Reissussa Espanjassa elokuussa, käydessäni moikkaamassa kaikki vanhoja tuttuja kotiseuduilta, pistäydyttiin matkaseuralaiseni kanssa samalla tervehtimässä ihania, mutta ikävä kyllä kodittomia, tyyppejä koiratarhalla Coinissa. Päivä oli ihan mahtava ja koirat aivan yhtä upeita, kuin tarhalla ensimmäisen kerran käydessäni. Tällä kertaa mukaan ei tosin onneksi tarttunut tuliaisia, tosin yllä olevassa kuvassa sylissäni pötköttävä Ricky kyllä vei sydämeni totaalisesti.
Matkaseurani ja ihana Sandy, joka onnekkaana sai kodin Ruotsista.
SOS Animalsin tarha on jaettu kahteen eri paikkaan, SOS1een ja SOS2een. Kaikki tarhan vapaaehtoiset asuvat ykkösellä ja kyseisellä talolla asuu myös suurin osa koirista omissa pikku yksiöissään pihassa. Me vietimme päivämme auttaen arkiaskareissa SOS2ella, missä noin parikymmentä koiraa asuu pareina häkeissään. Vapaaehtoiset käyvät kahdesti päivässä kakkostarhassa ulkoiluttamassa, ruokkimassa ja seurustelemassa koirien kanssa, mikä Espanjan tarhaoloissa on koirille suhteellisen ylellistä.
Ihana Ricky, sekä sellikaveri Laura.
Sydämeni vienyt komistus oli kuvanottohetkellä ollut tarhalla vasta muutaman viikon ja oli tosi surullista nähdä poika arkana ja hämmentyneenä muiden koirien seassa. Pojan edellinen omistaja oli joutunut luopumaan koirasta sairauden vuoksi ja Ricky parka, joka on elänyt 18kk pitkän elämänsä kotikoirana, joutui täysin tuntemattomaan ympäristöön. Niin kiltti ja suloinen koira kyllä on kyseessä, ettei onneksi ole epäilystäkään, että joku nuoresta herrasta saa elämänsä koiran.
Leija yllä on yksi kolmesta parvo-selviytyjästä. Kolme pentua löydettiin vain muutaman viikon ikäisinä vakavasti sairaina ja kuin ihmeen kaupalla kaikki kolme selvisivät usein tappavasta viiruksesta. Leija on pian matkalla uuteen kotiinsa Ruotsiin.
Pieni ja pippurinen Kiko podencoinen.
Suloiset pennut Lola ja Leija.
Päivän ohjelmaan kuului kävelylenkki koiralauman kanssa avocadopuiden seassa.
Oli mielettömän hienoa saada käydä Luckyn juurilla ja väistämättäkin tulee paha mieli kuvitellessa, miten oma pieni prinsessakin on kerran elänyt samaa elämää. Vaikka koirilla asiat onkin tarhalla monella tapaa todella hyvin, on jatkuva stressissä eläminen jättimäisessä laumassa ilman pysyvyyttä niille selvästi todella rankkaa. Onneksi tuo oma espanjatar pötköttää tuossa edessäni sohvalla kuin pesunkestävä kotihauva konsanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti