On ollut ihan huippuhauska huomata, kuinka innoissaan tuttavapiirini on ollut meidän uintiprojektista. Olen saanut tutuilta ja kavereilta todella paljon kyselyitä siitä, miten meidän uintihommat etenee ja onko Lucky jo uskaltautunut veteen asti. Ja mikä ilo onkaan ollut nyt voida vastata , että on! Kyllä, Lucky uskaltaa vihdoin itse tulla veteen!
Olemme nyt käyneet koirauimalassa neljä kertaa. Ensimmäisellä kerralla uimaohjaajan kanssa Lucky ei uskaltanut ensin tulla lähellekään allasta, koska jännitti pulppuavaa vettä niin paljon. Ensimmäisen 30 minuutin aikana päästiin kuitenkin niin pitkälle, että Lucky uskalsi hetkeksi laittaa yhden tassun ensimmäiselle, veteen vievälle rappuselle.
Toisella uintikerralla jatkettiin ympäristöön totuttelua, koska Luckya edelleen jännitti melko paljon. Jatkoimme altaan lähellä olon treenausta ja söimme nameja rappusilla askeltaen. Tunnin lopussa Lucky jo uskalsi seistä kaikki neljä jalkaa altaaseen vievällä rappusella.
Kolmannella uintikerralla Lucky uskalsi jo heti alkutunnista tulla portaalle seisomaan. Oli selvää, että sitä ei enää jännittänyt ympäristö yhtä paljoa ja että se alkoi hoksata homman nimen. Altaan pulppuavat pumput aiheuttivat edelleen paljon ihmetystä, mutta nyt Lucky jo uskalsi käydä tutkimassa niitä lähempää. Kolmannen uimalakerran lopussa Lucky alkoi jo olla portaalla ihan rentona ja iloisena ja uskalsi myös kalastella herkkuja vedestä. Koska Luckyn mielentila selkästi oli niin positiivinen ja rento, mutta se ei kuitenkaan vaikuttanut yhtään kiinnostuneelta ottamaan askelta veteen, päätin ottaa sen syliin ja yhdessä mennä kokeilemaan vettä. Laskin siis Luckyn veteen matalimpaan kohtaan ja annoin sille valinnan joko heti nousta altaasta ylös tai jäädä sinne syömään herkkuja.
Lucky valitsi herkut ja hetken ihmettelyn jälkeen se tepasteli vedessä ihan rauhassa ja söi antamiani herkkuja. Sitten se kiipesi itse reippaasti ylös. Koiran vieminen väkisin jonnekin, minne se ei halua mennä on aina vähän kaksipiippuinen juttu. On tärkeää, ettei koiraa pakoteta jonnekin, missä sitä pelottaa, tai tekemään jotain, mikä sitä pelottaa. Tämän vuoksi siedätin Luckya altaaseen ja ympäristöön monta kertaa, kunnes sen mielentila selkeästi oli rauhallinen ja rento. Kun sitten vein sen veteen, tiesin, ettei sitä enää pelottanut. Mikäli olisin ensimmäisellä uintikerralla samalla tapaa vienyt sen veteen, se olisi todennäköisesti pelästynyt ja koko uimalasta olisi jäänyt sille ikävä kuva.
Kun viime viikolla saavuttiin neljännelle uintikerralla, huomasin heti, että jokin oli muuttunut. Lucky juoksi yhtä innoissaan, kuin tavallisestikin altaalle ja uimalatilaan tullessaan tuli heti odottamaan, että ottaisin herkkupussin esille. Kun menin itse altaaseen kahlaamaan, se tuli heti portaalle seisomaan ja kun houkuttelin sitä itseni luokse veteen, se hetken empimisen jälkeen otti rohkean ensimmäisen askeleen veteen!
Siinä se koko puolituntinen menikin: Lucky ylös vedestä pudistelemaan, Lucky itse reippaasti veteen kahlaamaan. Vedessä sitten tepasteltiin herkkujen perässä, ongittiin niitä veden pinnalta ja hypeltiin ylös ja alas. Kokeilin myös ensimmäisen kerran pukea Luckyn pelastusliiveihin ja se ei odotetusti menoa erityisemmin haitannut: Lucky on todella avoin tyyppi erilaisiin vaate- ja varustesysteemeihin.
Ihan uimaan asti ei siis vieläkään ole päästy, mutta tarpeeksi lähelle. Uskon, että seuraavalla kerralla Lucky varmasti jo uskaltaa tehdä pari uintiliikettä pelastusliivin turvin! Sen jälkeen vuorossa on uusi kerta uimaopettajan kanssa, jossa oikeasti opetellaan oikea uintitekniikka ja tsekataan, että Lucky ui itselleen turvallisella tavalla.
Mahtava fiilis! Odotan niin paljon, että pääsemme kunnolla harrastamaan koirauintia ja saan nähdä, millainen vesipeto tästä hömelöstä vielä kuoriutuu!
Duktiga Lucky <3
VastaaPoista