24 maaliskuuta 2020

Onko arasta koirasta agilityharrastajaksi?


Terkkuja kotieristyksestä! Täällä ollaan enemmän tai vähemmän vietetty kulunut puolitoistaviikkoinen, lenkkejä ja pakollisia kaupassa käynteja lukuunottamatta. Itse olen ollut etätöissä ja nyt tulevat pari viikkoa opintovapaalla yrittäen päästä graduprojektissa toivottavasti ison harppauksen eteenpäin. Lucky nauttii kun ollaan kaikki jatkuvasti kotosalla ja ollaankin työtauoilla ja iltaisin treenailtu aikamme kuluksi vaikka mitä enemmän tai vähemmän hyödyllisiä temppuja. Ihan mukiin menevää arkea toisin sanoin!

Paikka, missä ollaan näiden parin viikon aikana kuitenki käyty, on agilitykenttä. Ollaan vuokrattu pientä kenttää Koirakoulu Kompassista omaan käyttöön lievittääksemme pahimpaa aksaikävää nyt kurssien ollessa tauolla. Ennen poikkeustilan alkamista ehdimme juuri käydä loppuun agilityn D-kurssin ja maanantaina meidän oli tarkoitus aloittaa seuraava kurssi, mutta se jääköön nyt kuitenkin odottamaan myöhempää ajankohtaa. Mutta onneksi itsenäinenkin treenaaminen kehittää yllättävän hyvin, jopa suht kokematonta koirakkoakin.

Aloitimme Luckyn kanssa agilityn alkeiskurssin noin vuosi sitten. Olin jo vuosia haaveillut agilityn testaamisesta ja arvasin kyllä, että laji olisi vauhdikkaan Luckyn mieleen. Minua kuitenkin jännitti uuden lajin aloittaminen ennestään tuntemattomassa koirakoulussa epävarman koiran kanssa, koska en halunnut viedä Luckya liian vaikeaan paikkaan, missä siltä odotettaisi liikaa. Minulle on aina ollut ensisijaisen tärkeää, että koirakoulu missä treenaamme, suhtautuu kaikinlaisiin koiriin positiivisesti, käyttää koiralähtöisiä ja positiivisia koulutusmenetelmiä ja osaa luoda kaikille koirille turvallisen ja mukavan treeniympäristön niiden erityistarpeet huomioiden. Nämä asiat ehkä tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, mutta sitä ne eivät ikävä kyllä käytännössä ole. Vastaan on tullut yhtä sun toista epämääräistä kouluttajaa ja koirakoulua ja en rahoillani halua tukea yhtäkään paikkaa, jossa suhtaudutaan tympeästi rescuekoiriin tai jossa koulutustavat eivät vastaa omia arvojani.


Onneksi kuitenkin löysimme tiemme lopulta Kompassiin ja ohjaajamme Saara Kattaisen alkeiskurssille. Heti ensi hetkestä lähtien kaikki tuntui niin selvältä: Luckyn mielestä aksa oli parasta ever, minä pystyin huokaamaan helpotuksesta ja sekä Saaran että koko koirakoulun asenne koiriin osui just eikä melkein nappiin oman arvomaailman kanssa. Sinne siis jäimme ja Saaran oppeja on tullut sisäistettyä nyt jo kolmen kokonaisen kurssin verran. Ja ihan mahtavaa on kyllä ollut.

Toinen agilityn aloittamista venyttänyt seikka oli Luckyn epävarmuus ja reaktiivisuus. Pelkäsin, että agility olisi liian kierroksia nostattavaa ja että Lucky ei pärjäisi sellaisessa ympäristössä. Uskon, että nämä seikat olisivatkin aikoinaan pitäneet paikkaansa ja että Luckylle on tehnyt todella hyvää treenata intensiivisesti rally-tokoa kaikki nämä vuodet. Treenihallit ja koirakoulut ovat Luckylle onnen täyteisiä paikkoja, joissa pelot unohtuvat ja epävarmuuden tilalle kasvaa reipas tekemisen ilo. Se on tehokkaasti oppinut yhdistämään treenaamiseen liittyvät asiat positiiviseen mielentilaan ja sietää treenihalleilla häiriöitä, joita muualla ei edelleenkään kestä; esimerkiksi lapsia. Se on oppinut odottamaan suht rauhassa vuoroaan ja perustottelevaisuus on oman mittapuuni mukaan hyvin hallussa. Agilityn aloittaminen täysin uudessa paikassa ja porukassa olikin todennäköisesti juuri kaikista näistä seikoista johtuen helpompaa ja kivuttomampaa, kuin koskaan uskalsin edes toivoa.


Lucky on perusarka koira, joka edelleen pelkää enemmän tai vähemmän vieraita ihmisiä, lapsia, polkupyöriä, pauketta ja ulkomaailman häiriöitä. Se on epävarma, sen stressitasot nousevat nopeasti, se on reaktiivinen ja reagoi jänniin juttuihin haukkumalla. Mutta meille mikään näistä asioista ei ole agilitya treenatessa ongelma. Lucky rakastaa kaikkea treenaamista ja se tekee hommia ihmisen kanssa vaikka maailman tappiin asti. Se rakastaa vauhtia ja sen kierrokset nousevat vain positiivisesti sen päästessä vetämään täysillä agilityrataa. Treenihalleihin yhdistyvä positiivinen mielleyhtymä tekee tuntemattomistakin ihmisistä hallilla turvallisia ja tavallisesti häiritsevät häiriöt lakkaavat olemasta agilitykentällä. Lucky on aina myös suhtautunut kaikenlaisiin alustoihin ja esteisiin todella reippaasti: se kiipeilee mielellään ulkona kivillä ja kannoilla, pomppii korkeisiinkin paikkoihin ja ei arastele pintoja. Muita koiria useasti pelottavat puomit ja A-esteet ovat siis meille alusta lähtien olleet ihan lasten leikkiä.

Vastatakseni siis otsikon kysymykseen: kyllä voi. Ehdottomasti. Kunhan aralle tai epävarmalle koiralle tarjoaa positiivisen ja koiralähtöisen miljöön, missä treenit tehdään alussa koiralle niin helpoiksi, että se väkisinkin kokee onnistuvansa, koira varmasti pikku hiljaa Luckyn tapaan alkaa kokea treenit kivoiksi ja turvallisiksi. Tärkeää on lukea koiraa ja rakentaa vankka pohja yhteiselle tekemiselle ja luottamukselle, jotta koira voi keskittyä itse tekemiseen ja sen tuomaan riemuun.


Luckyn ja minun tavoitteet eivät ole kisakentillä, vaikka epäviralliset kisat kyllä joku päivä houkuttelevatkin. Meille agility on harrastus, uusi haaste täynnä yhteistä tekemisen iloa. Ja ai että, miten innoissaan tästä harrastuksesta tällä hetkellä ollaankin! Olen napannut jonkun verran videopätkiä omatoimitreeneistämme ja editoin niistä pienen videopätkän näyttämään, mikä meidän aksataso tällä hetkellä on. Video löytyy alta!

Tsempit meiltä kaikille muille aksasta haaveileville epäröijille: jos kouluttaja on oikeasti hyvä, treeneistä tehdään teille juuri sellaisia, että sekä sinä että koira oikeasti koette onnistumisen tunteita jo ekalla testikerralla. Jos ekalla kerralla jää koko hommasta paska fiilis, vaihtakaa paikkaa tai kouluttajaa. Koiran erityistarpeiden ei pidä olla este yhteiselle treenaamiselle, vaan hyvä kouluttaja ottaa ne huomioon ja suunnittelee treenit juuri teidän tarpeenne huomioon ottaen :-)


07 helmikuuta 2020

Vuoden eka uintireissu

Palailtiin viime viikolla taas pitkän tauon jälkeen koirauinnin pariin! Tai no, ihan uinnista ei meillä edelleenkään ole kyse, vaan altaassa kahlailusta ja vedestä ylös ja sinne takaisin pomppimisesta. Mutta oma näppituntuma on kuitenkin, että jo seuraavalla uintikerralla saan Luckyn ihan uimaankin, sen verran lähellä tassujen irtoaminen altaan pohjasta oli jo nyt!



Aloiteltiin Luckyn kanssa siis uutta koirauintiharrastusta viime talvena. Lisää meidän untitreeneistä voi lukea täältä. Heti ekalla kerralla oli kuitenkin selvää, että Luckya jännitti altaan pulppuava vesi, uusi ympäristö ja no, melkein kaikki, todella paljon. Se ei uskaltanut ensin tulla lähellekään allasta, puhumattakaan siitä, että se olisi edes astunut altaaseen vievälle portaalle.

Aloitettiin uintitreenit siis ihan nollasta, veteen, paikkaan ja altaaseen totuttamisella positiivisin menetelmin. Paljon herkkuja, positiivisia kokemuksia ja hauskoja leikkejä allastiloissa. Käytiin viime vuonna Sportti Hurtassa Itä-Helsingissä treenailemassa nelisen kertaa kevääseen asti, mutta sitten kesän myötä tuli nin paljon muita harrastuksia, että uintihommat jäi vähän takaa-alalle.



Tämän vuoden ekalla uintikerralla jouduttiinkin taas aloittelemaan tavallaan alusta. Luckyn mielestä allastilat olivat jälleen hiukan epäilyttäviä, eikä se selvästi ihan ymmärtänyt, miksi olin sen sinne rahdannut. Syötin Luckylle taas herkkuja ensin altaan ympärillä, heittelin niitä lattioille, mistä se sai etsiä niitä ja liikkua rennosti turvallisella alueella. Pikku hiljaa sitten siirryttiin kohti allasta, sinne vieviä portaita ja itse vettä.



Uintiaikaa on puoli tuntia ja sinä aikana edettiin tällä kertaa ihan hurjasti! Viimeiset kymmenen minuuttia menikin jo ihan vedessä nameja etsien ja sinne ylös alas loikkien. Alla olevalta videolta näette puolituntisen lopputuloksen!

Luckyn tassut meinasit lopussa jo melkein irrota pohjasta sen kurkotellessa herkkujen perään, se oli ihan muutamasta sentistä kiinni. Siksi uskonkin, että seuraavalla kerralla onnistun varmasti jo houkuttelemaan Luckyn irrottamaan tassut pohjasta ja kokeilemaan uintia. Huh, onpahan tätä totuttelua tässä aika mukavasti jo tehtykin :-D


07 tammikuuta 2020

Uuden vuoden koirakuulumisia


Ohho, onpas edellisestä päivityksestä aikaa! Syksy meni aika pitkälti työ- ja gradustressissä sekä vapaaehtoistyöhön liittyvissä hommissa ja muiden juttujen kirjoittaminen jäi vähälle. Uusi vuosi, uusia tuulia on kuitenkin vuosittainen mantra omassa elämässäni, joten sen kunniaksi ajattelin ottaa härkää sarvista ja palauttaa blogin taas elävien kirjoihin. Lucky-juttujen kirjoittamista on ikävä!

Mutta mitäs meidän koira-arjessa onkaan tapahtunut loppukesän jälkeen?


Tarzan-rakas sai oman kodin. Ihanan kodin, jossa Tarzanilla menee hienosti ja jossa Tarzan saa elää ainoana sydänkäpysenä. Tarzanin uusi omistaja pyörittää pelikanavaa Youtubessa ja teki kuukausi takaperin Tarzanista suloisen videon, sen voi tsekata täältä!

Luckyn syksy on ollut rauhallinen ja leppoisa. Meidän arki pyörii tällä hetkellä uskomattoman kivasti ja kivuttomasti ja joskus huomaan, että on melkein vaikea muistaa niitä kaikkein haastavimpia vuosia. Välillä tuntuu myös ihan uskomattomalta tajuta, että Lucky on pian ollut kotona kuusi vuotta! Siitä pelokkaasta teinikoirasta kasvoi kuin kasvoikin arjessa ihan reipas neitokainen, joka loistaa treenikentillä ja pärjää nykyään lenkeillä vilkkaampinakin ajankohtina.



Luckyn kanssa olemme syksyn mittaan rakastuneet agilityyn. Molemmat. Kävimme agilityn alkeiskurssin Koirakoulu Kompassissa kesän alussa ja jatkoimme jatkokursseilla syksyllä. Agility on ollut ihan paras uusi harrastus rally-tokon ohelle ja itsekin nautin treeneistä niin paljon, etten millään malttaisi odottaa perjantaina häämöttävää tokaa kurssikertaa nyt vasta-aloitetulla d-kurssilla. Lucky on agilitykentällä yllättänyt kaikin mahdollisin tavoin: kentällä se on lähes luonnonlahjakkuuden tasoa, sitä ei pelota uudet esteet tai treenipaikan ihmiset ja se osaa jopa odottaa hiljaa ja rauhassa muiden treenatessa. Maailman paras treenikaveri!


Lucky on myös löytänyt pari uutta koirabestistä: Romanian rescuet Aarikin ja Auran. On ollu ihanaa, että Lucky on saanut elämäänsä pari pysyvää koirakaveria, joiden seurassa se viihtyy ja joiden seurassa kelpaa riehua ja rellestää. Meillä on lähipiirissä ollut koirakaverit vähissä ja olen ajoittain kokenut huonoa omaatuntoa, kun Luckylla ei ole ollut tarpeeks turvallista ja kivaa koiraseuraa. Nyt on - ja se tekee todellakin hyvää!

Koirahullulle omistajallekin kuuluu hyvää! Kuten alussa kirjoitin, on paljon aikaa mennyt vapaaehtoistöiden parissa. Toimin tosiaan jo kolmatta vuotta Rescueyhdistys Kulkureissa somevastaavana ja koirayhteyshenkilönä, sekä tuotan yhdistykselle markkinointimateriaalia. Vapaaehtoistyö on juuri nyt yksi elämäni tärkeimmistä jutuista ja vuosittaiset reissut Romaniaan koiratarhoille myös aivan erityisiä valon pilkahduksia arjen keskellä. Viimeisin reissu joulukuussa oli taas aivan ihana ja tapasimme monta aivan mielettömän ihanaa koiraa. Romania-tägin alta voi täällä blogissakin lukea fiiliksiä vuden 2018 matkalta ja niiltä tarhoilta, joilla silloin kävimme.


Siinäpä tämän hetken koirakuulumiset ja syksyn parhaat jutut! Postauksen kuvat nappasin viime viikonlopun rantalenkiltä (jep, eipä uskoisi tammikuuksi...) ajatuksena päästä taas vähän treenaamaan koiravalokuvausta yhtä tulevaa kurssia varten. Kerron asiasta lisää myöhemmin, mutta olen siitä aivan mielettömän innoissani.

Mitä teille muille kuuluu? Olisi kiva kuulla koirakuulumisia muiltakin :-)

08 elokuuta 2019

Villejä leikkejä ja suhteiden rakentamista – uusimmat kuulumiset Tarzanilta

Tarzan on lauantaina ollut meillä kotihoidossa kolme viikkoa. Aika on ensimmäisen viikon jälkeen lentänyt kuin siivillä ja arki kahden koiran kanssa on alkanut tasaantua. Kolmeen viikkoon on mahtunut niin stressiä ja huolta kuin iloa ja nauruakin, mutta kokonaisuudessaan kaikki on kyllä mennyt todella hyvin. Tarzan on päivä päivältä iloisempi, reippaampi ja eläväisempi tyyppi, joka hyörii ja pyörii innosta aina, kun on uloslähdön aika, tai kun ruokakuppi nostetaan pöydälle täytettäväksi. Ensimmäisen viikon nirsous on muisto vain ja nyt tyyppi imaisee naamaansa kuivaruoatkin ilman sen suurempia hifistelyjä.

Tarzan on kotona todella mutkaton typpi, joka mielellään viettää aikaa rauhassa sohvalla makoillen. Se osaa olla yksin ongelmitta ja se on edelleen täysin sisäsiisti. Tarzan alkaa hyöriä ja pyöriä onnesta, kun se tajuaa pääsevänsä ulos ja ulkona ne kävelee oikein mallikkaasti hihnassa. Vauhtia ja energiaa on sen verran paljon, että tahti on välillä varsinkin alkulenkistä melko kova ja kaikkien ihanien hajujen perään olisi pakko päästä hinnalla, millä hyvänsä. Useimmiten vetäminen tosin hellittää loppulenkkiä kohden. Vieraat koirat lenkillä saavat Tarzanin kierrokset hieman nousemaan ja se saattaa välillä murrailla niille niskakarvat pystyssä. Uskon kuitenkin, että tämän tasoinen epävarmuus varmasti laimenee ajan kuluessa ja itsevarmuuden lisääntyessä, sekä positiivisen siedättämisen myötä. Kaiken muun Tarzan ottaa lenkillä vastaan ilolla ja mielenkiinnolla, ilman se suurempaa hötkyilyä (toisin kuin Lucky...). 


Luckyn ja Tarzanin suhde on varsinkin kuluneen viikon aika kehittynyt paljon. Nyt voimme jo pitää koiraporttia auki kotona ollessamme ja koirat odottavat esimerkiksi aamupalan tarjoilua keittiössä sulassa sovussa. Lucky olisi tällä hetkellä kaksikosta selvästi tiiviimmin tekemässä tuttavuutta ja testaileekin tasaisin väliajoin saada Tarzania leikkimään. Se on onnistunut vähän vaihtelevasti, pari kertaa Tarzan on jopa uskaltautunut vähän juoksentelemaan yhdessä, välillä taas se tuntuu herrasta olevan liian jännää ja se selkeäeleisesti ilmoittaa Luckylle, että se ei vielä halua leikkiä sen enempää.

Koirat hakevat selvästi, miten toisen kanssa ollaan ja kommunikoivat keskenään uskomattoman upeasti. Sitä on ollut aivan mahtavaa saada seurata! Tarzan murisee, kun se haluaa lisää tilaa ja Lucky ymmärtää. Lucky taas saattaa tuijotella, kun sen mielestä Tarzan käyttäytyy jollain tapaa huonosti (esim. on liian lähellä hänen ylhäisyytensä puruluuta...) ja Tarzan yleensä tajuaa poistua tilanteesta itse. Tarzan on vahtinut jonkin verran leluja Luckylta ja Lucky taas vahtii ruokaa, mikä ei tullut yllätyksenä, mutta kovin dramaattisilta tilanteilta ollaan näissäkin yhteyksissä vältytty ennakoinnin ja juuri koirien selkeän kommunikoinnin vuoksi.

Tässä pieni videonäyte koirien ensimmäisestä leikkiyrityksestä:


Kaiken kaikkiaan on ollut todella antoisaa ja ihanaa saada nähdä Tarzanin muuttuvan häkissä kyyhöttävästä pallerosta, joka ei uskaltanut ottaa sisätiloissa askeltakaan, hölmöileväksi ja innokkaaksi nuorukaiseksi. Se on ollut niin mielettömän helppo rescuekoira verrattuna Luckyyn ja välillä sitä ihan epäuskoisena tulee mietittyä, mitä kaikkea oman koiransa kanssa vuosien varrella on käyty läpi. Se tosin samalla muistuttaa siitä, miten pitkälle Luckyn kanssa olemme päässeet ja miten olemmekaan yhdessä tsempanneet.

Tänään saamme ensimmäisen testivieraan meille käymään, jotta pääsemme vähän näkemään, miten Tarzan ottaa uudet ihmiset vastaan sisätiloissa. Testivieraana toimii myös Kulkureissa toimiva ystäväni, joka on Luckylle ennestään tuttu ja muutenkin tottunut toimimaan koirien kanssa, jotta vierailusta tulisi kaikille osapuolille mahdollisimman stressitön. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää! 


24 heinäkuuta 2019

Neljäs päivä kotihoidossa: tämän tiedämme Tarzanista

Tarzan on nyt neljättä päivää kotihoidossa ja hänestä on kuoriutumassa aivan kertakaikkisen mieletön tyyppi! Miten paljon Tarzan onkaan jo muuttunut siitä ensimmäisen päivän mytystä, joka ei  sisätiloissa uskaltanut tulla kevythäkistä askeltakaan ulos. Juuri, kun olin tänään aamulla lähtenyt töihin, avomies soitti innoissaan ja kertoi, että Tarzan oli kiivennyt ensimmäistä kertaa sohvalle tutkimaan, josko sitä kautta voisi kavuta eteiseen ja pääsisi lenkkeilemään, haha.

Tarzan uskaltaa jo sisätiloissa liikkua olohuoneessa melko rennosti, mutta vielä käytävän käveleminen keittiöön on ollut liian jännää. Tähän vaikuttaa varmasti se, että Lucky ei ihan vielä ole lämmennyt Tarzanin steppaaville askelille ja hiukan epäileväisenä on kyttäillyt tämän puuhia makuuhuoneesta koiraportin takaa. Uskon kuitenkin, että jääprinsessakin pikku hiljaa alkaa heltyä, ainakin pieniä merkkejä sen suuntaan on jo näkynyt. Tänään aamulla esimerkiksi Lucky oli jopa ihan rauhassa portin takana, vaikka Tarzan pyöri teisen matolla silitettävänä.

Ulkona yhteislenkeillä menee myös jo oikein kivasti, eli toivoa varmasti on! :-)


Mutta takaisin ihanaan Tarzaniin! Nämä asiat olemme oppineet tästä sympaattisesta jätkästä tähän mennessä:

Tarzan rakastaa lenkkeilyä. Siis oikeasti rakastaa. Se voisi seikkailla pusikoissa ja kaduilla loputtomiin. Se myös rakastaa haistelua ja tosimiehen tavoi, merkkailua. Tänään aamulla oli hauska huomata, miten ensin Tarzanin kanssa kuljettu peruslenkki kesti reilun puoli tuntia ja sama lenkki Luckyn kanssa sen jälkeen noin vartin haha. On niin mielenkiintoista huomata, miten erilaisia koirat voivat olla!

Koska Tarzan rakastaa ulkoilua ja on selvästi fiksu koira, Tarzan on jo oppinut, että hihnan esiin ottaminen tarkoittaa ulkoilua ja menee ihan sekaisin onnesta kun eteisen ovi avataan. Tänään aamulla töihin lähtiessä tuli pieni pettymys, kun Tarzan tunki kanssani eteiseen, mutta ei sitten päässytkään mukaan.

Tarzan on kuitenkin tähän mennessä hienosti osannut olla yksin työpäivän ajan ja on nämä ekat päivät vain nukkunut rauhassa avonaisessa kevythäkissään, josta heti alkuun tuli tyypin turvapaikka ja peti.

Tarzan on ollut ja on edelleen täysin sisäsiisti. Se pidätti matkatessaan Romaniasta Suomeen ties kuinka kauan ja teki hädät vasta nurmikolla taloyhtiömme pihalla.

Tarzan tykkää herkuista, varsinkin nakista ja kanasta, mutta kuivaruoan ja semmoset omituiset maitohappobakteeripulverit voisi Tarzanin mielestä jättää tarjoilematta.

Tarzan on tosi hiljainen tyyppi. Se on kerran haukahtanut, kun Lucky haukkui jollekin äänelle, mutta silloinkin oli selvää, ettei Tarzanilla ollut aavistustakaan, mille tilanteessa haukuttiin. Ihmeissään se katsoi Luckya ja sitten ikkunaa, selvästi tajuamatta mitään :-D

Tarzan on ihmisrakas ja ei voisi saada tarpeekseen ihmisen huomiosta ja silityksistä. Sitä kiinnostaa myös muut koirat ja se olisi jo valmis tekemään tuttavuutta Luckyn kanssa. Ehkä senkin aika pian koittaa...

Tarzan on hassu, hauska ja sen häntä heiluu aina, kun ihminen puhuu tai edes vilkaisee sen suuntaan. Se ottaa myös jo meidät vastaan häntä heiluen, kun tulemme kotiin töistä. 

Tarzan on ehkä lempein koira, jonka olen koskaan tavannut.