Lucky ei selvästi tykkää, että se pakotetaan olemaan paikallaan ja se ahdistui kovasti, kun alussa yritin väkisin leikata siltä kynsiä sylissä pitelemällä. Niinhän meillä oli aiemminkin koirien kynsiä leikattu. Tosin, kyllähän se edesmennyt terrieri vihasikin kynsienleikkuuta koko 15 vuotta pitkän elämänsä enemmän, kuin mitään muuta.
Olen kirjoittanut kynsienleikkuusta täällä blogissa aiemminkin useampi vuosi takaperin ja kun nyt ennen tämän postauksen kirjoittamista palasin lukemaan vanhat tekstini järkytyin. Ihan kamalaa settiä! Olin unohtanut, kuinka vähän tiesinkään koiran koulutuksesta vielä neljä vuotta sitten, että "määrätietoisesti koiralle murahtaminen vastaukseksi pyristelyyn" oli tyyli, jonka oikeasti kuvittelin olevan koirankoulutuksessa oikea. Nolottaa ja hävettää, mutta kai sitä vaan pitää ajatella, että onneksi sitänykyään tietää paremmin.
Todistaakseni, että nämä joskus ennen käyttämäni tyylit eivät tosiaankaan tuota yhtä hyvää lopputulosta, kuin positiiviset koulutsmallit, kuvasin videon aiheesta. Videolla siis tämänhetkinen kysienleikkuutilanne, joka on aivan totaalisen erilainen, kuin mitä se pari vuotta sitten olin. Mielettömintä on, ettei tämän asian eteen edes ole tehty mitenkään hurjasti töitä, vaan toimenpide muuttui koiralle miellyttäväksi vain pieniä muutoksia tekemällä.
Suurin oivallukseni tuli, kun tajusin, että asiat on tehtävä juuri sen koiran tyylillä. Miksi yrittäisin väkisin leikata kynsiä koiralta, joka ei muutenkaan tykkää olla väkisin pidettävänä? Miksen hyödyntäisi koiran luontaista energiaa tehdäkseni kynsienleikkuusta toimenpiteen, joka ei koirasta tunnu ikävältä pakolta?
Lucky rakastaa juustoa, eli treeniherkuksi kynsienleikkuuhetkiin valikoitui Emmental. Lucky rakastaa temppuilua, eli treenissä hyödynnettiin juuri sitä. Oltiin hajoiteltu "odota"-vihjettä jonkin verran, mutta se oli Luckyla aloitushetkellä vielä vähän hakusessa. Aloitettiin siis treeni sillä, että laitoin juuston palan Luckyn eteen ja kun Lucky ei yrittänyt ottaa sitä väkisin, annoin sille luvan mennä herkulle "ole hyvä"-vihjeellä (jonka Lucky valmiiksi osaa ruokakupilta). Tätä tehtiin jonkin verran, kunnes Lucky (todella nopeasti) tajusi jutun juonen ja pystyin jo ottamaan sakset mukaan hommaan.
Laitoin siis Luckyn eteen juuston palan, annoin "odota"-vihjeen, leikkasin yhden kynnen ja vapautin koiran juustolle. Hyvin sujui. Tehtiin sama uudestaan, ei ongelmaa. Hämmästykseni oli suuri: näinkö helposti tämä hoituisikin?
Painotan, että Lucky ei koskaan suoranaisesti ole pelännyt kynsienleikkuuta. Sen mielestä on ollut vähän epämiellyttävää, mutta ei koskaan ole pelännyt kynsisaksia tai lähtenyt karkuun toimenpiteen alkaessa. Se ei vaan ole tykännyt mun tyylistä hoitaa hommaa ja on vedellyt tassua pois, vinkunut ja pyristellyt. Jos kyse olisi ollut kunnollisesta pelosta, koiraa täytyy vastaehdollistaa kynsisaksiin perusteellisemmin. Koira, joka jo on alkanut yhdistää jonkin toimenpiteen ikävään tunteeseen, vaatii enemmän totuttelua, kuin koira, joka vaan kokee homman epämiellyttävänä.
Kynsienleikkuu sujuu nykyään meillä iloisissa merkeissä. On ihana nähdä Luckyn heiluttavan häntää toimenpiteen aikana ja on ihanaa itse olla stressaamatta. Etutassuissa (jotka aina ovat olleet meille hankalammat) Lucky saa edelleen juustoa joka naksahduken jälkeen. Takatassut menevät yksi tassu kerrallaan. Jatkamme myös lyhentelyä, kunnes kaikki herkut ovat loppuneet, eli saatan lyhennellä vielä etutassujen kynsiä, vaikka ne olisi jo kertaalleen leikattu. Tämä vaan lisätreeninä ja jotta koira tosiaan saa kaikki herkut toimenpiteen aikana, eikä sen jälkeen.
Näin meillä! Miten teillä hoidetaan kynsien leikkuu? Rennosti vai vähemmän rennosti? :-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti