Toinen lapsesta erossa vietetty leiri takana. Olen tosiaan kesätöissä nuoriso-ohjaajana seurakunnassa ja riparit on ollut oleellinen osa kesiäni jo vuosikaudet. Sillä aikaa, kun minä olen raatanut niska limassa suunnitellen ohjelmaa viisitoista vuotiaille, on Lucky viettänyt koiranpäiviä mökillä perheeni seurassa. Valituksia ei liiemmin ole kuulut.
Viikonloppua vietin, töistä palattuani, mökillä koiruuden kanssa. Lenkkeiltiin metsässä ja nautiskeltiin kesästä. Mustikan varvuissa mökkimme pihassa tuskin enää näkyy marjan marjaa ja tontin polut on remontoitu uuteen uskoon myyräjahdissa. Luoksetulokutsun toimivuus on todettu varmaksi kuivattujen silakoiden voimalla.
Lucky selvästi nauttii elämästään täysin siemauksin saadessan juosta vapaana päivät pitkät metsäisessä maastossa. Onneksi, muuten potisin äärettömiä omantunnon tuskia jättäessani tytön taas mummolaan ja suunnatessani itse Espanjan rannoille viikoksi ennen koulun alkua. Haikeaa toki on ja ikävä yhteisiä lenkkejä ja treenituokioita, mutta samalla tiedän, ettei ikävä ole kovin molemminpuolista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti